2-vuotiaan karkinsyönti

Jännää, että tällä palstalla yksikään jtakuvasti rajoittamatta herkkuja saava lapsi ei ole kehittänyt niihin herkkuihin himoa, kuitenkin tuolla kylillä näkyy vaikka missä määrin läskejä lapsia, ja varsinkin teinejä, joilla on takataskussa kokispullo... mistähän ne mahtaa tulla?



Meillä ei olla mitenkään tiukkapipoisia lasten kanssa herkuttelun suhteen, mutta kyllä mä lapsiani todellakin ohjaan myös siihen kohtuuteen. Välillä saavat syödä niin että napa rutisee, eikä se noilla yleensä paljoa ole sekään. Mutta esim. vanukkaita meillä saa tasan sen yhden ja sillä siisti. Jätskiä yhden annoksen. JA aina pyrin myös siihen, että niitä makeita ei vedellä tyhjään mahaan, vaan ruoan päälle. Esim. itselläni ( syömishäiriöinen olen ollut teinistä asti) kesti todella pitkään, että aloin edes tajuta ettei se tuntemani epämukava tunne ollut makeanhimoa vaan nälkää... ja veikkaan että todella monella lihavalla on näin, varsinkin lapsella ja nuorella, joille on mätetty herkkuja naamaan koko ajan ja vaikka kuinka.



Mutta joo. Mun mielestä 1,5 vuotias joka vetää kaksi viineriä ja keksit päälle on huolestuttava tapaus. Siinä syötetään mukelolle makeaa tyhjään mahaan tai sitten kersa on jo muutenkin niin syöppö, että jonkun edes kannattaisi rajoittaa sitä mussutusta.

Meillä 2v. saa joka päivä jonkun karkin tai mehulasin. Miksi joka päivä? No ihan juuri siksi ettei siitä karkkipäivästä tule mikään "pakkomielle". Ne lapset jotka saavat karkkia vain kerran viikossa ovat hyvin usein juuri niitä jotka vetävät sitten karkkikulhon kerralla kun siihen käsiksi pääsee. Puhun omasta kokemuksesta koska minulla on sellainen lapsuus. Sama sisaruksillani ja ystäväpiirissä. Sitkun niitä herkkuja oli tarjolla niin niitä vedettiin kaksinkäsin kun niitä "niin harvoin" saatiin. Nyt kun annan lapselle karkkia päivittäin ja vähän kerralla niin hän ei välttämättä edes ota karkkia jos pussi on pöydällä kun saa sitä tavallaan joka päivä muutenkin.



Parempi muutama karkkipäivässä kun kokonainen pussi viikossa.

Mun mielestä 1,5 vuotias joka vetää kaksi viineriä ja keksit päälle on huolestuttava tapaus. Siinä syötetään mukelolle makeaa tyhjään mahaan tai sitten kersa on jo muutenkin niin syöppö, että jonkun edes kannattaisi rajoittaa sitä mussutusta.

Ja herkkuja ei todellakaan syötetä tyhjään mahaan. Lapsi tulee kahvipöytää lähes aina ruuan jälkeen vasta. Ja esim. eilen lounaalla söi 3 isoa perunaa, 1,5 jauhelihapihviä, 2 leipää ja vasta sen jälkeen tuli kahvipöytään jossa söi puolikkaan karjalanpiirakan ja kokonaisen pullan.

Eli mielestäni ei siis tyhjään mahaan. Ilmeisesti lapsi vaan on sitten niin syöppö, mutta empä ole viitsinyt syömistä rajoittaa kun paino muutenkin miinus-käyrillä..

vuosi pari enemmän. Toisaalta, jos ei kyseessä ole esikoinen niin voin ymmärtää että perheen nuoremmmat saavat namun siinä missä esikoinenkin.



