Uskovat / ei-uskovat, miten tiedätte mikä on lapsellenne parhaaksi?

Minä ja mieheni olemme uskossa, mutta hyvin maltillisella tavalla. Puhumme Jumalasta rakastavana Taivaan isänä, joka pitää meistä huolta. Jokapäiväisessä arjessa uskonto ei ole mitenkään merkittävästi läsnä.



Lasten kaveripiirissä on myös muiden uskontojen edustajia (mm. Jehovan todistajia) sekä uskonnottomia. Olemme opettaneet lapsia kunnioittamaan erilaisuutta ja erilaisia ajattelutapoja.



Maailman syntyä taas olemme käyneet läpi eri kanteilta, sekä luomisen että evoluution näkökulmasta. En esim. itse kannata ehdottomasti kumpaakaan joten olen sanonut lapsille, että ne ovat erilaisia tapoja selittää se, miten maailma on syntynyt, mutta kukaanhan ei ollut paikalla näkemässä, miten lopulta kaikki tapahtui. :)

En esim. itse kannata ehdottomasti kumpaakaan joten olen sanonut lapsille, että ne ovat erilaisia tapoja selittää se, miten maailma on syntynyt, mutta kukaanhan ei ollut paikalla näkemässä, miten lopulta kaikki tapahtui. :)

Uskon kyllä, että ihminen on käynyt kuussa, mutta välillä mietin, että voisihan se olla lavastustakin... En ollut itse paikan päällä näkemässä.

Uskon myös, että vierailla mailla eli mies nimeltä Jeesus, jolla oli hyviä juttuja. Mutta ihan jumalallista alkuperää... ei ehkä.

liittyvää on huuhaata. huijausta, ja kiva ku kirkon herrat jotai pedofiileja... juu ei kiitos jos ne kerran niin hyviä ja pyhyä ni miks joistai tuli niin sekopäitä??? ei tarvii vastata tähän, koska tätä mieltä tulen aina olemaan.

koska tiedän että kaikki uskontoon

liittyvää on huuhaata. huijausta, ja kiva ku kirkon herrat jotai pedofiileja... juu ei kiitos jos ne kerran niin hyviä ja pyhyä ni miks joistai tuli niin sekopäitä??? ei tarvii vastata tähän, koska tätä mieltä tulen aina olemaan.

Olen oikeastaan kateellinen. Olisi kiva uskoa vankkumattomasti johonkin asiaan näin voimakkaasti.

Sitten sunnuntaina näen kirkonpenkissä ne yksinäiset mummelit, jotka laulavat virsiä ja rukoilevat. He tuntuvat kuitenkin saavan jotain lohtua ja voimaa yksinäisyyteensä. Minusta olisi mahtavaa uskoa myös tällä tavoin.

liittyvää on huuhaata. huijausta, ja kiva ku kirkon herrat jotai pedofiileja... juu ei kiitos jos ne kerran niin hyviä ja pyhyä ni miks joistai tuli niin sekopäitä??? ei tarvii vastata tähän, koska tätä mieltä tulen aina olemaan.

minähän olen äiti, ja tämä on mielestäni oikein!!!! minähän päätän, jos lapsi on 18v toista mieltä niin sitten ihan rauhassa.

ja siis saa tottakai riparille mennä jos halua, koska ite olin ja se oli sillo kivaa, nyt en kuulu enää kirkkoon, mut siis en haluaa mitään uskovaisuutta meidän perheeseen.

Mä opetan lapselle myös sen että kun on oikeuksia niin on myös velvollisuuksia ;)

Kun Raamattua käyttää ohjenuoranaan, niin ei voi mennä pahasti metsään. Sitäpaitsi, minä en voi tehdä lapsestani uskovaista. On yksin Jumalan armoa säilyykö lapseni usko aikuisuudessa ja millaisia polkuja hänen elämänsä kulkee. Mitä kuitenkin rukoilen joka päivä perheeni puolesta ja uskon että kävi miten kävi, lopulta käy hyvin. Minulla on tämä vakaumus ja kasvatan lapseni sen mukaan. Muut tehkööt niinkuin tekevät.

