Miksi sinulla on huonot välit anoppilaan?

Anoppini on katkera ("meillä ei ole omakotitaloa, ei ole omaa yritystä, ei tarpeeksi rahaa"), ahdasmielinen ("kyllä mies on mies ja nainen nainen, ei sitä pidä tasa-arvolla pilata") ja määräilevä (tarkka näkemys vähän kaikesta, kuten siitä, kenen kanssa meidän pitäisi olla tekemisissä, tietenkin hänen sukulaistensa, ei muiden) ja vielä kateellinenkin (on suoraan ilmaissut minulle, että häntä ärsyttävät omien vanhempieni itse aikoinaan velaksi rakennettu omakotitalo ja isäni akateeminen koulutus).



Anopin kanssa olemme liian erilaisia voidaksemme olla paljon, jos lainkaan, tekemisissä. En jaksa katkeraa jäkätystä joka kerta, kun siellä pitäisi käydä.

Ei juuri tapailla.

ja siksipä ei siellä juuri käydä eikä niitä kyläänkään pyydetä.

Anoppilan porukka tervehtii kyllä, sitten jään kaiken keskustelun ulkopuolelle. Puhutaan minulle tuntemattomien ihmisten ja sukulaisten kuulumisia, tentamaan miehen työpaikan asioita ja minun kommentteihin ei jakseta vastata mitään. Silti on kauhean tärkeää että me käydään, ja että minäkin tulen mukaan. Kuuluvat tuohon "no ette ole sitten poikenneet" -narisijoiden sukuun.

miehen kanssa ollaan asuttu viime kesästä asti yhdessä. Mies on äidillensä kertonut, että meillä on kaksi kissaa ja koira. On allerginen, mutta hänellä ei ole ollut mitään oireita ja lääkkeet on varuilla olemassa koko ajan.



Anoppi tuli meillä alku kuusta käymään ensi kerran miehen syntymäpäivillä ja sen jälkeen alkoi helvetti. Mulle tuli viestiä ja soittoa, että mies ei voi asua enää mun kanssa, koska meillä on eläimiä. Eläimet pitää hävittää tai sitten miehen muuttaa. Ei kuulemma selviä edes puolta vuota hengissä mun ja eläinten kanssa samassa talossa.



MIehen puhelin piiputti koko ajan samasta asiasta ja äitinsä valitti, että ei pysty nukkumaan ja nuppilääkkeiden annostuksia jouduttu nostamnaa, koska pelkää mieheni kuolevan tänne.



MIes sanoi, että mun ei tarvi vastata anopin viesteihin/soittoihin. Sanoi itse äidilleen, että mitään hätää ei ole ja lopetti myös vastailun. Sitten tuli kirjeitä postissa, 4sivua tekstiä, kuinka olen huono ihminen, kun pidän miestäni luonani asumassa. Heidän puolen koko suku on kuullut, kuinka julma olen miestäni kohtaan ja mies ei uskalla sanoa mulle suoraan, että haluaa muuttaa pois. MIes ei muuttaisi pois mistään hinnasta, koska meille on nyt tulossa ensimmäinen yhteinen lapsi (anoppi ei tiedä, eikä aiota kertoa).



Kaiken huipuksi anoppi oli muutama päivä sitten lähettänyt miehelle viestin, että on katsonut tälle asunnon valmiiksi hänen läheltään. MIes kitsahti täysin ja sano suorat sanat. Nyt eivät ole missään tekemisissä.



Vauvasta miehen mukaan ei kannata kertoa vasta, kun se on syntynyt, jos sittenkään pitää äitiinsä yhteyttä. Anoppi veti tossa viesti hässäkässä jo kaikki perinnöllisyys jututkin allergioista kehiin ja sen tietää, millanen show alkaisi vauvauutisista ilmoitettua.



Ennen tätä hässäkkää oli levitellyt pitkin Tamperetta juorua, että olen heittänyt mieheni pihalle, koska oli nähnyt poikansa kaupungilla. Ei asuta Tampereella, mutta mies käy siellä töissä ja oli tuona kyseisenä päivänä ollut ostoksilla keskustassa töiden jälkeen.



