Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lapset - Äiti 6-0

Vierailija
04.01.2010 |


Avioerosta aikaa 1.5 vuotta. Lapset nyt 3- ja 6-vuotiaat.

Jotenkin kaikki on hyvin, meillä on kiva ja ihana koti,

arki luistaa ihan jees, olen toipunut erosta hyvin

Käyn töissä, lapset ovat päiväkodissa jossa ovat aina hyvin

viihtyneet. Meillä on ystäviä, lapsilla kavereita.

Käymme kerran viikossa uimassa lasten kanssa, isompi harrastaa

sen lisäksi sählyä. Panostan myös koti-iltoihin, että ollaan

vaan ihan rauhassa kotona.

Lapset käyvät isällään joka toinen viikonloppu ja isän töiden

mukaan joskus viikolla esim. ke-iltaisin.



MUTTA...jotenkin tuntuu että lapset vetää mua höplästä, ettei

mulla ole tarpeeksi kuria...tai jotain. JOka kauppareissu sorrun

ostamaan karkkia - lisäksi vielä melkein lahjon lapset kauppaan

sillä karkilla, muuten en heitä sinne saa.

TUntuu että koko elämä on lahjontaa ja kiristystä :(

Illat on pahimmat. Kaikki on yhtä kaaosta ja tappelua. Yövaatteiden

kanssa, iltapalan, hammaspesun, nukkumaanmenon kanssa...

LUen sitten sadun tai en lue, niin nukahtaminen kestää melkein

tunnin. (pienempi nukkuu päiväkodissa pienet päiväunet jolla ei

vaikutusta asiaan, olen huomannut sen vkonloppuisin ja lomalla)

Ja se tunti on yhtä show-pitoa.

Me asumme kolmiossa joten lasten on nukuttuva samassa huoneessa.

Siivoomaan en saa heitä millään. Saattavat heittää jopa karkkipaperit

keskelle olohuoneen lattiaa ja kauheella tappelulla saan ne kerämään.

Leluja on joka paikassa, samoin vaatteita.

Minulla menee joka ilta yli tunti kun siivoan koko kämpän, heidän

jälkensä ja olen henkisesti AIVAN LOPPU kun joka asiasta on ensin tapeltu

ja väännetty ja kaikki lahjomiset olen käyttänyt.

Esikoinen on luonteeltaan rauhallinen ja peruskiltti, kuopuksesta on

tulossa ihan erilainen. On ns. kiltti kyllä mutta koettelee kyllä

jonkun verran hermoja ihan joka päivä. Uhmaakin selkeesti on.

Jotenkin vaan kokeilee äidin hermoja joka asiassa ja jos ei heti asiat

mene niin kuin on itse halunnut, hirvee haloo.

Yöt on ihan perseestä. Molemmat lapset tuleva viereeni ja valtaavat sängyn.

Vievät tyynyt, peitot enkä tosiaan jaksa yöllä tapella. Eron jälkeen

ajattelin että tarvitsevat turvaa ja annoin tämänkin periksi mutta nyt

alkaa mennä hermo tähänkin.

MIkään ei auta tähänkään. On kokeiltu kerätä tarroja ja palkintoja ja

vaikka mitä. Esikoinen ainakin sanoo, etten tartte mitään. Huoh.

Miten pääsisin homman yläpuolelle ja saisin jonkun tolkun tähän hommaan?

APUA !

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
04.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

missä 2,5-vuotias nukkuu vieressäni.



Asun lapseni kanssa kahdestaan kaksiossa.

Meillä on ihanaa kahdestaan, rakastan ja kasvatan lastani. Käyn kuitenkin töissä (nyt 4kk siitä, kun palasin hoitovapaalta työelämään) ja lapsi on päivät päiväkodissa (täällä ei saa mitään kunnallisia perhepäivähoitopaikkoja). Iltaisin ruokailujen ja leikkien jälkeen kaipaan sitä omaa aikaa (vaikka se olisi vain roikkumista täällä tai mitä tahansa) ja ahdistun iltahillumisista.