Lapsi ei ole kykenevät muodostamaan kantaansa ja miettimään, mihin uskoo. Siksi lapselle pitää opettaa yksi oikea totuus - sitä vastaan sitten kapinoidaan myöhemmin. Mutta ei lasta saa jättää tuuliajolle tyyliin, usko mihin lystäät. Parempi on opettaa hänet uskomaan vaikka kommunismiin kuin jättää hänelle vapaus valita jotain, mihin hän ei ole kykenevä.



Minä opetan lapseni uskomaan Jumalaan. Koska se luo turvan tunnetta. Haluan lapselleni hyvän perusturvallisuuden tunteen ja sen luon sillä, kun illalla hän pelkää pimeässä huoneessa niin kerron, että hän ei ole yksin, vaan hänellä on seurana enkeleitä. Jne.



Tähän tulin sen jälkeen, kun tämä pieni lapseni pelkäsi yksin nukkumista. Vuoden olin iltaisin vieressä, perustelin, että me olemme tuossa kolmen metrin päässä ja vain seinä välissä. Ja pidimme valoa jne jne. Vasta enkeleistä puhuminen rauhoitti hänet.

minähän olen äiti, ja tämä on mielestäni oikein!!!! minähän päätän, jos lapsi on 18v toista mieltä niin sitten ihan rauhassa. ja siis saa tottakai riparille mennä jos halua, koska ite olin ja se oli sillo kivaa, nyt en kuulu enää kirkkoon, mut siis en haluaa mitään uskovaisuutta meidän perheeseen.

Minä olen taas ajatellut enemmän ja enemmän niin, että mikä minä olen sanomaan mikä on lapselleni parhaaksi. Siis mitä tulee maailmankatsomukseen. Ikävä kyllä tuntemukseni eri aloilta on hyvin kapea ja todisteita esim. uskonnoista puoleen/vastaan on niin tolkuttomasti, että en voisi edes kuvitella sanelevani diktaattorin tavoin lapseni näkemyksiä.

Lapsi ei ole kykenevät muodostamaan kantaansa ja miettimään, mihin uskoo. Siksi lapselle pitää opettaa yksi oikea totuus - sitä vastaan sitten kapinoidaan myöhemmin. Mutta ei lasta saa jättää tuuliajolle tyyliin, usko mihin lystäät. Parempi on opettaa hänet uskomaan vaikka kommunismiin kuin jättää hänelle vapaus valita jotain, mihin hän ei ole kykenevä. Minä opetan lapseni uskomaan Jumalaan. Koska se luo turvan tunnetta. Haluan lapselleni hyvän perusturvallisuuden tunteen ja sen luon sillä, kun illalla hän pelkää pimeässä huoneessa niin kerron, että hän ei ole yksin, vaan hänellä on seurana enkeleitä. Jne. Tähän tulin sen jälkeen, kun tämä pieni lapseni pelkäsi yksin nukkumista. Vuoden olin iltaisin vieressä, perustelin, että me olemme tuossa kolmen metrin päässä ja vain seinä välissä. Ja pidimme valoa jne jne. Vasta enkeleistä puhuminen rauhoitti hänet.

Painajaiset ovat vaivanneet omaa mieltäni ja myös lapset näkevät pahoja unia. Varjoista tulee hirviöitä jne.

Itse ei-uskovana rukoilen joka ilta, että pahoja unia ei tulisi. Näin olen toiminut jo kohta 30 vuotta. Eikä muuten pahoja unia tule! Mutta jos sattuisi niin käymään, komennan ne pahat unet ja muutkin mielikuvituksen synnyttämät hirviöt matkoihinsa, pois meidän talosta.

Näitä apuneuvoja on käytetty lasten kanssa. Tuntuisi tepsivän.

Toisillahan on tukena tietty nalle, tyynyt, liina.

