Mies haluaisi muuttaa rintamamies taloon - minä en
Mieheni mielestä se olisi niin fiksu ratkaisu muutta johonkin rintamamies taloon. Hän on jo katsonut yhden kaverin taloa, joka tulee jossain vaiheessa myyntiin, ja hänen mielestä talo olisi tosi magee ja kiva ratkaisu.
Minua taas ahdistaa koko ajatus.
Miehen plussat:
- paljon säilytystilaa
- autotalli hänen autoharrastukseen
- säilytystilaa hänen työjutuilleen
- olisi edullinen sillä hän osaa tehdä paljon itse
- oma piha jossa lapsikin voisi olla enemmän ulkona
Minun miinukset:
- loputon työleiri
- aina joku juttu rempallaan
- en usko että mieheltäni riittäisi oikeasti niin paljon puhtia ja innostusta mitä omakotitalo vaatii että pysyy kunnossa = aina olisi kaikki ihan rempallaan ja asiat hoitamatta
- koska mieheni ei jaksaisi eikä ehtisi tehdä asioita, ne jäisivät minun tehtäviksi
- ihan liikaa työtä minulle (liikaa neliöitä siivottavana, liikaa puutarhahommia)
- inhoan rintamamiestalojen hajua
- kävin tässä kyseisessä talossa ja minua vaan ahdisti eikä se tuntunut lainkaan siltä että voisin sitä kutsua kodiksi (= miehen mielestä omituista hömpötystä)
- en halua asua kolmessa kerroksessa
- en halua että mieheni viettää kaiken aikaa autotallissa jotain rempatessa
- lapsi joutuisi leikkiä yksin omalla pihalla, ei kavereita
Olenko ihme nipo? Onko mun argumenteissa mitään järkeä?
Vai pitäiskö mun nyt vaan lopetta tuo nipotus ja antaa periksi ja alkaa hekuttaa tätä rintamamiestaloa?
Kommentit (14)
Jos ei kestä sitä että kaikki on aina vähän rempaallaan. Itse rakastan rintamamies talon tunnelmaa. Meidän talo on lähes alkuperäis kuntoinen. Eikä tällä hetkellä ole juuri varaa remppaillakaan. Mutta minua ei haittaa tällä hetkellä asua näin. Ihanaa kun talossa on historiaa.
Olen perfektionisti enkä voi sitää keskeneräisiä asioita.
Minua vanhan ajan tunnelma EI viehätä, pidän modernista.
Ja olen ihan varma että on olemassa myös edullisia taloja yhdessä tasossa, sekä sellaisia jossa huonejako on vähän käytännöllisempi kun jossain rintamamiestalossa.
Minulle siis kelpaisi vallan mainiosti esim. joku 70-luvun kivitalo. Myös 80-luvun talo on ok.
Se haju on sellainen puutalon haju, en osaa kuvailla sitä. Mieheni mielestä se katoaa ajan mittaan, johon totesin vaan että siihen tottuu eikä sitä enää huomaa, mutta ei se katoa. Se on edelleen siinä ja kaikki vaatteet ja kaikki alkaa haista sille!
En halua!!
Vai pitäiskö mun nyt vaan suostua ja pitää suuni kiini noin typeristä asioista?
AP
sillä kyse on sinunkin kodista, ja jos tämä rintamamiestalo saa sinussa aikaan yökkimisreaktion, älä muuta siihen!
ja kyllä se niin tuppaa menemään että se mies remppailee sitä taloa/auto tms.. ikuisesti, ja kaikki on rempallaan.. :)
Olen perfektionisti enkä voi sitää keskeneräisiä asioita.
Minua vanhan ajan tunnelma EI viehätä, pidän modernista.
Ja olen ihan varma että on olemassa myös edullisia taloja yhdessä tasossa, sekä sellaisia jossa huonejako on vähän käytännöllisempi kun jossain rintamamiestalossa.
Minulle siis kelpaisi vallan mainiosti esim. joku 70-luvun kivitalo. Myös 80-luvun talo on ok.Se haju on sellainen puutalon haju, en osaa kuvailla sitä. Mieheni mielestä se katoaa ajan mittaan, johon totesin vaan että siihen tottuu eikä sitä enää huomaa, mutta ei se katoa. Se on edelleen siinä ja kaikki vaatteet ja kaikki alkaa haista sille!
En halua!!
