Minusta ei tullut -onneksi - toista naista

Tapasin ravintolassa syksyllä ihanan herrasmiehen, naimisissa olevan. Meillä oli mukava ilta ja jatkoimme yhteydenpitoa sen jälkeen. Emme siis tavanneet raflan ulkopuolella. Mies halusi seksisuhteen, itsekin tietyti koin sen aika houkuttelevaksi. Olen myös naimisissa. Siinä kävi varsin alussa itselleni selväksi etten halua toiseksi naiseksi. Oma moraalini ei kestä sitä, en voisi elää kaksoiselämää. Ajattelin omaa avioliittoani, omia periaatteitani sekä tuon miehen vaimoa joka olisi täysin tietämätön. Päätin, että minä arvostan sen verran itseäni naisena etten huorahommiin lähde.



Tuon jälkeen olen miettinyt, millainen luonne sitä pitää olla että PYSTYY elämään kaksoiselämää? Itse ajattelen, että itsensä arvostaminen naisena on se oleellinen asia. Tuokin mies osasi niin hienosti kirjoitella, löysi ne herkät kohdat joten jos olisin ollut heikompi naisena niin olisi ollut helppo lähteä viettiensä vietäväksi. Tuskin olisin ollut tuon miehen ainoa seksisuhde, vaikka hän toista väittikin. Oli kuulemma jäänyt kiinni vaimolleen kerran ja erouhka oli tullut.



Tuosta miehestä pursusi valtavaa itsekeskeisyyttä sekä varmuutta. Hän osasi puhua niin kuin jokainen nainen haluaisi. Tyhmäksi en halunnut itseäni tehtävän, tyhmä nainen olisin ollut jos olisin lähtenyt vaaralliseen leikkiin mukaan. En olisi voinut koskaan enää arvostaa itseäni naisena.



Kun omassa suhteessa ei saa tarpeeksi huomiota, vieraan miehen huomio tuntuu hyvälle. En kuitenkaan olisi pystynyt enää oman mieheni kanssa täysipainoiseen seksuaaliseen elämään jos olisin tuon varakkaan ja varman ukkomiehen mukaan lähtenyt.



Siitä olen itsessäni hemmetin ylpeä.