Tässä nyt pari viime aikaista syytä huonoihin väleihin. Noita lennokkaita juttuja on ollut aikaisemminkin, mutta ei olla välitetty, kun välimatkaa kuitenkin on riittävästi. Mut toi oli niin pöyristyttävää piinaamista, et palo hermot lopullisesti.

että monet eivät halua pitää yhteyttä appivanhempiinsa, jos ovat todella noin vinksahtaneita! Pitää olla tyytyväinen omaan tilanteeseen; anoppi on ihan ok tyyppi, sekaantuu vähän liikaa meidän asioihin ja olettaa automaattisesti että tulemme innosta hihkuen viettämään kaikki juhlapyhät hänen luonaan. Ei ole sitten kymmenessä vuodessa jo tajunnut, että haluamme joskus olla omassa kodissamme ja levätä lyhyet loma-ajat. Koskaan ei ole moittinut minua millään tavalla, edes pojalleen, joten meillä on kai sitten hyvät välit? Onneksi omatkin vanhempani suhtautuivat alusta asti positiivisesti mieheeni ja ottivat suorastaan perheenjäseneksi heti ensitapaamisella.

Oma lapsuudenperheeni on lämmin, meillä hassutellaan ja nauretaan. On rentoa ja mukavaa. Anoppi on jäykkä ja huumorintajuton. Paheksuu ilmeillä ja TUHAHTELULLA (minusta aivan pöyristyttävä tapa!!) hyvin selkeästi esim. monia keskusteluja... Jos olemme hänen luonaan syömässä, pöydässä puhutaan politiikasta ja päivän polttavista aiheista. Omassa kodissani olen tottunut vähän erilaiseen meininkiin... Siellä saa puhua ihan mistä vain. Siellä ei vaienneta katseella tai alkamalla puhua päälle jostain ihan muusta...



Lisäksi anoppini on tungetteleva. Hän tulee meille kutsumatta kylään VIIKOTTAIN. Ilmestyy vaan ovelle ja tulee sisään. Ei lähde pois ennenkuin sanoo suoraan että nyt me mennään laittamaan lasta unille, moikka. Jos sanon että on huono hetki, se ei haittaa. Hän tulee silti sisään. Esim. silloin, kun istuin ystäväni kanssa ruokailemassa, ja keskustelimme hänen kipeästä erostaan... Anoppi tulee ja iskee ahterinsa pöytään myös, ei tee elettäkään lähteäkseen.



Ihan pimeä siis.

SIinä syyt miksi meillä on vähän viileät välit.

Vaikka häistä jo 16 vuotta. Joten ei voi mitään. Väleissä ei juuri olla ja kyläilyjä ei suoriteta.

siitä kuinka hän ei voi sietää ulkonäköäni, ja kuinka anoppien ja miniöiden ei kuulu tulla keskenään toimeen, koska hän on joutunut siitä kärsimään, myös minä joutuisin siitä kärsimään. Kuuntelin tätä vuodatusta huuli pyöreänä ja mietin itsekseni että minun ei kyllä tarvitse kärsiä mitään, ei minun ole pakko heidän luonaan kyläillä.

Nyt kun ensimmäinen lapsenlapsi on syntynyt anoppi poraa kun ei käydä kuin harvoin kylässä, ja valittaa kun toinen mummo saa nähdä lastamme useammin kuin hän....

Sun anoppi on vielä kamalampi ja pimeämpi kuin minun! :D

-2

Anoppi piti minulle puheen siitä kuinka hän ei voi sietää ulkonäköäni, ja kuinka anoppien ja miniöiden ei kuulu tulla keskenään toimeen, koska hän on joutunut siitä kärsimään, myös minä joutuisin siitä kärsimään.

että sanovat suoraan mitä ajattelevat. Heidän ei tarvitse välittää seurauksista. Minä olen saanut kuulla olevani mm. hyväksikäyttäjä, laiska, lihava, valehtelija. Valehtelija nimityksen sain kun en löytänyt tuotetta kaupasta ja menin sanomaan että sitä ei siellä ole.

että miksi näkee harvoin lapsenlapsiaan. Näkee tasan niin usein kuin poikansa jaksaa ne hänen luoksensa viedä :). Minulla kun ei sinne ole asiaa, kun vaan kyttään ja odotan häneltä tulevaa perintöä. Öööh, mun mieshän hänet perii...

