mies luki eilen ekan kerran iltasadun lapsille! ;)

Oletko vain odottanut, että koska oma-aloitteisesti hoksaa...? Ei miehet yleensä " hoksaa" , olettavat, että pidät tehtävää vain " omanasi" .

oon tämän kanssa. En siis ymmärrä ap:n kaltaisia naisia, jotka tekevät (useamman) lapsen miehen kanssa, josta pitää olla ylpeä, jos tämä kolmen vuoden aikajanalla tajuaa kerran lukea lapsilleen iltasadun. Mutta en kyllä ymmärrä näitä " etkö sinä ole vaatinut miestäsi osallistumaan" -ihmisiäkään (samaa sarjaa mielestäni näiden " päästäisitkö miehesi ruotsin risteilylle" -ihmisten kanssa).



Meillä ainakin parisuhteessa lähdetään siitä, että lupia ei kysellä eikä anneta omiin menoihin; luottamus toimii ja touhutaan molemmat sekä yhdessä että erikseen. Samoin kotiasioissa ja lapsen hoidossa ei tarvitse vaatia tai pyydellä toiselta mitään vaan molemmat ovat aikuisia ihmisiä, jotka paitsi tajuavat myös haluavat tehdä oman osansa. Tietysti asioista puhutaan, aikatauluista neuvotellaan (tyyliin " jos mä haen lapsen tiistaina kun sä menet pelaamaan niin oot sä sen kanssa sitten perjantaina jos mä menisin siiderille tyttöjen kanssa" ) ja kotityöt ovat jakautuneet luonnostaan vähän kummankin luonteen ja esim. työaikojen kautta (mies käy kaupassa ja kokkailee, minä siivoilen enempi)...Mutta en kerta kaikkiaan ymmärrä, en siis vain ymmärrä, miten perhe-elämää ja parisuhdetta voisi pyörittää millään muulla tavalla! Ainakaan niin, ettei jompikumpi tulisi katkeraksi tai että mukana olisi keskinäistä kunnioitusta ja välittämistä.



Välillä kun tätä palstaa lukee tulee vaan mieleen, että tuollaisiako ne suurin osa parisuhteista on? Olenko jotenkin vajaa kun en tuollaista järjestelyä suostuisi edes parisuhteekseni hyväksymään?