Lue keskustelun säännöt.
Mulla on ihana anoppi.
21.12.2009 |
On kestäny sen, kun olen ollu omistava äiti ja esikoista en ole paljoa hälle hennonnu antaa hoitoon kun oli pieni (omalle äitille kyllä). Olen varmasti näyttänyt ärtymykseni häntä kohtaan, kun en hormoonihuuruissani ole ymmärtäny hänen kommenttejaan/tekojaan jotka kaikki on tarkoitettu hyvällä. Omalla toiminnallani eristin häntä perheestämme jonkin aikaa kun esikoinen oli pieni. Olen jättänyt huomioitta hänen hyvää tarkoittavia kysymyksiään ym ym...
Ja silti, hän on ollut aina minulle ystävällinen, hän pitää minua tasavertaisena tyttäriensä kanssa, hän rakastaa ehdoitta meidän lapsia, edelleen tarjoaa hoitoapuaan ja nykyään otan sen myös kiitollisena ja iloisena vastaan.
Onneksi tulin järkiini suhteellisen nopeasti ja olen nyt yrittänyt kovasti omalla toiminnallani hyvittää hänelle lapsellisuuttani.
Ei muuta.
Kommentit (3)
Minä tajusin vasta kun oli jo myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta onneksi asian laita on nyt korjaantunut meilläkin! :)
Hyvää joulua perheelle!
Hyvä, että tulit nopeasti järkiisi, mulla vähän sama juttu- pikkuhiljaa yritän luottaa anoppiini. Anopit ovat tärkeitä ;)
Hyvää joulua KOKO teidän perheelle ja suvulle!