Ärsyttää ihmiset jotka märehtivät menneitä

Niillä on menneisyydessä vielä märehdittävää. Homma vaan ei etene, koska ne eivät pääse käsiksi siihen mikä menneisyydessä vielä hiertää. Se on niiden tietoisuuden ulkopuolella. He ovat märehtimisellään jo käsitelleet asian niin pitkälle kuin pystyvät, eivätkä pääse itse eteenpäin. He tarvitsisivat siinä apua, mutta yleensä tollasten takia ei hakeuduta terapiaan.



Esimerkki omassa perheessä, ihminen jolta on täysin kadonnut yhteys omaan suuttumukseen. Hän jauhaa ja jauhaa jauhamista päästyään vanhoja asioita eikä koskaan pääse siinä mihinkään. Häntä ihan oikeasti kiusasi eräs kammottava, narsistisia piirteitä omaava henkilö. Kysyin tältä kiusatulta että oletko koskaan tuntenut vihaa tuota kiusaajaa kohtaan. Hän vastasi että en, minä en ole sellainen ihminen blaa blaa. Bingo. Kuka tahansa vihaisi ihmistä joka käyttäytui kuin tuo narsistinen kiusaaja. Tai tuntisit edes jotain suuttumuksen tunteita.Tuttavani ei vaan pääse käsiksi vihaansa. Siellä se tunnelukkona jumittaa ja pyrkii esiin pääsemättä, ja niitä samoja juttuja jauhetaan vuodesta vuoteen ja aina ne asiat vaan ahdistavat samalla lailla, jauhamista huolimatta. Hän ei suostu menemään terapeutille, joten hän varmasti vie tämän märehtimisensä hautaan.

Sinä arvelet, että asiaa auttaisi, jos tuo henkilö vihaisi sitä kiusaajaansa? Voihan vihaamiseenkin jumittua.

Tarkoitat mitä? Tarkenna?

ja ottavat sen esille vaikka sanovat, unohdetaan menneet.



ja vaikka olisi sovittu että asia on käsitelty, silti repivät sitä auki ja "lyövät" sillä

Sinä arvelet, että asiaa auttaisi, jos tuo henkilö vihaisi sitä kiusaajaansa? Voihan vihaamiseenkin jumittua.

Mutta vihasta pitää tulla tietoiseksi, kokea se ikään kuin pois. Se voi mennä pois nopeastikin, tai olla pitempi prosessi. Eikä tietysti ole niin että vihan tunnetta pitää jotenkin ruveta tuulettamaan muille ihmisille tai että vihan kohteeseen otetaan yhteyttä ja annetaan tulla totuuksia. Ei ympäristön tarvi tietää siitä vihasta / suuttumuksesta / kiukusta ja sen tiedostamisesta mitään. Vasta sitten kun tollasista tunnelukoista päästään asia saa lopulta (surun ja itkun kautta) levon. Siihen asti sitä märehditään ja märehditään... Ja sitten päätetään antaa anteeksi ja kohta taas silti märehditään. Koska ei ole mahdollista päättää lopettaa sellainen minkä olemassaolosta ei tiedä. Jos en tiedä vihastani, en voi päättää lopettaa vihaamista. Sitten vasta kun viha on tullut tietoiseksi ja se on sallittu TUNTEENA, ei toimintana (esim. haukkumisena), sille voi tehdä jotain.

Selostat täällä passiivissa että tämä on näin, näin tehdään ja sitten voidaan tehdä näin. Paikkasi ei näyttäisi olevan tällaisella palstalla, jossa vaihdetaan avoimesti omia kokemuksia, vaan ennemmin toimittamassa jotain oppikirjaa - sikäli kuin sinulla on minkäänlaista pätevyyttä tässä aiheessa jolla yrität täällä päteä.



Mitä varsinaiseen asiaan tulee, viha ei automaattisesti sillä häivy että se sallitaan itselle tunteena, tunnetta ei voi päättää lakata tuntemasta, ja kiusaajakin saattaa jatkaa kiusaamistaan koska on katkera, pikkusieluinen, onneton sadisti.

Selostat täällä passiivissa että tämä on näin, näin tehdään ja sitten voidaan tehdä näin. Paikkasi ei näyttäisi olevan tällaisella palstalla, jossa vaihdetaan avoimesti omia kokemuksia, vaan ennemmin toimittamassa jotain oppikirjaa - sikäli kuin sinulla on minkäänlaista pätevyyttä tässä aiheessa jolla yrität täällä päteä. Mitä varsinaiseen asiaan tulee, viha ei automaattisesti sillä häivy että se sallitaan itselle tunteena, tunnetta ei voi päättää lakata tuntemasta, ja kiusaajakin saattaa jatkaa kiusaamistaan koska on katkera, pikkusieluinen, onneton sadisti.

sanoa mitä vaan, aihe on niinsanotusti VAPAA, mikäli siinulla on minkäänlaista edellytystä sitä ymmärtää. t. sivustakatsoja

unohtaa kokemaansa vääryyttä ja antaa anteeksi, vaikka haluaisikin. Varsinkin, kun tietää että toinen ei muuta tapojaan ja asenteitaan eikä missään tapauksessa pyydä anteeksi.

Mennyttä ei voi muuttaa.

esiintyä luennoitsijana ja käyttää mukamas asiantuntijan äänenpainoja ilmoittamatta niille mitään perustetta. Tekstissään voi helposti tehdä eron mielipiteen ja faktan välille, mutta tämä edellyttää rehellisyyttä, ja sitä ei kaikilla näytä olevan.

unohtaa kokemaansa vääryyttä ja antaa anteeksi, vaikka haluaisikin. Varsinkin, kun tietää että toinen ei muuta tapojaan ja asenteitaan eikä missään tapauksessa pyydä anteeksi.

