Lue keskustelun säännöt.
Onko muita joiden AINA noustava lasten kanssa ylös, jotta mies saa nukkua?
22.12.2009 |
Mulla on pari kaveria, jotka joskus aina kertoo, että mies nousi lasten kanssa ylös, että äiti saa nukkua. Olen ihan, että WTF? Meillä minä olen aina, sii 100% aina, se joka nousee lasten kanssa. Kuten tänäänkin. Jotta mies saa nukkua.
Lapset ovat alle 3v molemmat. Olen äitiyslomalla vielä. Mies ei ole kertaakaan tarjoutunut hoitamaan lapsia edes tuntia aamulla, että saisin nukkua pidempään. Vanhemmalla on vielä nukkumisvaikeuksia ja pitää joskus yöllä hereillä, mihin mies ei herää.
Asiasta on puhuttu, mutta mies sanoo, että hänelle heräämiset kesken unien on vaikeita. Ja viikolla käy töissä, jolloin joutuu heräämään aikaisin. No, me herätään noinakin päivinä lasten kanssa ennen miestä...
Onko tää kuinka yleistä, että äiti arkena ja pyhinä aina nousee lasten kanssa ylös, ja isä jää nukkumaan?
Kommentit (47)
sunnuntaina nousee mies. Eihän kukaan tuollaista jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nousee aiemmin. Silloin kaava on se, että mies katsoo lapsia esim tunnin, jotta saan nukkua, mutta ei sitten koko loppupäivänä tee niitten kanssa yhtään mitään, koska joutui sen aamutuntinsa uhraamaan lastenhoitoon. Eli jos saan nukkua tunnin pidempään, joudun sitten hoitamaan lapsia koko loppupäivän iltaan asti, mies ei edes vaippaa vaihda tai laita lapsille päälle jos lähdetään kauppaan... Koska se miehen päivä on jo siitä aamutunnista mennyt pilalle, eikä häneltä voi enempää vaatia.
Meillä on kolme alle 6- vuotiasta lasta ja aina on yhdessä hoidettu.
Olen ollut töissäkin tässä välillä (nyt taas kotona) ja silti lapset hoidetaan noin puoliksi kun molemmat on kotona.
Tiedostan miehen työn ja pidän sitä raskaampana asiana kuin se että toinen on kotona. Meillä mies on ollut kotona ollessani töissä.
Minulla kotona on se iso etu että voin nostaa jalat pöydälle ja katsella lasten puuhailua.
Pyykkiäkään ei ole tarvinut pestä kolmeen päivään.
Minusta kodinhoito ja lapset kuuluu valtaosin sen harteille joka on kotona.
Mutta kyllä yöheräämiset ja aamulla nousemiset voi jakaakin.
Mihinkään et pääse suhteessa eteenpäin jos et sano että olet väsynyt ja pyydät miestä nousemaan. Jos mies ei herää, niin sinä tuuppaat hereelle (sovitte asian ensin).
Älä ilmoita asiaa miehelle niin että sen tarttee puolustautua. Mutta asiallisesti.
En ainakaan itse kehtaisi elää parisuhteessa, jos en koskaan mitään kotona tekisi.
Ymmärrän ettei toinen herää yöllä lapsen hoitoon -varsinkaan kun sinä aina hoidat tilanteen.
Minusta toi menee osin marttyyriuden piikkiin myös että nainen aina herää ja hoitaa.
Kenelle nyt yöheräämiset ei olisi hankalia? Sinäkin saat sanoa että olet väsynyt.
Ja toivottavasti ainakin sinä ymmärtäisit auttaa kumppania jos/kun toinen sanoo ettei nyt jaksa.
Minusta se määrittelee pitkälle parisuhdetta -älä jätä hoitamatta itseäsi. Katkeroidut tollamenolla!
Mutta kyllä mies sitten aina välillä ottaa lapsen hetkeksi aamulla, jos huomaa minun olevan väsynyt. Pyytämällä varsinkin, mutta välillä muutenkin. on ihan oikein, että hoidan suurimman osan heräämisistä, mies käy töissä ja minä hoidan lasta. Ainakin nyt kun on vain yksi ja voin periaatteessa nukkua päivällä, mitä mies ei voisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene töihin ja anna miehen oleilla kotona: silloin saat nukkua.
Sitten se mies olisi niin rasittunut oltuaan arkipäivät lasten kanssa, että viikonloppuisin hänen kuuluu saada nukkua pitkään. Ja arkisin lapset voivat ihan hyvin nousta äidin kanssa kun äiti tekee lähtöä töihin.
Mene töihin ja anna miehen oleilla kotona: silloin saat nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun on pakko nousta, koska mieheni ei heräisi vaikka pommi räjähtää vieressä...jos hänen täytyy syystä tai toisesta hoitaa lasta yön yli hän ei uskalla nukkua koska ei herää jos tulee jokin hätä (meillä saattaa herätä yöllä itkemään)
hän kuvittelee olevansa perheen johtaja. Vielä kuulemma kun saisi seksiä ennen uusia aamu-unia ja menisin lasten kanssa puistoon että hän saisi kunnon unet... siis ihan kirkkain silmin kertoi haaveestaan. Minä olen niin poikki näiden lasten kanssa ;/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun ex-mies ei noussut koskaan aamulla ensin. Ei myöskään yöllä jos oli tarvista.
Molemmat olimme töissä.
Minä joustin aina, sitten vain tuli mitta täyteen.
