Lue keskustelun säännöt.
Kärsiiköhän lapset tällaisessa "kulissiliitossa"
21.12.2009 |
Meillä on neljä lasta, kaksi koululaista 10v ja 8v ja sen lisäks 2v ja 4kk ikäinen vauva. Viimeisin vauva oli vahinko, mutta huomasin raskauden niin myöhään, että päätettiin pitää vauva. Mies jäi kiinni pettämisestä toisiks nuorimman ollessa muutaman kk ikäinen ja muutakin ikävää tapahtui samaan aikaan. Olemme yrittäneet elää pettämisen jälkeen ja puhua siitä ja käymme parisuhdeterapiassa, mutta mitään suurta muutosta ei ole tapahtunut ja olimme jo harkitsemassa eroa, kunnes kävi ilmi, että minun syöpäni on uusinut/levinnyt ja käytännössä pärjättäis paremmin, jos asuttais yhdessä. Eropäätksestäkään ei olla vielä täysin varmoja, pitkä liitto takana ja pienet lapset. Ja nyt lisäksi minun sairastumiseni ja leikkaus sekä hoidot sen lisäksi.
Emme mieheni kanssa vihaa toisiamme, mutta ei meillä ole samanlaista kun ennen pettämistäkään ja mietinkin eniten, että jääkö tästä järjestelystä lapsille miten paljon traumoja.
Kommentit (17)
kannata eota. Tarvitset apua. Toiset antaa anteeksi pettämisen, ehkä sinun pitäisi niin tehdä ja katsoa tulevaisuutta.
Onko pettäminen jäänyt yhteen kertaan?
Teidän olisi hyvä olla perheenä se voimavara, jota tarviit nyt, kun sinulla on syöpä.
Syövän kannalta sopuisa perheelämä olisi tärkeää ja anna anteeksi pettäminen ihan itsesi vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toki "tunneköyhyys" varmaan vaikuttaa lapsiin. Teillä ei varmaan paljoa halailla ja suukotella aikuisten kesken. Lapsihan oppii roolimalleista millaista on olla parisuhteessa. Mutta nyt sinulla on varmasti muutakin mietittävää sairautesi takia, niin kannattaa varmaan lykätä suhteen miettimistä ja keskittyä paranemiseen.
ja arki on pyritty pitämään aika samana kun ennenkin pettämistä, mutta hellyyttä (halailua/suukottelua) on ollut vähemmän, tosin nyt kun sain tietää syöpäni uusineen niin hellyyttä ollut enemmän, koska se ottaa todella koville. En voi sanoa, että en enää rakastaisi miestäni, mutta pettäminen loukkasi, vaikka toisaalta kyllä haluaisin jatkaa miehen kanssa yhteiseloa.
Mies osallistuu arkeen hyvin, hoidetaan lapset puoliks, eivät koskaan ole olleet vain minun vastuullani ja lapsilla on lämmin ja hyvä suhde meihin molempiin. Mieheni on yrittäjä ja pystyy jäämään tarvittaessa pienempien kanssa kotiin ja palkkaamaan työntekijän joka tekee pakolliset työt, jotka mieheni pitäis tehä ja mies tekee loput kotona.
Pettäminen on jäänyt yhteen kertaan ja sen jälkeen mies on ollut todella hyvä isä ja myös aviomies, sietänyt kaikki kiukutteluni ym, jotka on johtuneet hänen pettämisestä. Välillä tuntuu, että liittomme voisi jatkuakin ja välillä taas, että ei.
ap
Päätimme jatkaa tai ainakin yrittää jatkaa pettämisestä huolimatta. Päätin antaa miehelle anteeksi ja kävimme parisuhdeterapiassa ja lähemmäs 2v elämä meni vuoristorataa, siis arki pidettiin samana lasten takia, mutta lähinnä omat tunteet ja ajatukset teki vuoristorataa. Välillä tuntui, ettei tämä enää tule toimimaan ja välillä taas että ehkä vielä olemmekin onnellisia yhdessä. Parin vuoden kohdalla alkoi sitten olla luottamus palautunut lähes ennalleen ja rakkaus toisiamme kohtaan vain kasvanut ja liittomme syventynyt. Minusta tekisitte virheen, jos nyt eroaisitte, koska on hyvinkin mahdollista, että jos ja/tai kun tästä selviätte yhdessä ja sen jälkeen keskitytte uusiks suhteenne ehjäks saamiseen niin voi olla, että ero nyt olisi osoittautunutkin turhaksi.
