Lue keskustelun säännöt.
Kamala tapaus ruokakaupassa
12.01.2010 |
Olin Turussa suuren ostoskeskuksen ruokakaupassa viime perjantaina. Törmäsin kaupassa ystävääni ja jäimme hyllyjen välin juttelemaan.
Ohi kulki kolmilapsinen perhe. Isä lykkäsi ostoskärryissä yhtä lasta, äiti rattaissa toista ja kolmas, noin 4-vuotias, tallusti vieressä.
Koska olimme leluosastolla, 4-vuotias pikkupoika taisi katsella enemmän leluihanuuksia kuin sitä, minne oli menossa. Hän käveli päistikkaa jotain ständiä päin ja pyllähti nurin.
Käännyimme ystävän kanssa katsomaan, josko tarvittaisiin apua. No, ständi ei edes kaatunut ja poikakaan ei alkanut edes itkeä, nousi vaan hölmistyneen näköisenä ylös. Mutta mitä tekivät vanhemmat?
Molemmat alkoivat kovaäänisesti rääkyen sättiä poikaa. Äiti aloitti "Saatana, mitä sä törmäilet..." Oikeasti, nelivuotiaalle?!
Ilmeisesti sekä minun, että ystäväni ilmeet olivat tästä aika tyrmistyneitä, koska äidin ääni esnin vaimeni, hän vilkaisi meitä, mutta sitten ääni koveni taas. Perhe jatkoi matkaa käytävää pitkin, molemmat vanhemmat perässä laahustavalle pikkupojalle äänekkäästi kiroillen.
MIKSI? Miksi lapselle pitää kiroilla?
Ystäväni totesi, että siinä on taas sellainen pariskunta hankkinut lapsikatraan, joiden ei olisi ikinä pitänyt tehdä ensimmäistäkään lasta.
Kommentit (5)
Kiroilee, sättii, haukkuu ja huutaa.
Voitte kuvitella miksi hän on ex..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIKSI? Miksi lapselle pitää kiroilla? Ystäväni totesi, että siinä on taas sellainen pariskunta hankkinut lapsikatraan, joiden ei olisi ikinä pitänyt tehdä ensimmäistäkään lasta.
ap, oliko se äiti väsynyt?
tiedätkö että aina ei jaksa hymyillä ja puhua kauniisti. en asu turussa päinkään, mutta se olisin voinut olla minäkin. joskus, mutta harvoin (!) tulee sammakoita suustani.. yritän hillitä sitä mutta ei se aina onnistu. nytkö minun täytyisi antaa lapseni adoptioon? ;)
Ap näki lyhyen tilanteen omalta kantiltaan. Jospa tuo lapsonen oli kiukutellut kauppaan lähdöstä, pukemisesta, äidin vierellä kävelemisestä, eteenpäin katsomisesta. Jospa äiti oli yrittänyt ja yrittänyt ja yrittänyt ystävällisesti ja kauniisti, ja tuon törmäämisen kohdalla pinna katkesi. Could happen to me, nimim. välillä lopen uupunut vastarannankiisken äiti
ap, oliko se äiti väsynyt? tiedätkö että aina ei jaksa hymyillä ja puhua kauniisti. en asu turussa päinkään, mutta se olisin voinut olla minäkin. joskus, mutta harvoin (!) tulee sammakoita suustani.. yritän hillitä sitä mutta ei se aina onnistu. nytkö minun täytyisi antaa lapseni adoptioon? ;)
Ok, onhan tilanne voinut olla se, että poika on kiukutellut.
Ja kyllähän lapselle kuuluu välillä tiukasti sanoa.
Mutta tuo kiroilu. Vaikka olisi kuinka väsynyt ja hermostunut, niin minusta fiksu ihminen ei kiroile. Ei kenellekään. Kaikkein vähiten lapselle, joka saa siitä sellaisen mallin, että on hyväksyttävää karjua toisille ihmisille "saatana, vittu", jne., jos itsellä pinna kireä.
Jos sinua ärsyttää toisen aikuisen ihmisen käytös, kiroiletko hänelle? Minä en ainakaan. Miksi sitten kiroilisit lapselle?
Ja jos tapoihisi kuuluu kiroilla, niin sittenpä opettajana tiedän, mistä jo alakoululaiset ovat oppineet laskettelemaan ärräpäitä ja huorittelemaan. Kotoapa se on opittu. Enpä sellaisia vanhempia paljoa arvosta vaan suoraan sanottuna halveksin.
T. ap
Lapsiraukka! Voisiko hanelta kysya ystavallisesti "oletko kunnossa". Lapsi nakisi etta on myos muita tapoja suhtautua kuin omien vanhempien kammottava kaytos.