Lapsi ei ole kykenevät muodostamaan kantaansa ja miettimään, mihin uskoo. Siksi lapselle pitää opettaa yksi oikea totuus - sitä vastaan sitten kapinoidaan myöhemmin. Mutta ei lasta saa jättää tuuliajolle tyyliin, usko mihin lystäät. Parempi on opettaa hänet uskomaan vaikka kommunismiin kuin jättää hänelle vapaus valita jotain, mihin hän ei ole kykenevä. Minä opetan lapseni uskomaan Jumalaan. Koska se luo turvan tunnetta. Haluan lapselleni hyvän perusturvallisuuden tunteen ja sen luon sillä, kun illalla hän pelkää pimeässä huoneessa niin kerron, että hän ei ole yksin, vaan hänellä on seurana enkeleitä. Jne. Tähän tulin sen jälkeen, kun tämä pieni lapseni pelkäsi yksin nukkumista. Vuoden olin iltaisin vieressä, perustelin, että me olemme tuossa kolmen metrin päässä ja vain seinä välissä. Ja pidimme valoa jne jne. Vasta enkeleistä puhuminen rauhoitti hänet.

mutta minusta tuli uskovainen. Olisihan se kiva ollut jos lapsuudenkodissa olisi jo kerrottu Jumalasta, mutta joka tapauksessa muodostin oman elämänkatsomukseni ihan itse.

Pieni lapsi tarvitsee turvallisuutta, siksi mielestäni parempi kasvattaa kristinuskoon, kuin sanoa lapselle, että päätä itse mikä on hyvä ja paha. Lapsi tarvitsee mustavalkoisuutta, selkeän hyvän ja pahan. Ne harmaansävyt etsitään sitten murrosiän jälkeen.



Uskonnollisuus tuo lapselle turvallisuuden tunnetta, kunhan siihen ei sisälly mitään helvetillä pelottelua. Murrosikäisenä voi sitten päättää, jatkaako uskovaisen tiellä.

ja perhe oli kai muutenkin uskonnollisempi kuin kavereiden.



Riparin kävin kouluna ja se oli ok. Yllättävän moni mun kavereista kuitenkin jotenkin "hurahti" siinä riparivaiheessa, vaikka siihen mennessä eivät olleet käyneet esim. pyhäkoulua tai erityisemmin kirkossa. Ne itki ja rukoili ja kokivat herätystä.



Mä kai olin immuuni, kun lapsena olin jo ne jutut kuullut.

mikä on totta ja totuutta. Mielestäni kaikki ei voi olla totta, vaikka niin olisikin hienoa väittää. Jeesus sanoo, että totuus on tekevä teidät vapaaksi. Totuus ei siis ole jotakin, joka orjuuttaa ihmisen, vaan se vaikuttaa ihmisen sisimmässä rauhaa, vapautta ja iloa. Jeesus sanoi olevansa itse tie, totuus ja elämä. Se on aika raju väite, mutta olen tullut vakuuttuneeksi, että se on totta. Raamatun mukaan Jeesus olikin Jumalan Poika, joka tuli sovittamaan ihmisten kaikki synnit. Hän syntyi ihmiseksi tallipahaseen, eli ihmisen elämän, mutta ilman syntiä. Hän suostui kuolemaan ristillä jokaisen ihmisen puolesta, ettei kenenkään, joka laittaa toivonsa tähän Jeesuksen sovitustyöhön, tarvitsisi mennä kadotukseen, vaan hän saisi iankaikkisen elämän. Tämä on Raamatun mukaan, ja näin minä myös uskon, Jumalan järjestämä pelastusmahdollisuus meille ihmisille, jotka emme kukaan omin konstein pysty elämään synnitöntä elämää, mutta Jeesuksen sovitustyön tähden kuitenkin kelpaamme Jumalalle, kun vain suostumme ottamaan tämän pelastustyön vastaan.Sitten Jeesus haudattiin ja hän nousi kuolleista kolmantena päivänä ja ilmestyi ylösnousseena lukuisille aikalaisilleen. Sitten hän nousi taivaaseen ja lähetti sen jälkeen Pyhän Hengen.



No. Eipä ne todistukset siihen lopu, sillä vaikka kuinka monet ihmiset aina näihin päiviin asti ovat todistaneet, että turvautuessaan Jeesukseen ovat mm. vapautuneet riippuvuuksista, parantuneet sairauksista, eheytyneet hyväksikäytön haavoista ja muista sisäisistä vammoista ja ennen kaikkea saaneet rauhan ja pelastusvarmuuden sisimpäänsä.



