G: Mitä herkkuja halusit synnärille päästyäsi osastolle?
Kommentit (20)
senkun tuijottelin pientä ihmettä!
jonka myös sain, mies haki siitä tanskalaisia voileipiä myyvästä paikasta Mikonkadulla, Smorrebrodista. Kylmäsavulohettomuus ottaa raskauden aikana todella koville mulla.
mutta kun jouduin olemaan vähän pidempään (5vrk) sektion takia ja 2. ja 3. päivänä ruoka oli oikeasti ihan hirveää (oikeasti, en ole yleensä mikään nirso) niin jouduin pyytämään miestä tuomaan jotain syötävää, vaikka pizzaa. ja toihan se. :) Loppuajan oli sit ihan hyviä ruokia. En mä yleensäkään sinne yhtään mitään kaivannut, ainoastaan sen yhden kerran.
Mut jos herkku nyt on sit ruokaa niin kyllä se olis ollut joku kunnon tuju drinkki kera tuoreiden mansikoiden.
En ole vielä synnyttänyt, mutta olen vannottanu lähipiiriä että vastasyntynyttä ei ole asiaa katsomaan jos ei tule suuren sushilautasen kanssa.
Vielä puoli vuotta syömättä sushia, nyyh...
tosi vähän ja oli kauhea himo lakritsiin.
niin heikossa hapessa. En edes jaksanut hakea ruokaa (koska en pystynyt kävelemään), onneksi yksi kiltti kätilö toi.
rankan synnytyksen ja verenhukan jälkeen oli suola-arvot matalalla, joten oikein luvan kanssa sain sipsejä syödä :)
kivennäisvettä ja irtokarkkeja olen pyytänyt tuomaan.
Ekalla kerralla tosiaan olisi vain syömättä katsellut vauvaa. Sittemmin naistenlehdetkin oli kivoja tuliaisia.
Ei ole ihme että vähintään puolet kansasta on liikalihavia - sen huomaa täällä palstalla päivästä toiseen. Elämässä ei näköjään ole muuta sisältöä kuin "herkkujen" syöminen ja niitä pitää ahmia sairaalassakin..
keksin jotain suolaista herkuteltavaa haluta.
Mutta koskaan kolmen synnytyksen jälkeen ei ole mieli tehnyt yhtään mitään erityistä. On muuten todella outoa. Sipsipussi olisi totisesti voinut nostaa mielialaa erityisesti kolmanne jälkeen, kun hemoglobiini tipahti, enkä jaksanut edes hakea ruokaa illalla enkä aamulla ja lounaalla se oli ironisesti kukkakaalikeittoa - ainoa jota todella inhoan suuresti lähes kaikista mahdollisista ruoista. Vuorokausi ravinnotta oli aika kaamea kokemus.
Ihmeellistä ettei ollut mielitekoja. Kotiin päästyäni olen joka kerta halunnut verisen sisäfilepihvin, valkosipuliperunoita ja lasillisen täyteläistä punaviiniä!
ihan järkyttävä jano, pyysin kaikki tuomaan vissyä tai jaffaa mulle. Mitään herkkua mun ei kyllä oikeestaan tehnyt mieli, en muista ajatelleeni sellasta.
tai ainakin sellaiset, joiden vauvat eivät ole vierihoidossa eikä niitä käy päivittäin katsomassa kuin korkeintaan 1 vieras.
Kaikki muut herkut sain kyllä itse haettua sairaalan kanttiinista.
Ei ole ihme että vähintään puolet kansasta on liikalihavia - sen huomaa täällä palstalla päivästä toiseen. Elämässä ei näköjään ole muuta sisältöä kuin "herkkujen" syöminen ja niitä pitää ahmia sairaalassakin..
- En minäkään ymmärrä tollasta herkkuhimoa? Mistä se tulee? Olen ollut synnärillä 2 kertaa, eikä mulle ole tullut mieleenkään pyytää sinne mitään syömistä!? Ei siinä mitään, jos jengi mässää, niin mässätköön - läskivero onneks on jo suunnitteilla.
Se, että tuollaisella hetkellä nauttii jostain suosikkiherkustaan ei varmaankaan voi olla niin ylitsepääsemätön asia, eikä ainakaan teiltä pois.
jo. Aina näitä tulee joka ketjuun kitisemään.
Suklaata halusin itsekin ja imetysaikana söin sitä paljon. Silti paino laski 3 kg alle lähtöpainon parin kuukauden kuluttua ja olin alipainoinen niin, että neuvolassa käskivät syödä enemmän.
Ei ole ihme että vähintään puolet kansasta on liikalihavia - sen huomaa täällä palstalla päivästä toiseen. Elämässä ei näköjään ole muuta sisältöä kuin "herkkujen" syöminen ja niitä pitää ahmia sairaalassakin..
näivety!!!!! ne herkuttelee jotka nauttii muutenki elämästä. piruako siinä muita solvaat.
alusta asti oli vaarana että jouduttaan leikkuriin.
Synnytys oli siis kestänyt jo 1.5 vuorokautta kotona, enkä ollut syönyt kun ei maistunut. Sitten sairaalassa vielä 21 tuntia + 2 tuntia synnytyksen jälkeen ensiimetys, punnitukset ym
Lopulta kun päästiin huoneeseen niin pyysin miestä hakemaan keittiöstä ihan juusto-kurkku voileivän ja jogurtti ja oli kyllä siinä nälässä NAM
mutta mies ei suostunut tuomaan. :(