Vai pitäiskö mun nyt vaan suostua ja pitää suuni kiini noin typeristä asioista?AP
äläkä suostu ostamaan kyseistä tai toistakaan rintamamiestaloa. Jos se sinussa jo nyt aiheuttaa noin vahvoja vastenmielisyyden tunteita, jatkossa voit korkeintaan oppia sietämään taloa. Rakastamaan et sitä ikinä tule ja tunnet olevasi ansassa sen talon kanssa...
Kirjoituksessasi myös epäilet ettei miehesi tule puuhastelemaan talon kanssa niin paljoa että se olisi siisti ja hyvässä kunnossa. Siinäkin asiassa kannattaa luottaa siihen että tunnet miehesi. Jos miehesi ei tähänkään mennessä ole aikaisemmissa asunnoissa ja taloissa puuhastellut ja rempannut pientäkään epäkohtaa, ei hän tule sitä tekemään isommassakaan kohteessa.
Itse olen asunut lapsuuteni rintamamiestalossa, enkä myöskään ymmärrä mitä ihanaa ihmiset niissä näkevät. Sitä hajua mistä ap mainitsi en luonnollisestikaan haista, mutta se huoneiden koko ja pohja on surkea. Keittiö pieni ja olohuone puolestaan valtava, epäkäytännöllisiä molemmat. Perusteellisen remontin tekemällä siitä saisi varmaankin kivan, seiniä kaatamalla jne. Mutta miksi hitossa ostaa rintamamiestalo ja sitten muuttaa kaikki tyylipiirteet suurella ja kalliilla remontilla. Sama ostaa suoraan nykyaikainen talo.
ahdas ja sokkeloinen. Itse en tajua ollenkaan miksi jotkut niistä niin viehättyvät.
eika tunnu kodilta niin ala muuta siihen!!!!!!!!!!
Luota vaistoosi!
Sitten pitaa vaan etsia jokin muu ratkaisu teidan kodiksi.
Sinun perustelusi on aivan yhta arvokkaita kuin miehen.
Toi alakerran vessa kyllä haisi ennen kuin se räjäytettiin taivaan tuuliin ja tilalle rakennettiin uusi.
terve puutalo ei haise, niin että se haju jäisi vaatteisiin.
Aloitusviestin perusteella sanoisin, että älkää ruvatko siihen savottaan. Miehesi plussa-listalla oli tuota edullisuutta lukuunottamatta ainoastaan asioita, jotka toteutuisivat myös uudessa omakotitalossa. Älkää siis ruvetko siihen remonttileiriin, jos se elämäntapana ei kiinnosta.
Me olemme asuneet pari vuotta rintamamiestalossa, ja tehneet remonttia koko ajan. Se sopii meille, koska remontti ei ole ihan siis purkukuntoisesta alkanut, vaan aivan asumiskuntoinen talo oli alusta saakka. Ja olemme tämmöisiä elämäntapaintiaaneja, keskeneräisyys ei haittaa.
Omat argumenttisi kuulostavat realistisilta ja järkeviltä. Hyvä, ettet suin päin lähde semmoiseen, mikä ei ole teidän juttunne.
olen asunut elämäni aikana kahdessa rintamamiestalossa, lapsuudenkodissani ja nyt oman perheeni kanssa. AIkakauden materiaalit olivat huonoja, pula-ajan kamaa ja tekijätkin mitä sattuu. Kumpikaan talo ei haissut ja silti remontin alkaessa paljastui isoja vaurioita tukirakenteista: hometta ja lahoa.Samoin löytyi jokaikisestä saman kadun varrelta remontoidusta talosta. Tervettä rintamamiestaloa en usko olevan olemassakaan, se on hellitty myytti! Eivätkä nämäkään olleet "pilalle modernisoituja", vaan ihan peruskunnossa olleita, päällepäin hyvännäköisiä taloja.
Nyt omamme korjaamme, uuden talon hinta tulee (ja kalliimpikin) kun kaikki täytyy purkaa ja rakentaa uudelleen. Purkuun vaan rintamamiestalot.
olen asunut elämäni aikana kahdessa rintamamiestalossa, lapsuudenkodissani ja nyt oman perheeni kanssa. AIkakauden materiaalit olivat huonoja, pula-ajan kamaa ja tekijätkin mitä sattuu. Kumpikaan talo ei haissut ja silti remontin alkaessa paljastui isoja vaurioita tukirakenteista: hometta ja lahoa.Samoin löytyi jokaikisestä saman kadun varrelta remontoidusta talosta. Tervettä rintamamiestaloa en usko olevan olemassakaan, se on hellitty myytti! Eivätkä nämäkään olleet "pilalle modernisoituja", vaan ihan peruskunnossa olleita, päällepäin hyvännäköisiä taloja. Nyt omamme korjaamme, uuden talon hinta tulee (ja kalliimpikin) kun kaikki täytyy purkaa ja rakentaa uudelleen. Purkuun vaan rintamamiestalot.
