Olenpa taas aivan kamala : (
Jälleen kerran huusin ja raivosin 2,5 vuotiaalle lapselleni. Millä ilveellä oppisin itteni hillitsemään. Olisi ollut pakollisia hommia hoidettavana ja yritin laittaa lapset (tuon vanhemman lisäksi vauva 9kk) nukkumaan päikkyjä ja ajattelin sillä aikaa hoitaa nuo asiat pois alta. Menipä taas sitten hermot tuon sähläämiseen enkä saanut vauvaakaan nukkumaan ja vanhempi ehti pissata kaksi kertaa lattialle kun yritin hoitaa molempia yhtä aikaa : ( Sitten taas huomasin huutavani ja rähjääväni tuolle pienelle viattomalle lapselleni. Ja nyt kun molemmat nukkuu kuin pienet enkelit ja hommat on hoidettu niin mun on niin paha mieli, että sattuu rintaan ja itkettää kuinka voin olla niin idiootti, etten pysty itseäni hillitsemään kun kyseessä on sentään mun rakkaat lapseni. Ja minä paska äiti vielä haaveilen kolmannesta : (
Kommentit (3)
mulle heti jos keksit keinon tehdä itsestäsi parempi ihminen! Olet aivan kuin minä...
lohduttaa tietää, ettei ole ainoa, mutta kyllä nyt taas tuntuu, ettei noita lapsiaan oikein ansaitse. En vaan osaa itseäni hillitä en, vaikka kuinka tiedän, että ne tappelut ja sähläämiset on hetkessä ohi.
Saman asian kanssa painitaan täälläkin. Mulla lapset 4v6kk, 3v ja 10kk. Itsehillintä on todella hukassa. Ollu ekan muksun vauva-ajoista asti. Välillä toki ihan kohtuullisiakin jaksoja. Jaksan kohtuullisesti laittaa ruuat ja pukea muksuja pihalle. Usein kyllä työn ja tuskan takana. Mutta lähes kokoajan, jos ja kun lapset ei tietenkään liiku ja tee juuri minun ajatusteni mukaisesti, nousee äänentaso aivan huippuunsa ja menee heti överiksi. En osaa puhua ja neuvotella yhtään normaaliäänellä. Puhun lapsille tosi rumasti. Tiedostan ongelmani erittäin hyvin ja joka ilta nukkumaan mennessäni päätän, että aamu ei ala huutamisella. Mutta aina se alkaa.
Jos vain joku osaa kertoa, miten tuon törkeyden saisi kitkettyä, olen pelkkänä korvana. Lääkärin pakeillekin olen jo meinannut... Ettei vaan ois masennusta- Onhan tässä kaikkea muutakin.
tt