Tiedän kirjoittaneeni pitkän litanian, jota varmaan kaikki eivät jaksaneet/viitsineet lukeakaan. Mutta oon vaan itse kokenut niin todeksi kaikki nuo Jumalan lupaukset Raamatussa ja Jeesuksen sanat. Jeesus lupas rauhan seuraajilleen, ja sen olen saanut. Samoin hän lupasi olla omiensa kanssa, ja olen kokenut hänen läsnäoloaan ja apuaan monella tavalla. Rukouksiini hän on vastannut aina oikealla ajalla ja parhaalla tavalla.



Tämä on siis se, jonka itse olen kokenut varmaksi. Mutta jokaisella ihmisellä on oikeus valita, mihin uskoo. Kunnioitan jokaisen oikeutta valita.

tekstisi oli ilo lukea, kuin elämää pulppuava puro.



"Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään" Joh.4:13,14.

ainakaan ole opetettu uskomaan Jumalaan. Sen opin olen saanut aikoinaan koulusta, mutta en vieläkään oikein usko semmoiseen. Mielestäni se kultainen keskitie on hyvä. Ihan varmasti lapsi muodostaa oman mielipiteensä aikanaan . Nykyisin on kuitenkin tietoa saatavilla joka suunnasta. Tehtävänäni on kertoa omat kantani asioihin jos lapsi niistä kysyy. Kerron kyllä raamatusta ja Jumalasta, mutta kerron myös oman kantani asiaan. Loppujen lopuksi me ei voida lastemme suhteen muuta kuin toivoa.

Ja JUURI sen vuoksi en halua, että auktoriteetit (=opettajat tai vaikka tarhan tädit) tuputtavat hänelle TOTETA jotain yhtä yksittäistä käsitystä.



Oletan ap:n viittavaan ketjuun, jossa äiti vaati perhepäivähoitajaa luopumaan käytännöstä, jossa kuskaa viikottain lapsia seurakunnan kerhoon. Minusta se on aivan ymmärrettävä vaatimus, siinähän vanhempi haluaa juuri säästää lapsensa tuolta tuputukselta.



Eli on oikeasti eri asia HARJOITTAA USKONTOA ja KERTOA neutraalisti eri uskontojen perinteistä ja siitä, millaisia käsityksiä kullakin on esimerkiksi kuolemanjälkeisestä elämästä. Juuri noin minäkin olen lapselleni uskonnoista kertonut. Kuulumme kirkkoon, joten olen kertonut, että meidän kirkkomme uskoo näin-ja-näin, mutta esimerkiksi hindut uskovat niin-ja-niin ja ateistien mielestä koko kuolemanjälkeistä elämää ei ole.

Ja JUURI sen vuoksi en halua, että auktoriteetit (=opettajat tai vaikka tarhan tädit) tuputtavat hänelle TOTETA jotain yhtä yksittäistä käsitystä. Oletan ap:n viittavaan ketjuun, jossa äiti vaati perhepäivähoitajaa luopumaan käytännöstä, jossa kuskaa viikottain lapsia seurakunnan kerhoon. Minusta se on aivan ymmärrettävä vaatimus, siinähän vanhempi haluaa juuri säästää lapsensa tuolta tuputukselta. Eli on oikeasti eri asia HARJOITTAA USKONTOA ja KERTOA neutraalisti eri uskontojen perinteistä ja siitä, millaisia käsityksiä kullakin on esimerkiksi kuolemanjälkeisestä elämästä. Juuri noin minäkin olen lapselleni uskonnoista kertonut. Kuulumme kirkkoon, joten olen kertonut, että meidän kirkkomme uskoo näin-ja-näin, mutta esimerkiksi hindut uskovat niin-ja-niin ja ateistien mielestä koko kuolemanjälkeistä elämää ei ole.

Sama täällä! Olen kertonut lapsille siitä, miten eri uskonnot ajattelevat kuoleman jälkeisestä ajasta. Meillä on vienyt voiton ajatus siitä, että istutaan pilven päällä taivaassa... On kuulemma sitten kuin Pikku Myy vaaleanpunaisella pilvenhattaralla. Eläimeksikin haluaisi joku lapsista syntyä, vaikka yritin selvittää että karman mukaan ei ole ehkä kaikki sitten mennyt ihmisenä putkeen. Mutta olisi kuulemma niin kivaa laukata vihreällä niityllä päivät pitkät.

Itselläni on ikää jo kohta 50 v. enkä vieläkään ole osannut päättää mitä kuoleman jälkeisestä ajasta ajattelisin.