Vakava parisuhde harkinnassa lapsen kummin kanssa, jestas sentään!
Tilanne on tämä: lapseni kummi (vanha, hyvä ystäväni) on osoittanut halunsa ryhtyä parisuhteeseen kanssani. Itse olen siis yh.
Mies on aivan ihana, muutoin häntä en olisi kummiksi koskaan harkinnutkaan.
Mietin vain olisiko täysin moraalitonta sitoutua häneen? Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Miten käy vuosien päästä, jos päätyisimme joskus alttarille saakka - kai hänen pitäisi luopua kummiudestaan? Onnistuuko se ylipäätään?
Mitähän ystävät ja sukulaiset tästä tulevat ajattelemaan...
Kommentit (10)
Hän on tosiaan kuin minulle tehty ihminen. Aiemmassa parisuhteessani toivoin usein, että silloisella miehelläni olisi ollut hänen ominaisuuksiaan.
Ap
Minusta tuntuu hyvin luonnolliselle, että hyvää ystävää ja läheistä ihmistä on aikanaan pyydetty kummiksi, joten eipä se kuulosta kovin oudolta, että ystävyys olisi kehittynyt rakkaudeksi vuosien myötä. Lapsenkin kannalta olisi varmaan helpompaa hyväksyä äidin uudeksi puolisoksi jo ennestään tuttu ihminen.
En oikein jaksa uskoa, että siitä kukaan mitään pahaa ajattelisi tai että mies joutuisi luopumaan kummiudestaan.
Ainoa haittapuoli saattaa olla se, että lapsi menettää yhteyden kummiinsa, jos joskus eroatte riitaisasti. Mutta toisaalta se riskihän kaikkien läheisten ihmissuhteiden kanssa on olemassa...
Mitäs pahaa siinä on ? Jos tunnette molemminpuolista vetoa, niin antaa palaa. Tässä elämässä on vähän niin, että teki niin tai näin, niin aina on jollain jotain huomauttamista. Ei siis kannata tehdä tuollaisia ratkaisuja miettimällä " mitähän muut ajattelevat ?" .
on sen verran harvinaista että löytää jonkun jota rakastaa ja se joku rakastaa vielä takaisinkin, että anna palaa vaan!
älä kulje onnesi ohi!
Mun entisillä naapureilla oli tuollainen tilanne!!!
Eli siinä naapuriperheessä oli mies, jolla kaksi lasta ja tämä perheen uusi nainen, äitipuoli, oli vanhemman pojan kummitäti. Miehelle ja lasten äidille oli tullut jotain raastavaa riitaa ja tämä nainen oli kuulemma ollut vähän alkoholistin vikainen, joten mies otti ja sai lapset.
Tämä kummitäti/nykyinen puoliso oli kuulemma ollut erittäin hyvä ystävä miehelle ja hänen vaimolleen jo pitkään, joten aivan yllätys tuo suhde ei kai ollut. Mutta tietty ystävyys nyt sen lasten äidin kanssa on mennyttä.
Aika kummissani olin tästä kuviosta silloin, mutta mikäs siinä. Ihan ok siinä kaikki näytti menevän :o)!
Ovat vaan onnellisia, että olet löytänyt miehen rinnallesi. Joten anna mennä vaan, kun kerran vapaita olette molemmat.
Mulla katkesi välit kummilapseen kun pojan äiti alkoi heilastella mun exän kanssa. Sitä vaan mietti että itse on tyhmänä ostellut lahjoja lapselle ja ollut kiinnostunut tämän elämästä kun toiset on vaan kuherrellut keskenään. Eihän se lapsen syy ollut mutta ei vaan pystynyt enää oleen samoilla synttäreillä jne.
Jos ette lähisukulaisia ole?
Ei kai lapsen kummius sentään esteenä saa olla, jos ihminen on sinulle oikea!