Minä käytän samaa tapaa ja olen havainnut sen hyväksi. Itselleni on pienenä pidetty karkkipäivää ja en kokenut sitä itselleni hyväksi. Ensin viikko pantataan kaikkea hyvää ja sitten kerralla saa vetäistä karkkipussin niin että hyvä ettei yrjö lennä, eli ihan puhdasta mättöä eikä mitään maistelua. Olenkin sitten lapsieni kohdalla tehnyt niin, että 4 ja 3v saa namin tai kaksi useamman kerran viikossa. Joskus vaikkapa perättäisenä kolmena päivänä, joskus voi olla 3 välipäivääkin. Usein annan jälkkärinä ruoan päälle, toisinaan välipalan yhteydessä. Syövät tyytyväisinä naminsa, eivät pyydä lisää eivätkä kärtä. Karkit on kulhossa purkissa keittiössä, eivät ole fiksaantuneet siihen karkkipurnukkaan millään lailla.



Nykyäänhän jopa hammaslääkärit suosittelevat mieluummin karkkia tai kahta aterian yhteydessä mieluummin kuin hirveää puolen päivän mättöä kerta viikkoon jolloin hampaat vasta tulikokeessa ovatkin. Muuten xylitolia tai ei, niin ne hampaat pysyy oikein hyvässä kunnossa kun karkin liittää aterian yhteyteen ja rajaa sokerin määrän eikä unohda hampaiden iltapesua.

Me ollaan mieheni kanssa molemmat melkoisia herkkuperseitä -molemmilla se 10kg varmaan ylipainoa ja juuri aloitettiin, taas kerran, dieetti kesää kohti. Meillä on 2 pientä lasta.



Pidän ehdottoman tärkeänä, että lapsiani en lihota (ei olla kumpikaan oltu lihavia tai edes pullukoita lapsina vaan ihan tätä "perinteistä" naimisiin kun mentiin, alkoi kilot kertyä -jengiä). Lapsi kun ei ruokavaliolleen sinänsä itse mitään voi vaan se syö sitä, mitä annetaan. Lihavat lapset, karkkiaddiktit, cokis-addiktit jne. syntyy vain ja ainoastaan vanhempien syöttämänä.



Me esim. miehen kanssa juodaan tosi paljon light-limuja, mutta lapset ei niitä saa. Sanotaan, että ovat aikuisten juomaa ja piste. Eihän me lapsille kaljaakaan anneta, niin miksi pitäisi limpparia? Sama linja herkkujen suhteen -kotona ei herkkuja (karkit, keksit, pullat, sipsit tms) ole ja jos on, ovat visusti piilossa ja syödään sit miehen kanssa illalla, jos syödään.



Lapsilla on karkkipäivä. Karkkipäivänä saa kaupasta ottaa itse yhden minkä haluaa... ja tämä tarkoittaa siis koko luokkaa Suffeli. Ja kun lapset ne Suffelinsa vetävät, ovat aivan tohkeissaan, että "jee jee karkkipäivä" -arkena saattavat pyytää karkkia, mutta siihen pätee yksinkertainen "nyt ei ole karkkipv" -vastaus ja asia jää siihen.



Ruokana tarjoillaan tavallista kotiruokaa. Jälkiruokia ei harrasteta. Jos sitten juhlia on (synttärit, joulu tms.) niin olemme antaneet syödä juhlapöydästä justiinsa sen verran ja mitä haluavat -meidän lapset ovat niitä, jotka ekana jättävät pöydän ja suuntaavat taas leikkimään. Molemmat alle eskari-ikäisiä.



Mä voin niin pahoin lihavia lapsia katsellessani. Pitäkää vanhemmat lastenne painosta huolta -lihavat ovat usein koulukiusattuja (jossain vaiheessa elämää), eivät pääse kroppansa kanssa sinuiksi ja esim. liikunta ei tuo nautintoa kun läskejä ei ole kiva liikuttaa.

Me esim. miehen kanssa juodaan tosi paljon light-limuja, mutta lapset ei niitä saa. Sanotaan, että ovat aikuisten juomaa ja piste. Lapsilla on karkkipäivä. Karkkipäivänä saa kaupasta ottaa itse yhden minkä haluaa... ja tämä tarkoittaa siis koko luokkaa Suffeli. Ja kun lapset ne Suffelinsa vetävät, ovat aivan tohkeissaan, että "jee jee karkkipäivä" -arkena saattavat pyytää karkkia, mutta siihen pätee yksinkertainen "nyt ei ole karkkipv" -vastaus ja asia jää siihen.

että toimiikohan tämä haluamallanne tavalla, jos lapset jo nyt ajattelevat että jee jee karkkipäivä (tähän itse juuri en pyri sillä että meillä saa namin tai kakis ruoanjälkeen/välipalalla useamman kerran viikossa) ja arkenakin voivat kinuta lisää.

