Kokemuksia pelkosektion saamisesta?

Tosin menin privaattipuolen lääkärille heti (joka oli OYS synnärin ylilääkäri), en tiedä, onko hankalampaa, jos asiaa alkaa hoitaa tavallista reittiä.

Mitä jos pelko on estänyt raskaaksi hankkiutumista? Synnytyspelko siis. Onko se riittävä syy? Kärsin myös keskivaikeasta paniikki/ahdistuneisuushäiriöstä. Olen yrittänyt päästä pelostani eroon, mutta kun näen edes osittain videokuvaa synnytyksestä(esim telkkariohjelmissa kuten vauva tulossa), tulen todella ahdistuneeksi ja nousee pala kurkkuun.



Raskaus ei kuitenkaan ole elämässäni vielä ajankohtainen mutta kyselen nyt etukäteen kuitenkin. Tampereella asun myös, eli TAYS:iin pitäisi mennä...

Miten sulla on nuo sektiot mennyt? Itselläni yksi pelkosektio takana oysissa ja toiseen olisin menossa ens kuussa. Sektio meni mulla tosi hyvin, parannuin hienosti ja arpi on huomaamaton. Nyt sit pelottaa et miten käy.

näillä näkymin ihan alakautta, en ole saanut vain puhuttua vieläkään pelostani neuvolassa, rv 31 menossa. Kun ajattelen synnytystä tulee mieleen että olen jossain kuolemansellissä odottamassa teloituspäivää tai jotain muuta sellaista kivaa. Ja olen vakuuttunut etten pysty synnyttämään, olen pienikokoinen ja vauva ei mahdu tulemaan yksinkertaisesti minusta ulos. Tai jos minuun sattuu niin en anna kenenkään koskea muhun ja varmaan tinttaan kätilöä käkättimeen ja luikin karkuun / tai ryömin...

kun odotin viidettä lastamme, ja olin joka synnytyksessä ajatellut kuolevani. Vaikka en nukkunut juurikaan raskauden aikana, ja kärsin hirveistä pelkotiloista ja stressistä koko raskauden ajan, minulle vain naurettiin neuvolassa ja äitiyspoliklinikalla.

En tunne ketään, joka olisi saanut pelkosektion tai pelkokäynnistyksen, varsinkaan TAYS:issa.



Meillä eka alatiesynnytys oli katastrofi. Epiduraali ei toiminut, eikä mikään muukaan. Tóka synnytys oli normaali. Kolmannessa kadotettiin jo syndänaanetkin ja viimeiset pari tuntia sydänäänet oli todella mitättömät. HArkitsivat sektiota, mutta kuitenkin käskettiin ponnistaa alakautta.



Kaikki raskauteni ovat olleet pitkiä, kaksi ekaa syntyivät 41+3 ja kolmas lapsi rv 42+0.



KOlmannesta rukoilin käynnistystä yliaikakontrollissa TAYS:ssa rv 41+5, mutta ei hapannaama lekuri suostunut. Itkin ja pyysin, koska pelkäsin lapsen puolesta ja koska raskaus oli jo niiiiin pitkä. Lisäksi meillä oli juuri suvussa kuollut yksi vauva rv 42+0, kun menivät Naikkarilla yliaikaisuuden vuoksi käynnistykseen (vauva kuoli mahaan kun käynnistystä varten kuuntelivat vielä sydänääniä- ei siis kuulunut, kotoa lähtiessä potki vielä mahassa, vauva syntyi kuolleena).



Neljättä lasta en oikein uskalla edes ajatella.



JOs sellainen tulee haluan joko sektion tai käynnistyksen laskettuna päivänä. Mitenköhän sen saa TAYS:ssa?

ja kysellä, kuka sellaisen saa ja missä tilanteessa. t. 2

Minä sain sektion kun sitä vaadin. Kaksi normaalisynnytystä takana, mutta ihan järkyttäviä(ainakin omasta mielestäni). Ennen kolmatta raskauttani puhuin asiasta neuvolassa, että haluan sektion jos tulen raskaaksi, terkkari ihan ok ja antoi lähetteen äitiyspolille. Ensin juttelin kätilölle ja sitten lääkärille, kyllähän ne yritti taivutella, mutta sanoin vaan että haluan sektion. Lopulta lääkäri sanoi, että eihän ketään voi pakottaa synnyttämään alteitse ja se riitti mulle. Tulin raskaaksi ja papereissani luki alusta asti, että suunniteltu sektio. Kyllähän ne jaksoi kysellä, että miksi, mutta kun olin järkkymätön niin eivät voineet muuta. Synnytys tosin alkoi ennen sektio päivää, ja yrittivät että tämä tulisi täältä ihan luonnollisesti, mutta sanoin yhä ei, sektio on mulle luvattu ja sillä selvä. Ja sektiolla pieni tyttöni syntyi. Paljon paljon kivuttovampi ja parempi vaihtoehto ainakin minulla tuo sektio. Pitää olla vain päättäväinen ja järkkymätön päätöksessään!

onhan tässäkin ketjussa jo tullut esiin, että ei tosiaan saa vaikka haluaisi.