olisi hyvä oppia antamaan. Mun mies petti mua useasti n. 10 vuotta sitten. Sain tietää vasta jälkeenpäin. Vielä ollaan yhdessä ja olihan se kova koulu molemmille. Petämisessä oli ehkä enemmänkin kyse egon pönkityksestä Aika moni pettää, mutta ei jää kiinni. Kun on jäänyt kiinni, niin tietää mitä voi menettää tai on menettämässä. Uskon, että se auttaa jatkossa. Vieläkin silti joskus asia nousee esille eli ei sitä kyllä unohda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sen lisäksi joutuisivat kokemaan äidin sairauden. Minusta on parempi, että elätte vielä yhdessä ja kunhan olet tervehtynyt (toivottavasti) niin yritätte saada suhteenne kuntoon mm. parisuhdeterapian avulla. Voimia!
Tilanteenne on kaiken kaikkiaan vaikea ja minusta se paras ratkaisu on, että jatkatte yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsihan oppii roolimalleista millaista on olla parisuhteessa.
Tai TV:stä. Ei omat vanhempani juuri koskaan pussanneet, silti itselläni oli ainakin suhteen alkuaikoina ihan riittävästi kipinää, ja pussailu/halailu jatkuu edelleen.
jos nyt eroaisitte. Voimia ja paranemisia sinulle:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia ja toivottavasti ap paranet ja sitten mietitte uudelleen mitä teette suhteenne kanssa.
Tärkeintä on se mitä tunnet ja koet, ajattele nyt omaa jaksamistasi ja itseäsi. Se mikä on sinulle omassa tilanteessasi parasta on parasta lapsillesikin. Jos luottamus ja hellyys on suhteesta kadonnut ja voit huonosti, niin ei se ole sinulle hyväksi. Jos tunnet, että sinulla on halua jatkaa miehen kanssa, mieti voisitteko yrittää parisuhdeterapiaa ja olisiko siitä teille apua.
Mies petti meilläkin ja nyt harkitsen mitä teen, olen raskaana, pienet lapset, enkä jaksa nyt erota. Siksi annan aikaa itselleni ja haen voimia ratkaisuihini.
Mies katuu, muttei toisaalta halua selvittää mitään, kun asiasta on kerran puhuttu, niin ei kuulemma jankkaamalla parane. Sekin loukkaa, sillä minulla olis iso tarve selvitää mistä pettäminen johtui ja mikä suhteessamme on pielessä, olenko tehnyt jotain väärin ja niin edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja rakkauttakin vielä on, niin älkää ihmeessä erotko!
Pettämisen voi unohtaa pitkässä liitossa. Lapset kärsisivät erostanne koko loppuelämän ja itse kantaisitte huonoa omaatuntoa samoin loppuelämän (kokemus puhuu). Mutta minua mieheni kuvotti, en voinut enää koskea häneen sormanpäälläkään. Sellaisessa kulississa ei ole hyvä elää, ja lapset kärsivät kyllä siitäkin...
Tarvitset varmasti tukea syöpäsi kanssa. Ja miehesi punnitaan tässä.
Voimia taistelussasi syöpää vastaan!
rakkautta jäljellä. Joku muu tais jo sanoakin, että tässä miehesi punnitaan, että rakastaako sinua oikeasti ja katuuko tekoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja en voisi kuvitella eroavani tässä tilanteessa. Lapsille äidin sairasus on hyvin stressaava kokemus ja siihen en kyllä lisäisi avioeroa.
Tsepmmiä hoitoihin. Mitä syöpää sairastat, jos saan olla utelias?
Jos tuntuu että kuitenkin hyvin tulette keskenänne toimeen ja ilmeisesti rakkauttakin jossain on.
Jos lasten mielipiteet kiinnostavat, niin isompien lasten kanssa perhe-elämästä voisi jutella noin niin kuin yleisellä tasolla. (ei siis mainita eroa, huonoja välejä tms) Eli jutella vaikka että millaisia perheitä heidän kavereillaan on ja mitä he ajattelevat tällä hetkellä omasta perhe-elämästä. Onhan lapsillekin aika isoja muutoksia, jos perheeseen on tullut vauva ja äiti sairastunut..
Toivottavasti paranet ja saatte vielä liittonnekin toimimaan. Voimia ja halauksia!
yhdessäpysyminen on varmaankin ihan ok. Tuskin lapset kärsivät, jos itse kestät miestä, etkä ole hänen vuoksi surullinen...
Minun vanhempani olivat yhdessä isäni uskottomuudesta huolimatta. Pahinta lapsen kannalta oli vanhempien riitely.
On varmaan sinunkin jaksamiselle parempi, että käytännön elämä ei mullistu.
Voimia!