Vielä teillä toimii helposti se, että lapsille sanoo että limsa on aikuisten juomaa ja suffeli riittää kerran viikossa. Luulen, että se erikoisten herkkujen himo on jo juurtunut (jee jee karkkipäivä) ja lasten kasvaessa ei enää teiniä tai 10-vuotiasta olekaan helppo juksata luulemaan, että limsa on aikuisten juomaai tai että suffelin/herkkuja saa vaan kerran viikossa erityisesti jos nuorella/lapsella on oma viikkoraha.

Siksi itse pyrinkin banalisoimaan koko herkkupäivän, eli sellaista ei meillä edes ole olemassa. Namit eivät ole mitää orgastista ruokaa saati peikkoja, joita saa kerran viikossa.Näin oli minun lapsuudessani ja itselläni oli välillâ hankalaa syödä karkki tai pari ilman sitä tarvetta mättää koko pussi suuhun.

että toimiikohan tämä haluamallanne tavalla, jos lapset jo nyt ajattelevat että jee jee karkkipäivä (tähän itse juuri en pyri sillä että meillä saa namin tai kakis ruoanjälkeen/välipalalla useamman kerran viikossa) Näin oli minun lapsuudessani ja itselläni oli välillâ hankalaa syödä karkki tai pari ilman sitä tarvetta mättää koko pussi suuhun.

No jaa, en tiedä millaisia pyhimyksiä tähän maailmaan pitäisi kasvattaa, mutta jo 10-vuotias ei sais karkkipäivänä pistellä menemään kokonaista karkkipussia ja vaikka suklaapatukkaa päälle, niin on ihme. Se, että 2-vuotias ei tuollaista määrää syö, on lienee se pointti.

Kyllä mä ainakin lapsena sain viikkorahaa ja jokaikinen penni kannettiin kiskaan karkkiostoksille -eikö kukaan muu tunnusta? Ja sitten odotettiin seuraavaa viikkorahapäivää.

että nykyään karkkipussit ovat suurimmaksi osaksi noita "perhepakkauksia". Pienet pussit ovat tulleet toki valikoimaan, mutta niitä on vielä aika vähän. Kokonainen karkkipussi on siis liikaa myös 10-vuotiaalle, jos siis puhutaan noista nykypäivän normaalikokoisista pusseista.

että toimiikohan tämä haluamallanne tavalla, jos lapset jo nyt ajattelevat että jee jee karkkipäivä (tähän itse juuri en pyri sillä että meillä saa namin tai kakis ruoanjälkeen/välipalalla useamman kerran viikossa) Näin oli minun lapsuudessani ja itselläni oli välillâ hankalaa syödä karkki tai pari ilman sitä tarvetta mättää koko pussi suuhun.

No jaa, en tiedä millaisia pyhimyksiä tähän maailmaan pitäisi kasvattaa, mutta jo 10-vuotias ei sais karkkipäivänä pistellä menemään kokonaista karkkipussia ja vaikka suklaapatukkaa päälle, niin on ihme. Se, että 2-vuotias ei tuollaista määrää syö, on lienee se pointti.

Kyllä mä ainakin lapsena sain viikkorahaa ja jokaikinen penni kannettiin kiskaan karkkiostoksille -eikö kukaan muu tunnusta? Ja sitten odotettiin seuraavaa viikkorahapäivää.

En ymmärrä herkkujen tuputtamista, mutta en myöskään sitä näkemystä, että kaikki pullat, karkit yms. ovat suunnilleen saatanasta ja niitä pitää kaikin voimin välttää. Meillä lapsilla on karkkipäivä. Tämä käytäntö otettiin esikoisen ollessa reilut 3 v ja myönnettäköön, että kuopus sai ensimmäisen oman karkkiaskinsa ehkä 1,5- vuotiaana kun alkoi olla jo tosi tarkka siitä mitä muut saavat. Lapseni, eskarilainen, 5 v ja 3 v, saavat kerran viikossa valita joko pikkupussin karkkia tai rasian ja tikkarin tai yhteisen vähän isomman (ei jumbo kokoa) pussin, josta jaetaan kaikille. Lapseni ovat siitä "omituisia", että näistäkin karkeista riittää aina kahdelle päivälle; eivät siis syö edes sitä pientä pussia kokonaan kerralla vaan antavat sen talteen ja seuraavana päivänä lounaan jälkeen saavat syödä loput.