Ikävää, että teidän talossanne on ongelmia. En lähtisi kuitenkaan noin yleistämään, että kaikki rintamamiestalot ovat läpimätiä. Meidän talostamme ei ole kahden vuoden remontin aikana paljastunut homeita eikä lahoja tukirakenteissa, samoin meidän kadulla olevat talot ovat terveitä.
Ap:lle en rintamamiestaloa edelleenkään suosittele, se ei ikuisena remonttiprojektina todellakaan sovi kaikille.
t. 11
Kyllä, siis luotan vaistooni, eli en vaan jaksa uskoa että mieheni, joka ei tähänkään mennessä ole laittanut kotona tikkua ristiin remppa-asioissa, alkaisi rempata aamusta iltaan rintamamiestalossakaan.
Tämä siis ei ole moite miehelle, ymmärrän hyvin että raskaan työpäivän jälkeen tehden näitä samoja hommia ei enää kiinosta jatkaa samaa rataa kotona. Tässä asiassa hän saa täyden ymmärrykseni. Mutta miksi sitten pitäisi ehdoin tahdoin hommata itselleen lisää hommia joita tekee hyvin vastenmielisesti ja jotka kiristävät välejämme??!??!
Voisin nimittäin kuvitella että minua alkaa aina enemmän jurppia ajan mittaan se että kaikki on aina vaan enemmän retuperällä, kun mies ei lupauksistaan huolimatta jaksa ja ehdi tehdä mitään talossa.
Hajusta sen verran että tunnen useamman ihmisen joka asuu rintamamiestalossa, ja haistan niihin sisääntullessa aina tietyn hajun. En sitten osaa sanoa ovatko miten terveitä taloja, en ole ekspertti näissä asioissa.
Enkä minäkään ymmärrä sitä että miksi meidän pitäisi ostaa sokkeloinen rintamamies jossa on mielestäni epäkäytännöllinen pohja ja sitten yrittää tehdä siitä meille sopiva kaatamalla seiniä ja lisäämällä niitä toiseen kohtaan??!?
Paljon fiksumpi mielestäni olisi etsiä talo jossa pohjaratkaisu olisi jo alun alkaen lähellä sellaista joka sopii parhaiten juuri meidän tarpeisiin. Varsinkin talo joka on yhdessä tasossa!
Kiitos kun autoitte minulle antamaan argumentteja moilla voin asiallisesti vakuuttaa mieheni että joku muu ratkaisu olisi ehkä parempi. Onhan niitä muitakin taloja! :-)
muutatte taloon josta te MOLEMMAT pidätte! Itse rakastan rintamamiestaloja ja juuri ollaan sellaista ostamassa, aivan unelmieni täyttymys! Lisäksi tuohon aikaan perustukset tehtiin kunnolla, aivan toista luokkaa kuin nykyään. Että suurempia korjauksia ei näihin taloihin yleensä tule, ainoastaan pintaremonttia. Mutta tiedän, että ihmisiä on erilaisia ja toisia se tunnelma ei viehätä, kuten AP itsekin sanoit.
Talon hankinta on teidän yhteinen asia ja kyllä miehesi pitäisi ymmärtää, jos sinä et kyseistä taloa halua. Kyllä niissä monissa muissakin taloissa on isoja pihoja ja säilytystilaa yms mitä miehesi haluaa. Pitää vain jaksaa etsiä!
se haju. Itse olen käynyt useammassakin, asunut yhdessä. Vain yhdessä on ollut epämiellyttävä haju, joka johtuu homeesta.
Mikäli rintamamiestalo on terve, eikä sitä ole pilattu "modernisoimalla", parempaa taloa saa hakea.
Itseäni surettaa se, että isoisäni rakentama talo on menossa myyntiin. Itse ostaisin sen heti, mutta sijainti on täysin väärä perheemme kannalta...
Mutta ilmeisestikkään ap ei voi asua omakotitalossa, koska oli talo minkä ikäinen tahansa, edessä on aina "pientä remppaa".