Epäonnistunut olo

Pari iltaa pärjättiin ilman ja taas sortusin korvikkeeseen jo kolmannen kerran. Tuska hiki tulee kun vauva tyytymätön ja huutaa kauan. Tuntuu et en vain kelpaa hänelle. Vaikka maitoa tulee kun puristan niin vauva ei suostu tarttumaan rinnasta. Väsyn siihen yrittämiseen ja yrittämiseen. En vain onnistu vaikka haluaisin

Silloin kuin vauva ei millään suostu rinnalle, niin anna pullosta korviketta/pumpattua maitoa ja pumppaa rinnat tyhjäksi. Mieti myös rintaraivareiden tullessa onko vauva liian nälkäinen vai ympäristö rauhaton tms.



Mulla ei tullut riittävästi maitoa kummmankaan lapsen kanssa, mutta aina ensin imetin ja imetyksen jälkeen annoin pari kertaa päivässä pulloa. öisin hyvin levänneenä oma maitoni riitti ettei yöllä tarvinnut antaa korviketta, mikä oli helppoa. Tokalla lapsella oli myös ihan mielettömiä rintaraivareita ja moneen kertaan julistin miehelleni lopettavani koko imetyksen, mutta sain jatkettua osittaisimetystä kunnes vauva 6kk ja lopetti yösyönnit.



Minusta on parempi antaa pullosta pumpattua maitoa/korviketta kuin aiheuttaa itselle mieletön stressi imetyksen onnistumisesta. Siinä vain tekee hallaa itselle ja vie ilon vauvasta nauttimisesta.

Kyllähän sinä silti voit imettää vaikka kolmevuotiaaksi jos haluat. Ei täysimetys mikään onnen täyttymys ole!

tykkäisi enemmän. Tosin suklaasta voi tulla vauvalle mahanpuruja.

ollut kun minä sain lapseni 90-luvulla tai ehkä oli mutta ei ollut nettiä syyllistämässä. Pari ensimmäistä viikkoa varsinkin nuoremman kanssa oli yhtä tappelua, minä lypsin ja isä syötti pullosta, lopulta imetin molempia toista vuotta, mikä siihen aikaan oli tosi pitkään.



Imetykseen auttaa kun molemmat ovat rentoutuneita äiti sekä vauva ja kun äiti ihan hyvillä mielellä antaa pullon jos ei muu auta.

oikeastaan alusta saakka (sairaalassa toivat alhaisen verensokerin vuoksi, kun oma maito ei vielä ollut noussut ja sen jälkeen mun piti ite ravata sairaalassa, niin oli helpompi sit käyntien ajaks, et isä hoiti lasta kotona).



Mulla on maito koko ajan riittänyt, mutta imetyksen kanssa on ollut vaikka mitä ongelmia. Heti sairaalassa tyrkkäsivät rintakumin, josta pääsin eroon vasta, kun vauva oli 4kk. Se hidasti koko imetystä, kun huononsi stimulaatiota, jne. Ja aina piti pestä käytön jälkeen, joka yösyötölläkin siis noustava keittiöön. Sitten oli nää rintaraivarit, jne. Joskus lapsi vaan kieltäytyi rinnasta ja vain pullo kelpasi. Ihan alussa jaksoin pumpata, mutta sekin oli liian raskasta kaiken muun lisäksi, eli korviketta sitten annettiin.



Muutaman kerran viikossa sai korviketta pullosta. Silloin, jos ei rinta kelvannut ja silloin jos oltiin jossain muualla kuin kotona tai esim. äitini luona. Mulle se imetys vaan kaikkine vaikeuksineen oli niin rankkaa henkisesti, että olin ihan tyytyväinen pienestä tauosta. Ja se pullomaito nyt vaan oli sata kertaa helpompaa kuin imetys. Eli muualla kuin kotona annoin siksi pullosta.