Laiska mies oli, aina makas vaan sohvalla tai näpräs/pelas tietokoneella.
Minä kävin puistoissa,hiihtämässä, luistelemassa, järjestin lomareissut, tein ruoat,kävin kaupassa, siivosin...eli lähes kaiken tein yksin.
Olipa ihana päästä eroon moisesta ukosta joka vielä alkoi väkivaltaiseksikin..
Meillä mies nousee pojan kanssa lähes joka aamu, niin että minä saan nukkua puolesta tunnista useisiin tunteihin ylimäärästä. Muuten mies saattaa sitten olla töissä pitkää päivää, eli ei sitten pysty iltaisin auttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viikonloppuna toisena aamuna nousee mies ja toisena aamuna minä. Toimii. Sillä jaksaa paljon pidemmälle, että saa edes yhtenä aamuna nukkua pidempään.
Tavalla tai toisella. Marttyyriäiti pilaa oman ja toistenkin elämän. Meillä on ollut sama juttu, ja viikonloput pilalla kun sitten kiukkuan väsyneenä. Nimittäin vituttaahan se, että univelkaisena joutuu joka aamu nousemaan, ja puuroa keittelemään sillä aikaa kun toinen nukkuu. Sitten ei tarvitse päivällä miehen sanoa kuin yksi poikkipuolinen sana, niin vaimo räjähtää!
Aion ruveta tästä lähtien nukkumaan yhtenä viikonloppuaamuna niin pitkään kuin väsyttää vaikka talo palaisi sillä aikaa. En aio olla enää marttyyri. Jos ei onnistu muuten, niin menen vaikka koko yöksi hotelliin joka saamarin viikonloppu.
Turha miestäkään syyttää siitä, jos se ei omatoimisesti ja pyytämättä hoida sitä aamurumbaa, kyllä ne unet on niin makeita, että eihän niistä nouse ellei ole tosi pakko. Ja jos se tosipakon tunne tulee vain äidille, niin sillä tavallahan se menee. Joten koko perhe on vain laitettava tosiasioiden eteen, että jonain aamuna äitiä ei häiritä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
öisiin herätyksiin ja arkiaamuisin aina kun vaan ehtii, jos ei kiire töihin. Viikonloppuisin ja lomilla lähestulkoon aina, paitsi pidemmillä lomilla myös minä herään silloin tällöin. Mä olen aika pitkät päivät lapsen kanssa kahdestaan kotona, eikä mitään tukiverkkoja; hän katsoo että kompensoi pitkiä työpäiviään sitten olemalla edes illat, yöt/aamut vauvan kanssa. Olen ollut aika yllättynyt, että niin harva mies nykyäänkään vapaaehtoisesti haluaa hoitaa lastaan, luulin tämän olleen joku vanhempien sukupolvien juttu..
Mutta sitten totesin miehelle, ettei käy viikonloppuna toinen aamu miehen vuoro hoitaa lapsia, toinen aamu mun. Juteltiin asiasta ja mieskin totesi, et kuulostaa reilulta vaikka mielellään nukkuis. Kun ääneen sovittiin niin on toiminut kyllä, toinen aina osaa odottaa, kun tietää et tänään on oma vuoro nousta.
koska minä herään yöllä jos lapsilla on jotain. Mies ei pikkuhuutoihin yöllä herää niin kuin minä ja katkounista olen niin poikki että mies antaa aamuisin nukkua. Usein (kerran kuussa tai kahdessa) mies lähtee lasten kanssa viikonlopuiksi mummolaankin että saan olla kotona rauhassa.
Ei ole iso juttu, minuutteina. Mutta meillä se tarkoitti helposti myös sitä, että minä aikaisemmin nousseena ikäänkuin sain koko aamurevohkan hoitaakseni (3 lasta), ja mies pysyi vielä puoliunessa, ehkä sohvalle siirtyneenä.
Asia oli helppo korjata. Parina aamuna, jolloin itse olin menossa vasta vähän myöhemmäksi töihin, laitoin kellon herättämään vasta itselleni sopivaan aikaan.
Ensimmäisenä aamuna ihmetystä ja hitautta toiminnoissa ja lapset vähän kiukkuisia isälleen, toisena aamuna kaikki sujui joustavasti.
Nyt tilanne on tasapainossa, mun ei tarvitse enää yksin herätä sydän väsymyksestä hakaten aamutoimissa tärisemään.
Tänäkin aamuna (mulla vp, mies lähdössä iltavuoroon) mies käski mut takaisin nukkumaan kun könysin sängystä ylös, vessaan piti mennä. Totta kai vuorotellaan aamu-unissakin, ihan niinkuin kaikessa muussakin!
minä heräilen ylös ja mies jatkaa unia, kun olen lasten kanssa.
meillä siis 3lasta joista vanhin 3, keskimmäinen 2 ja nuorin 8kk.
Mutta vaikka mies nousisi aamulla leikkimään lasten kanssa niin en mä saisi unta kuitenkaan, joten se on sama mun nousta ja olla lasten kanssa.
Ajattelin aina etä sitten tilanne muuttuu kun minäkin menen töihin vaa ei. Edelleen minä olen se joka nousee joka päivä lasten aknssa ylös vaikka mies jäisi nukkumaan. Jonkun kerran olen miehelle illalla sanonut että huomena hän saa nousta jos univelka minulla ollut ihan mahdoton ja on mies silloin noussut. Mutta koskaan hän ei nouse omatoimisesti niin että minä saisin jäädä nukkumaan.