Eli eka synnytys karmea pitkä kokemus joka päättyi sektioon koska vauva ei mahtunut ulos...

Kun raskauduin toisen kerran sanoin neuvolassa heti että tämä lapsi syntyy sektiolla ja piste. Sain lähetteen pelkopolille missä tapasin aivan ihana lääkärin jonka kanssa keksusteltiin ensimmäisellä kerralla 2 h. Käytiin edellinen synnytys läpi juurta jaksain ja sain vastauksen minua askarruttaneen kysymyksiin. Olin silti sitä mieltä että en missään tapauksessa synnytä ala kautta.Tavattiin tämä lääkärin kanssa n. 2 xkuukaudessa rv 20 eteenpäin. Lääkäri kuunteli ja kertoi mahdollisuudesta suunniteltuun käynnistykseen joka ei tehdä lääkkeillä ja rv 38 jotta vauva ei ehdio kasvaa liian isoksi. (1 lapsi syntyi 42+1 ja oli 53 cm ja 4 kg. harkistsin asiaa ja koska lääkäri lupasi että sektio tehdään heti jos alkaa näyttämään siltä että synnytys ei etene. Kivunlievitykset suunniteltiin todella tarkasti ja koska tämä kyseinen lääkäri hoitaisi mun synnytyksen niin päädyin siihen että yritän.



Lopulta kuitenkin vauva teki omat ratkaisut ja synnytys käynnistyi lapsiveden menolla 36+3, ja silloin kyseinen lääkäri ei ollut vuorossa joten kaksi muuta lääkäriä tutki minua ja olivat sittenkin sitä mieltä että lantioni on liian ahdas alatie synnytykseen, ja lapsi syntyi sektiolla 36+4.



Olen hieman hämilläni siitä että kaksi lääkäriä sanoo että mulla liian ahdas lantio ja sitten pelko poli lääkäri oli sitä mieltä että ei ole. Muytta sillä ei nyt ole loppukädessä mitään väliä kun lapsi syntyi ja lisää ei tule. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin hyvin kiitollinen pelko poli lääkärille koska hän on selvässti omistautunut työlleen ja toldella empaattinen ihminen joka auttoi mua pääsemään yli ekan eynnytyksen traumoista:)

Ja tämä siis Vaasassa

mulle lääkäri sanoi, että ketään ei voi pakottaa synnyttämään alateitse. ymmärrän, et täytyy osata olla tosi vaativa ja voihan sitä yrittää vaikka vaihtaa lääkärii jos yks sanoo ei. Mut en sit tiiä enempää, mulla vaan onnistui näin ja halusin sen rohkaisuksi muille kertoa:)

Päädyin yrittämään alatiesynnytystä sillä ehdolla, että mut siirretään sektioon, jos kivunlievitys epäonnistuu. Eli ainakin Jorvissa olisin saanut.

kuinka vaikeaa on saada jos on jo synnyttänyt, mutta ensimmäiselleni sain todella helposti sektioluvan, NKL. Neuvolan kautta pelkopolille, 1 tapaaminen kätilön kanssa jolle juttelee asiallisesti mutta sanoo tahtovansa sektion, homma selvä ja varattiin miitti lääkärille, joka kertasi vielä sektion riskit ja kun edelleen sanoin, että silti tahdon sektion, niin päätös tehtiin siinä ja mitään käännytysjuhlaa ei ollut. Olen todella tyytyväinen, sektio oli helppo ja henkilökunta ihanaa!

Ystävälleni luvattiin, että seuraavaksi sitten sektio. Meni vähän vituralleen synnytys Kättärillä. Ystäväparka...



Mutta olen kirjoittanut tästä asiasta tänne noin kymmenen kertaa. Ja otetaanpa taas:



Suomessa ei ole pakko synnyttää alakautta. Pelkosektion saa, kun pyytää. Eikä tarvitse mennä minkään "mielentilatutkimuksen" kautta. Sinä saat pelkosektion, kun sitä pyydät. Tuollaisissa tapauksissa kuin sinä ei varmasti tarvitse edes sen kummemmin perustella.



Iloisesti vaan yrittämään raskautta. Have fun!

Esikoista odottaessa sain neuvolasta lähetteen äitipolille ja edelleen pelkopolille keskustelemaan. valmistauduin keskusteluun hyvin ja mieskin oli siellä mukana tukemassa. Ja sektiolupa heltisi sillä.



Toista odottaessa riitti käynti äitipolilla ja lyhyt keskustelu lääkärin kanssa ja taas tuli sektiolupa.



Ja molemmat tapahtui siis Taysissa!