Lue keskustelun säännöt.
Minulla on pelottava 4-vuotias.
03.01.2010 |
Hän on todella älykäs poika ikäisekseen: lukee, kirjoittaa, puhuu sellaisia juttuja joista luulisi, etteivät lapset edes "osaa ajatella". Hän on yleensä tasapainoinen ja iloinen.
Mutta tällä on kääntöpuoli: hän on niin helkkarin itsepäinen, etten ole samanlaista nähnyt missään. Ei auta suostuttelu, uhkailu tai kiristäminen, eikä esim. väkisin pukeminen (mikäli herra ei tahdo). Hän saa hirveitä raivokohtauksia jolloin lyö ja raapii, ja näen hänestä, että hän HALUAA ihan oikeasti satuttaa toista. Hän yrittää myös manipuloida aikuisia. Minulla on useampi muksu, ja muut ovat olleet noin sata kertaa helpompia tapauksia.
Olen ylpeä hänen älykkyydestään ja erikoisuudestaan, mutta samalla pelkään, että kun hän kasvaa, olen hänen kanssaan todella pulassa. Hän on valitettavasti nauttinut joitakin erivapauksia muihin lapsiin nähden hankaluutensa takia, kun en ole yksinkertaisesti jaksanut tapella joka asiasta.
Kysynkin, onko muilla mammoilla tällaisia ja millaisia ovat olleet kasvettuaan isommiksi? Ja jos olisi kasvatusvinkkejäkin antaa tällaisen pienen ihanan pirulaisen mammalle.
Kommentit (6)
empatiakykyä että on kiltti esim. eläimille eikä koskaan kiusaa muita, mutta silloin kun hän raivostuu, hän suorastaan haluaa, että muihin (minuun) sattuu. Se on pelottavaa. Se pieni hymy hänen kasvoillaan, kun hän esim. lyö. Ja hänellä on voimaa aika paljonkin.
Kokeilen noita järkisyitä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulla on juuri tuollainen poika. Hän oli pahimmillaan 4-vuotiaana. Nyt hän on 9 v.
Olen toistanut hänelle gramofonin lailla, että toinen ihminen on koskematon, koskaan ei saa, ei missään tilanteessa mitään rikkoa eikä ketään satuttaa. Kyllä se on pikku hiljaa mennyt perille - kunnes hän ihan tahallaan haluaa satuttaa. Nykyään tämä kohdistuu pikkuveljeen, siihen, johon hänellä on valta...
Toinen, mitä olen hänelle toistanut on se, että hän ei ole pomo, eikä hänestä ikinä tule pomoa.
vaikuttaa erittäin älykkäältä, laskee kolmeentoista, osaa kaikki erikoisetkin muodot, värit ja puhuu täysin sujuvasti mutta käyttäytyminen ei kauhean kivaa. Satuttaa tahallaan, puree, hakkaa jne. ihan tahallaan. mitä tehdä? kuitenkin halailee ja sanoo että rakastan sinua äiti jne. eli tunteita on kuitenkin.
Kenties minulla on sitten toivoa. Olen miettinyt kuinka hemmetissä pärjään tuollaiselle esim. murrosiässä. Tämä on minun nuorimmaiseni.
Jotkut lapset vaan nauttivat väkivallan tuomasta vallantunteesta aivan aidosti eikä heillä ole samanlaisia estoja satuttaa toista ja tuntea syyllisyyttä kuin yleensä ihmisillä. Teillähän on siinä mielessä kuitenkin hyvä tilanne, että koko perhe omalla esimerkillään on kasvattamassa lasta. Pysy lujana ja hae apua jos tuntuu että alat väsyä lapseen.
pytytkö hoitamaan tilanteet vetoamalla JÄRKISYIHIN.
Eli ei sitä samaa mitä normilasten kanssa: muita huomioidaan, muita ajatellaan, koska näin kuuluu tehdä, koska minä sanon niin.
Vaan perustelu jollekin asialle on rationaalinen?
Minulla on ihan tavallisia taneleita kaikki muksut, hankalin oli esikoinen jolla on adhd, mutta on keskitason älykäs, ja empaattinen ja kiltti, eikä halunnut olla ilkeaä, mutta oli ehdottoman oikeudenmukainen.
On järkyttävää ettei ole empatiakykyä lainkaan ! Sitä voisi alkaa opettamaan, ja jos ei mene jakoon se että toiseen sattuu tms, niin sitten se, että se on huonoa käytöstä.