Pullaa, piparia ja mehua lapset saavat silloin kun meillä on vieraita. En oikein ymmärrä mitä pahaa siinä on jos lapsi saa oman pullan. Miksi äidin pitäisi sörniä omasta pullastaan pieniä paloja lapselle? Näin meillä on tehty silloin kun lapsi on ollut n. 1,5 v ja halunnut maistaa mitä muut syövät ja todella tyytynyt niihin muutamiin makupaloihin. Omat lapseni syövät joskus sen pullan kokonaan, joskus eivät ja joskus eivät ota ollenkaan. Ei mitään ongelmaa. Noin muuten meillä syödään ihan tavallista ruokaa, aika runsain kasviksin. Joskus käydään pizzalla, joskus hampparilla, mutta tätäkin ehkä kerran kuukaudessa jos silloinkaan.



Oman kokemukseni mukaan kaikkein vinoutuneimmin herkkuihin suhtautuvat ne, joilla on itsellä ongelmaa herkuttelussa. Mielettömän tiukka linja johtaa vain siihen, että herkuihin tulee todellinen himo. Itsellänikin oli ala-asteella luokkatoveri, jonka vanhemmat olivat älyttömän tiukkoja karkkien ja muiden kanssa. Sitten kun tämä tyttö pääsi jonkun kaverin synttäreille, hän veti herkkuja niin, että napa soi.

Meillä 2,5-vuotias saa viikottain yhden askin karkkia (ei silti joka ikinen viikko) ja sen lisäksi kerran tai pari kuussa pullaa/keksiä kun tulee vieraita. Oman pullan saa, tietysti! Kyllä tuon ikäinen jo tajuaa herkkujenkin perään eikä meillä syyllistetä siitä että ymmärtää haluta äidin tekemää herkkupullaa :). Miksi muuten niitä herkkuja edes olisi pöydässä??

on yksi tuttu joka kans syöttää lapselleen ihan mitä vaan! Lapsi taisi olla jotain 6kk kun se äiti pohti kaupassa ette voiskohan tytölle ostaa suklaavanukkaan!! Taisin sanoa että oletko hullu ja sillä kertaa ei sitä vielä ostanut. Muutaman kuukauden päästä lapsi veteli jo säännöllisesti noita vanukkaita! Jokunen aika sitten oltiin heillä kylässä ja minulla oli justonaksuja aikuisille ja lapsille maissinaksuja. Omani 4v ja 2v söivät maissinaksuja tyytyväisinä (taisivat yhden juustiksen maistaa), mutta tämä 1.5v ei niitä lasten naksuja huolinut vaan veteli sitten juustonaksuja! Se äiti yritti minunkin lapsilleni antaa juustiksia ja vähän närkästyi kun sen kielsin. Mä en ymmärrä miksi lapsi tarvii noin pienenä opettaa herkuille! Toki meilläkin herkutellaan, mutta joku tolkku sentään pitää olla. Ja parasta

on mun mielestä se SUOLAN ja lisäaineiden määrä! :O Sipseissä sama juttu... Joskus tuntuu et niistä tulee itsellekin melkein "suolamyrkytys", mites sitten vajaan kahden ikäiselle???

Eikö se ole sama jos syö puolikkaan viinerin tai kokonaisen? Joka tapauksessahan silloin on jo sokeria syötyä? Vai mikä tässä on se ongelma?

Siis et voi olla tosissasi! Onko mielestäsi todellakin sama asia syökö lapsi palan viineriä vai kaksi viineriä ja keksit päälle?!? Sokeria on syöty joka tapauksessa juu, mutta olisikohan sillä määrällä kuitenkin myös jotain tekemistä terveyden kanssa?!? HALOO!!!