Mennyttä ei voi muuttaa.

että yritetään ottaa pisteet kotiin pyytämällä anteeksi, mutta pyydetään jotain aivan ihmeellistä asiaa eikä suinkaan sitä millä on toista loukattu. Näppärää on myös lisäillä anteeksipyyntöönsä uusia loukkauksia ja toistella samassa yhteydessä vanhoja.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että jos joku vatvoo menneitä vääryyksiä, kriisejä tai suruja, niin silloin asia vaan ei ole loppuunkäsitelty. Ei ole kykyä siirtää sitä syrjään vielä. Eivätkä ne käskemällä unohdu.



Menneen surun tai kriisin läpikäymiseen saattaa tarvita apua, myös ammattimaista. Olisiko sellaisesta hyötyä ap:n läheiselle?

Elämä on paljon helpompaa, kun antaa anteeksi ja unohtaa.

Mitä varsinaiseen asiaan tulee, viha ei automaattisesti sillä häivy että se sallitaan itselle tunteena, tunnetta ei voi päättää lakata tuntemasta, ja kiusaajakin saattaa jatkaa kiusaamistaan koska on katkera, pikkusieluinen, onneton sadisti.

joo. Mutta toisaalta jos sitä ei edes tiedosteta, se ei varmasti häivy. Tunnetta ei tarvitsekaan lakata tuntemasta, mutta sitten kun tunteen tiedostaa, on edes jotain keinoja käsitellä sitä. Isot tunteet vie joka tapauksessa aikansa ja niihin on kytköksissä kaikenlaista. Ja miten asiaan liittyy se että kiusaaja jatkaa kiusaamista? No ehkä siten, että oman suuttumuksen tunnistaminen auttaa laittamaan rajoja hyväksikäytölle. Oman kiukkunsa tunnistava ei suostu kynnysmatoksi. Se on ylipäänsä yksi vihan, kiukun, aggression tehtävistä.

Elämä on paljon helpompaa, kun antaa anteeksi ja unohtaa.

ei ole ongelmia tunteiden tunnistamisessa ja käsittelyssä. Kaikki eivät ole niin onnekkaita.

Miksi tämä yksi tästä tekstistä pillastui?

Mutta vihasta pitää tulla tietoiseksi, kokea se ikään kuin pois. Se voi mennä pois nopeastikin, tai olla pitempi prosessi. Eikä tietysti ole niin että vihan tunnetta pitää jotenkin ruveta tuulettamaan muille ihmisille tai että vihan kohteeseen otetaan yhteyttä ja annetaan tulla totuuksia. Ei ympäristön tarvi tietää siitä vihasta / suuttumuksesta / kiukusta ja sen tiedostamisesta mitään. Vasta sitten kun tollasista tunnelukoista päästään asia saa lopulta (surun ja itkun kautta) levon. Siihen asti sitä märehditään ja märehditään... Ja sitten päätetään antaa anteeksi ja kohta taas silti märehditään. Koska ei ole mahdollista päättää lopettaa sellainen minkä olemassaolosta ei tiedä. Jos en tiedä vihastani, en voi päättää lopettaa vihaamista. Sitten vasta kun viha on tullut tietoiseksi ja se on sallittu TUNTEENA, ei toimintana (esim. haukkumisena), sille voi tehdä jotain.

Vai oletetaanko tässä että jollain ketjun keskustelijoista on vaikeuksia tunnistaa vihantunteita? Minulla ainakaan ei ole, teistä muista en tiedä.

mitä sinä(?) peräänkuulutit teorioiden sijaan. En vieläkään ymmärrä mistä hermostuit.



P.S. en ole saarnannut mitään kenellekään

Kaikenlaiset tunteet voivat jäädä jumittamaan ns. tunnelukoiksi.

Kun tähän puututtiin, peräännyit ja nyt kuulemma tunnetta ei tarvitsekaan lakata tuntemasta. Et ole johdonmukainen, eikä sellainen ole rehellistä keskustelua että esitetään ikäänkuin faktaa toisen perään. Voi sanoa vaikkapa "minun mielestäni.... ", "kokemukseni mukaan..." tai "psykologina olen sitä mieltä että...." tai "olematta mikään asiantuntija väittäisin silti että....".



t. Se jolla ei ole vaikeuksia vihantunteiden tunnistamisessa

Kun tähän puututtiin, peräännyit ja nyt kuulemma tunnetta ei tarvitsekaan lakata tuntemasta.

miten tiedostamattomat tunteet voivat ajaa ihmistä. Jos tunne saadaan tietoiseksi, se VOI kadota kokonaan ihan sillä että sen tiedostaa ja käy läpi. Heti tai aikaa myöten. Tai se ei katoa, mutta mutta menettää suurimman osan voimastaan. Jos taustalla on iso trauma, se voi vaatia paljonkin työtä. Ja sitten kun asia on tullut käsiteltyä ei tarvi pakottaa itseään mihinkään. Ei tarvi pakottaa olemaan tuntematta. Ei tarvi pakottaa itseään antamaan anteeksi. Asiat saavat luonnollista reittiä rauhan. Jotkut asiat ovat niin rankkoja, että niihin jää ikuisiksi ajoiksi jonkin verarn latausta.