Lue keskustelun säännöt.
Lasten tasavertaisuudesta
13.06.2010 |
Miten teillä toteutuu vanhempienne tasapuolisuus sisarianne ja veljiänne kohtaan? Olen tässä hieman ihmeissäni seurannut, kuinka mieheni vanhemmat jakavat auliisti suosiotaan ja tukevat taloudellisesti mieheni sisarta ja hänen lapsiaan. Lapset ovat jo kouluikäisiä. En tunne itseäni kateelliseksi, vaan olen jotenkin puusta pudonnut kun tilanne on mennyt ihan käsittämättömäksi. Mieheni siskon lapset haetaan mennen tullen koulusta isovanhempien toimesta, siskolle annetaan rempparahaa ja lapsille maksetaan harrasteet, puhelimet, varusteet, lomareissut ym, eli lähestulkoon kaikki mitä he ikinä tarvitsevat. Mieheni sisko on töissä käyvä ja asuu omassa talossa eli on siis varsin hyvin toimeentuleva vaikka yksin lasten kanssa asuukin. Asumme mieheni ja lastemme kanssa noin 80 km päässä mieheni vanhemmista, eikä meillä siis ole mahdollisuutta viedä lapsia joka viikko isovanhemmille. Kuitenkaan isovanhemmat eivät (mieheni vanhemmat siis) tule meille kuin pari kertaa vuodessa, vaikka on kutsuttu. Heillä on aina joku projekti mieheni siskon lasten kanssa. Meidän lapset ovat (3) kaikki pieniä, jotka vasta tutustuisivat kunnolla isovanhempiinsa, mutta valitettavasti heillä ei siihen ole montaakaan mahdollisuutta em asioiden takia. Lapsemme saavat joskus jotain kirpputorilta hankittua vanhaa tavaraa näiltä isovanhemmilta, mutta ei muuta. Minun hieman kävi sääli keskimmäistämme, joka sai mummilta vanhat lenkkitossut, jotka olivat heti alkuunsa ihan kulahtaneet, mutta otin ne kuitenkin vastaan kohteliaana ja lapsemme halusi heti kokeilla kenkiä huolimatta niiden ulkoasusta. Välillä tuntuu oikein pahalta miten lapsemme jäävät suoraan sanottuna varjoon näiden miehen sisaren lasten tieltä. Pelkään päivää, jolloin lapset itse hoksaavat tilanteen. Mieheni ei koskaan pyydä vanhemmiltaan rahaa, vaikka tiukkaa on ollut. Joskus, kun olemme pyytäneet heitä lasten vahdiksi kun mieheni on ollut töissä ja minulla opintoja, ei ole onnistunut koska aina miehen siskon lapset sitovat isovanhemmat johonkin. Meiltä isovanhemmat eivät koskaan kysy tarvitsemmeko jotain, meillä on kuitenkin kolme lasta joiden menot vain kasvavat. Mutta siskon lapset kyllä saavat kaiken jottei heiltä vain jäisi mitään puuttumaan. Ja sitten sisko kehtaa valittaa, ettei häntä kukaan auta, kaiken saa tehdä yksin. Ja ex-miehestä ei kuulemma ole mihinkään, vaikka hän kustantaa myös lasten asioita ja viettää aikaa lasten kanssa. Onko tällainen normaalia muiden mielestä?
Kommentit (5)
ensinnäkin, antaminen on vastavuoroista: jos teille ei sovi tai on liian vaikeaa ilahduttaa miehen vanhempia viemällä lapsia sinne kylään, on ihan turha odottaa, että isovanhemmat kiintyisivät näihin lapsenslapsiinasa yhtä paljon kuin niihin, joiden kohdalla vierailujen vaiva nähdään. Miehesi vanhemmat saava tenemmän tyttärensä lapsilta kuin teidän lapsilta. Seurauksena on, että he haluavat myös antaa näille enemmän.He tietävät tyttärensä lasten tarpeet, oikeat koot ja niin edelleen paremmin. Oma vikanne, siis.
Toisaalta on niin kin,e ttä on ihan oikein, että sitä joka on isommassa tarpeessa autetaan enemmän. Minun sisareni on pitkäaikaissairas ja vanhempani tukevat häntä paljon arjessa, ihan siivousavun ja jokapäiväisen autonkäytön merkeissä. Minusta se on oikein, sillä siskoni tarvitsse tuota apua. Minäkin tiedän saavanu, jos joskus tarvitse, mutta nyt en tarvitse. Taivaalle kiitos ettem tarvitse! Etkö säkin kuitenkin pmmieluummin ota onnellisen avioliiton kuin vanhempien avun yh:lle, jos valinta on tehtävä noista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän lapset eivät ole mitään verrattuna miehen sisaren lapseen. Mutta niin on kuulema ollut aikaisemminkin. Mieheni ei ole saanut juuri mitään synttärilahjaksi; yhtenä vuonna sai hanskat, sisko lentolipun Amsterdamiin.
Molemmemmilla siis miehelläni ja hänen siskollaan on puolisot, työt jne.
Perin kummallista. Mutta olen ajatellut asian niin, että eipä ole siskolla sitten nokan koputtamista kun tulee aika huolehtia vanhemmistaan. Onneksi miehenikin on tajunnut asian epäoikeudenmukaisuuden ja on kanssani samaa mieltä.
Valitettavasti et ymmärtänyt viestiäni oikein. Ikävää. Olemme toki vieneet lapsiamme isovanhemmille, mutta asia ei ole niin, että voisimme mennä sinne tuosta vain, monesti isovanhemmille ei sovi ja toiseksi, meillä on kuitenkin kolme pientä lasta, joiden kanssa ajeleminen ei ole helppoa, koska keskimmäinen huutaa autossa (ei pidä automatkustamisesta) ja nuorin on vielä vauva. Siksi toivoisimme, että isovanhemmat vierailisivat meillä useammin. Lisäksi mieheni työ on sellainen, että se käsittää paljon poissaoloja eli olen yksin lasten kanssa pitkiä aikoja, jolloin arjen pyörittäminen on minulla ja tosiaankin olisi ilahduttavaa, jos isovanhemmat joskus tulisivat meille. Meillä tosiaan on onnellinen liitto ja olen siitä iloinen. Mieheni äiti on monesti voivotellut, että meille on niin pitkä matka, ettei siksi viitsi tulla kylään. En oikein sitä ymmärrä, kuitenkin itse olemme ajelleet tuota väliä silloin kun suinkin pystymme. Eihän homma mene vain niin, että lapset pitää kuskata isovanhempien luokse vaan kyllä se pelaa myös toisinpäin, kun mainitsit tuon vastavuoroisuuden. Sillä periaatteella minun pitäisi jättää vierailut kokonaan=)
"
meidän lapset eivät ole mitään verrattuna miehen sisaren lapseen"
Ihanaa, että joku ymmärtää tunteeni. Olen todella ihmeissäni, mutta ei kai auta kuin ihmetellä=) Paljon on kysymyksiä mielessäni, mutta eihän niitä kehtaa anopille esittää. Olen ajatellut samalla tavalla, että kun isovanhemmat ovat itse apua vailla, he saavat sitä jos tarvitsevat. Tiedän, että mieheni sisar ei sitä apua tule tarjoamaan, hän on aiemminkin jättänyt isovanhemmat pulaan kun on tapahtunut onnettomuus ja on tarvittu sairaala-apua.
Hän yrittää elää mahdollisimman huomaamattomasti, jotta et valittaisi. Parasta panostaa tyttären perheeseen.