Saahan lapset päiväkodissakin erityispäivinä herkkuja esim. jouluna joulutortun, laskiaisena laskiaispullaan. Ihan niille 1-vuotiaillekin annetaan oma.

Ja kaakao on ihan yleinen välipalajuoma.

Ei se sokeri sinällään ole pahasta kun se syödään ruokailun yhteydessä.

Karkkipäivä on jopa paljon pahempi hamapille jos silloin saa napostella puolet päivästä, esim. karkki joka päivä heti ruoan jälkeen, on paljon pienempi paha...

Monessa muussakin "kunnon" ruoassa on. Ei se makaronin hiilihydraatti sen terveellisempää ole kuin pullan.

Eikö se ole sama jos syö puolikkaan viinerin tai kokonaisen? Joka tapauksessahan silloin on jo sokeria syötyä? Vai mikä tässä on se ongelma?

Siis et voi olla tosissasi! Onko mielestäsi todellakin sama asia syökö lapsi palan viineriä vai kaksi viineriä ja keksit päälle?!? Sokeria on syöty joka tapauksessa juu, mutta olisikohan sillä määrällä kuitenkin myös jotain tekemistä terveyden kanssa?!? HALOO!!!

viikossa pila 2-vuotiaan. Kyllä on maalaisjärki pahasti hukassa...

että ne läskipehvat niitä lapsiaan syöttää makealla joka päivä. He ovat karkin osalta sokeita ja eivät tajua omaa, eikä lapsensa parasta.

Läskit julistaa miten oma lapsi sai ekan karkkinsa vasta 4-vuotiaana. Suhde herkkuihin on sairaalloinen. Ollaan muka pidättyviä mutta salaa vedetään kaksin käsin herkkukaapin sisältöä. Lapsi pidetään "nuhteessa" kun itse ei siihen kykene.

Minusta tuntuu että ne läskipehvat niitä lapsiaan syöttää makealla joka päivä. He ovat karkin osalta sokeita ja eivät tajua omaa, eikä lapsensa parasta.

niin ihan hyvin itse voisin antaa kohta kaksivuotiaalle tytölleni kokonaisen viinerin syötäväksi. Paino muutenkin kuulema liian alhainen.Omasta mielestäni tyttö ihan normaali, tosin melko siro rakenteeltaan.Hyvin maistuu ruoka ruoka-aikana ja vähän muulloinkin.Karkkipäivä on kerran viikossa meillä, koska esikoistytöllä on niin pitäähän sen pienemmänkin suu makeaksi saada muutamalla karkilla.

Onhan tommonen vähän ikävää, muta jos kuitenkin huolehdittas vaan niistä omista lapsukaisistamme, eikä aina oltas kyttäämässä ja arvostelemassa muita. Kaikilla ois mukavampaa.

Meillä käy vieraita melkein joka päivä. 1.5-vuotias lapsi on aina kahvipöydässä muiden mukana, ja saa ottaa siitä ihan mitä haluaa. Syödä vaikka kaiken. Mut ei halua, koska niihin kekseihin ja pullaan ei ole liitetty mitään arvolatausta. Ne on vaan ruokaa, joka maistuu hyvältä, mut koska niitä saa huomennakin ja ylihuomenna, niitä ei ole "pakko syödä kun kerrankin saa". Useimmiten ottaa siitä jotain, ihan vaan koska aikuisetkin ottaa, muttei syö sitä. Mä en ymmärrä tommosta keinotekoista jaottelua sallittuun ja ei-sallittuun sokeriin tyyliin; vehnäsämpylä hyvä-pulla huono, kiisseli hyvä-vanukas huono, rusinat hyvä-karkki huono. Sama määrä sokereita ja kaloreitakin.



Nyrkkisääntöhän on, että kun 80% ruokavaliosta on terveellisellä pohjalla, niin se 20% saa olla epäterveellistäkin, eikä se horjuta kokonaisuutta mihinkään (tämä siis ravintorapeutin sanomaa). On myös ihan "sallittua" että 10% päivän energiansaannista tulee sokerista - sen yli sokerin määrä ei saa mennä. Ja tämä siis WHO:n suositus.