Heips, tässäpä vähän kertomusta miksi katkaisin suhteet ex-anoppiini jo ennen kuin katkaisiin suhteet hänen täydelliseen poikaansa. Hänen armas poikansa hakkasi minut pää verille eräänä äitienpäivänaamuna vajaa kymmenen vuotta sitten, kun en antanut hänen aloittaa kakkua kaapista ennen muita..ihan hyvä syy käydä päälle eikös juu ?? Soitin tapahtuneesta silloisen mieheni vanhemmille kotiin, apua pyytääkseni itselleni ja lapsellemme, joka oli tuolloin vajaa 2 v. Mutta silloisen anoppini kommentti oli, että minä pilaan heidän elämänsä tällaisella valehtelulla ja olen itse syypää kaikkiin ongelmiimme. Minun kuuluu selvittää omat asiani, eikä sotkea heitä meidän elämäämme. Aiemmin sain haukkuja häneltä mm. siitä, kun pidin vauvallamme sukkia, sehän ehkäisee verenkierron lapselta

kokonaan hänen mielestään. Fiksu nainen ???



Eli tapahtuneen jälkeen en ole ollut lainkaan enkä aio enää koskaan olla edes lapseni vuoksi hänen kanssaan missään tekemisissä. Aikanaan kerron lapselleni syyn, nyt olen sanonut lapselleni etten halua olla missään tekemisissä toisen mummosi kanssa, mutten myöskään halua hankaloittaa kyseinen mummon ja lapseni välejä.



Mutta onneksi se on jo kauan aikaa sitten taakse jäänyttä elämää. Nykyinen anoppi on napakymppi.

Kun olimme ensimmäistä kertaa hänen luonaan vierailula, hän lähti kesken kaiken "kioskille", jo ennen kuin hänen poikansa oli saanut ruoan valmiiksi. Sen jälkeen hänestä ei näkynyt vilaustakaan. Hän tiesi, millä junalla meidän oli tarkoitus palata kotiin seuraavana päivänä. Olimme vähällä myöhästyä junasta, kun spanielimainen poika halusi uskoa, että kyllä äiti tulee ennen kuin lähdetään. Ei tullut.



Silloinen mieheni kertoi paljon tositarinoita siitä, millaista heillä oli kotona kun hän oli nuorempi. Hänen äitinsä kohteli häntä niin törkeästi, että en voinut sen jälkeen arvostaa sitä naista. Kunnon alkoholistiperheen lapsen tavoin poika uskoi jatkuvasti äidistään pelkkä hyvää. Kun olimme eronneet, mies syytti minua siitä, että rikoin hänen ja äidin välit. Jos niin tein, mielestäni ansaitsen siitä kiitoksen, en syytöstä.

emme vain pidä toisistamme. Emme kuitenkaan riitele, olemme kohteliaita toisiamme kohtaan kun näemme. Yritämme parhaamme vaikuttaaksemme ystävällisiltä - se onnistuu joskus paremmin ja joskus huonommin.



Mitään sen ihmeellisempää tässä ei ole kuin että olemme täysin erilaisia ihmisiä. Anopin mielestä minä olen epämiellyttävän äänekäs, moraaliltani arveluttava ja ahne kapitalistisika. Minun mielestäni anoppi on tyly ja pikkusieluinen sekä varsin tyhmä ihminen.

En voisi kuvitellakaan, että saisin riidan aikaiseksi anoppini kanssa. On ihailtavaa, miten hän yrittää viimeiseen asti pysyä väleissä kaikkien neljän miniänsä kanssa. Ei koskaan ota kantaa mihinkään ja tuntuu haluavan aina vaan kaikkien parasta!



No, tosiasiassa tulen anoppini kanssa toimeen varmaan siksi, että näen häntä ehkä n. 5-6 kertaa vuodessa. Yleensä jouluna, juhannuksena, pääsiäisenä ja lastemme synttäreillä...



Syy miksi tämä riittää minulle aivan mainiosti on se, että yllä kerrotusta huolimatta, en koe olevani anoppini arvoasteikolla millään tasolla. Itse olen yrittänyt elämssä opiskella ja tulla toimeen omillani. Se taas ei merkitse mitään anopilleni. Hän elättää ja syytää rahansa mieheni sisarusten perheille, joissa jo onkin totuttu siihen, että kaikki tapahtuu ja tulee kuin Manulle illallinen...



Ei sillä, että mä enää anopin rahoja kaipailisinkaan... Lapsemmekin on jo suht isoja ja meillä miehen kanssa hyvät työpaikat. Tietty kun lapset oli pienempiä ja opiskelut kesken ja rahasta joskus oli tiukkaakin, niin olisin voinut sen muutaman satasen tarvita anopiltakin...



Lasten puolesta silti edelleen tuntuu kurjalta, koska isompina tajuavat jo olevansa erilaisessa asemassa serkkujensa kanssa :(!