En siis jaksa nukutussrumbaa (juoksua makkarista olkkariin, itkuheräilyjä, mörköpelkoja jne) ja olen mennyt matalimman kautta tämän iltarumban osalta: lapsi nukahtaa sohvalle viereeni, mistä kannan omaan sänkyyni ja siinä nukumme yön vierekkäin. Saa haukkua ;) Ja tiedän, että pitäisi ryhdistäytyä ja kutsua TV-Nanny vaikka paikalle katsomaan ja opettamaan oikea tyyli ;)

Vierailija
2/11 |
04.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan tavalliselta kuulostaa toi ottelemattomuus. Mutta sä olet yksin siellä, joten varmaan helpommin sortuu juuri lahjontaan.

On myös kurjaa olla se kurja ja vaativa vanhempi. Mutta tottahan se on ettet voi olla vaan kiva äiti, vaan rajat on oltava.



Sen karkin ostamisen minä jättäisin heti. Ja jos sä sanot, että kauppaan mennään niin sitten mennään. Yritä tehdä kaupasta muuten kivaa, esim. isompi voisi itse kirjoittaa (vaikka sanelusta) kauppalappuun muutamia tavaroita ja myös pienempi voi hakea tavaraa.



Ja on tosi raskasta ottaa uudet tavat käyttöön, mutta yritä ajatella, että sitten helpottaa, kun vähän aikaa jaksaa.

Ota vaan ne tarrat käyttöön. Molemmat ansaitsevat vaikka hyvin sujuneista iltahommista tarroja ja sitten palkkioksi menette vaikka elokuviin.



Eniten varmaan kaipaisit aikuisen tukea. Onko ketään läheistä kaveria?

Jos ei nii tule vaikka av:lle purkamaan mieltäsi, mutta pidä rajat lapsilla! Ja muista, että kyllä ne sinua rakastaa vaikka vaaditkin, etä ole vaan kiva!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
04.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset


...määrin meillä yksinhuoltajilla on oikeus mennä siitä mistä se aita on matalin, varsinkin väsyneenä. Ja tätä ei ymmärrä muu kuin toinen yh.



*voimahali sulle*

Vierailija
4/11 |
04.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

En osaa neuvoa, mutta meillä on just tollasta vaikka meillä vain yks poika (4vee). Siis jos minä olen kotona niin meno on ihan älytöntä, samoin kaupassakäynnit jne just noin kuin kuvailit. Isänsä kanssa kahdestaan ja pk:ssa taas käyttäytyy siivosti. En tiedä mikä neuvoksi, mulle on ammattilaiset sanonu että semmosta se on, lapsi kapinoi sille joka on kaikkein läheisin. Tiukkaa kuria ja rajoja tietty, mutta aina ei jaksa sitä huutoa ja tappeluakaan :(((

Vierailija
5/11 |
04.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset


..päiväkodissa ovat kuin enkeleitä, kuopus tosin sielläkin on näyttänyt että uhmaa on mutta muuten ovat reippaita.

Isällä taas on armeijameininki, johtuen isän uudesta vaimokkeesta. Siellä taas mennään ns. yli, en halua niinkään.

Vierailija
6/11 |
04.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

rutiinit auttaa paljon itseä. En tiedä miten tarkat rutiinit teillä on, mutta ne auttaa kummasti. Lapsetkaan ei niin protestoi, kun joka ilta tapahtuu samaan aikaan samat jutut.

Meillä mies on paljon töissä ja iltoina jolloin olen lasten kanssa yksin, saan heidät melkein kivuttomammin nukkumaan, kun mä noudatan aikataulutusta niin hyvin.

Auttaa myös äitiä, kun tietää mihin kelln aikaan lapset on pedissä ja illalla vaan suorittaa asian toisensa perään, jos on huono ilta.