Nyt vauva on 6kk ja syö kiinteitä. Meillä imetys helpottui vain hieman ennen kiinteiden aloittamista, eli noin 4kk iässä! Ensin nopeutui ja sitten päästiin vielä rintakumistakin eroon. Aiemmin olin jo tätä yrittänyt. No, nyt mun mielestä se imetys on jopa helpompaa kuin pulloruokinta! Enää ei pulloa käytetä kuin todella satunnaisesti, esim. jos mä olen jossain käymässä ilman vauvaa (harvinaista) tai olen niin väsynyt, että antavat mun sitten nukkua.



Älä turhaan stressaa siitä täysimetyksestä, ei se ole mikään hyvän äidin mittari! Ja ei se korvikekaan epäterveellistä ole, täysin terveitä lapsia kasvaa pelkälläkin korvikkeella.



Toki imetys on vauvalle tärkeää ja äidinmaito se ykkösvaihtoehto, mutta mun mielestä on vielä tärkeämpää äidin jaksaminen. Vauvakin vaistoaa stressin ja voi sen takiakin lakkoilla. Eli jatkat imetystä, mutta annat pullosta, jos ei tissi kelpaa! Meillä muuten aina kelpasi yöllä, päivällä vain tuli raivareita ja totaalikieltäytymisiä! Mä en ainakaan pitäis vauvaa nälässä sen takia, että ei vain saisi korviketta.



Voimia ja jaksamisia, toivottavasti teillä alkaa imetyskin sujua ja nopeammin kuin meillä! :D

Pääasia on, että vauvasi saa maitoa.



Mutta ole sitkea imetyksen kanssa, älä luovuta vaan yritä imetystä uudestaan ja uudestaan, kyllä sitä maitoa alkaa nousta.



Meillä tuli vauvan kanssa rintaraivareita tuossa iässä. Meni kaksi viikkoa ennen kuin imetys lähti kunnolla käyntiin. Sitkeästi imetin jos onnistui, jos ei niin pumppasin maitoa rinnoista ja annoin pullosta. Pesimällä vauvan kanssa peiton alla imetys lähti lopulta käyntiin. Lopulta imetin taaperoksi asti.



Tsemppiä!

Huomasitko, että maitoa tuli? Siis tunsitko itse, ja hoksasitko, että vauva nieli maitoa? Jos sitä tuli, niin hyvä juttu. Lisää tulee sitä mukaa, kun vauva tilaa:-). Jos korvike auttaa, ei siinä mitään. Jatkat imetystä silti, sanoisin minä. Ei sun tarvi ajatella, että kaikki on nyt pilalla Täysimetystä ajatellen. Kaikki oma maito on vauvalle parasta ja hyvä juttu. Vaikka sitten saisi lisää jostakin muualta. Kuitenkin: vauva voi kyllä itkeä ihan mitä vain muutakin kuin nälkää. Vauvalla saattoi olla mahavaivoja tai ties mitä merkillisiä vaivoja, joista me ei voida ymmärtää mitään. Mä luulin esikoisen kanssa, että ehkä maito ei riitä. Voi höpsis sentään! Sitähän tuli liiankin kanssa. Juuri se saattoi aiheuttaa vauvalle vatsavaivoja, tai sitten oli se koliikki, mikä "todettiinkin" myöhemmin, tai kaikki itku johtui myöhemmin diagnosoidusta Aspergerista...



Itse asiassa kai aika harvoin maitoa tulee liian vähän. Sitä tulee suoraan vauvan/lapsen tilauksen mukaan. Älä siis siitä huoli. Mutta jos lapsi nukkuu, kun annat vähän lisämaitoa, niin sitten teet niin. Jatka silti imetystä, älä lopeta. Joka pisara on vauvalle hyväksi:-). Jos haluat vastata mulle suoraan, tai kaipaat jonkinlaista tukea/keskustelua, kirjoita takaboxi@gmail.com.



Muuten: oikein hyvää ja ihanaa vauva-aikaa:-)! Itse jännitän juuri, voisinko nyt puolivahingossa olla raskaana...mulla on kolme kakaraa, miehellä kaksi, meillä on siis uusperhe.