Aina ei vaan jaksa olla iloinen ja nauttia kaikesta, silloin ne rutiinit pelastaa.

-3-

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
04.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voimahaleja täältäkin! Kuulostaa tosi tutulta, kun olen tuttavaperheiden lapsia katsellut. Meillä vasta 9 kk riehakalle.



Ehdotuksia, mitä ehkä itse tekisin.



Juttelisin lasten kanssa tilanteesta. Tyyliin, äiti rakastaa teitä, mutta ei saa nukutuksi. ja äiti muuttuu hurjan vihaiseksi, jos ei saa nukutuksi.



Sitten yhdessä miettisitte, millainen on kiva nukkumistilanne. Voisiko lapsille ostaa esim. pikkumankan, josta saisivat illalla kuunnella lempimusaa tai satuja.



Yrittäisin myös selittää, miksi toimitaan niin kuin toimitaan. Kaupassa on käytävä tai ei ole ruokaa/maitoa eikä mitään. Hampaat harjataan, ettei tule hammaspeikkoja.



Toimisiko siivousbiisi. Illalla joku hassu biisi soimaan, jonka aikana pitää ehtiä kerätä kamansa paikoilleen tai menevät jätesäkkiin odottamaan parempia aikoja. Siivousbiisin aikana saa toki irvsitellä ja hullutella, mutta pääasia, että omat lelut kerätään.



Mitäpä jos myisit ajatuksen ruotsinristeilystä? Jos kaikki on mennyt hyvin kuukauden, lähdette yhdessä isolle laivalle tai kylpylään tms.



Illalla ja päivällä tietty halit yms, että saavat tarpeeksi rakkautta :)



Vetoaisin myös vanhempaan, vaikka alhaista onkin. Hän on jo sen ikäinen, että voi näyttää nuoremmalle hyvääkin mallia. Muista kehua ja kiittää molempia.



Ja välittömästi loput karkit pois, jos roskat eivät löydä tietään roskikseen. ja sama, lapsille voi ostaa jonkun kivan roskiksen vaikka huoneeseen. Jos se motivoisi.



Hyvä äiti olet!



Vierailija
8/11 |
04.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toimisiko siivousbiisi. Illalla joku hassu biisi soimaan, jonka aikana pitää ehtiä kerätä kamansa paikoilleen tai menevät jätesäkkiin odottamaan parempia aikoja. Siivousbiisin aikana saa toki irvsitellä ja hullutella, mutta pääasia, että omat lelut kerätään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
04.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset


Ihania, asiallisia vastauksia.

Kiitos.

Vierailija
10/11 |
04.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen kolmen lapsen yh ja ihan samanlaista meillä. Paitsi etten lahjo karkeilla vaan uhkailen ja huudan (se on vielä kauheampaa, tiedän, kiitos). Arki sujuu jotenkuten mutta todella R-A-S-K-A-S-T-A on. Ainaista tappelua joka asiasta, ja kun aikuisia on vain yksi, niin ei saa edes huilattua välillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
04.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meilläkin lapset (4 ja 3 vee) tulevat välillä yöllä sänkyyni. En saa kunnolla nukuttua lasten vieressä, joten minulla on sänkyni alla patja, jonka päälle on pedattu lakana, peitto ja tyyny:) Siirryn suosiolla heti patjalle, kun lapset tulevat viereeni ja nukun ihan hyvin.



Meilläkin on siis yh-perhe: äiti ja kaksi lasta. Kolmiossa asutaan, mutta lapsilla on omat huoneet ja ruokailitilasta on tehty äidin makkari. Ruokapöytä on olkkarissa. Lapset haluavat kuitenkin nukkua keskenään samassa huoneessa, joten toisen lapsen huone on enemmänkin leikkihuoneen ja vierashuoneen välimuoto.



Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kaksi kuusi