Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kova mummi-ikävä pahasta?
02.01.2010 |
Meillä on onni omistaa rakastava ja lasta täysillä hoitava mummi. Valitettavasti vaan asumme sen verran kaukana toisistamme, ettemme pääse joka viikko näkemään, mutta pyrimme olemaan mahdollisimman paljon yhteyksissä ja kerralla pidemmän aikaa mummolassa. Lapselle mummi on kaikki kaikessa. Siellä ollessa kukaan muu ei saisi hoitaa vajaa 2v taaperoa, mummi vaaditaan lohduttajaksi, nukuttajaksi jne. Mutta sitten kotona kaipaakin mummia ihan täysillä, huutelee keskellä yötäkin välillä, on jatkuvasti pukemassa ja lähdössä autolla mummin luo, sanoo mummia ikävä jne. Puhelimessa kuuntelee innoissaan mummin ääntä ja suukottelee mummin kuvia, en tiedä lisäävätkö nämä ikävää vai auttavatko. Välillä huolettaa, onko tämä ikävä lapselle pahasta? Kun niin kaipaa. Mies jo kysyi, pitäisikö mummilla olla vähemmän, ettei lapselle olisi erot niin rankkoja. Toisaalta sekin tuntuu surulliselta, kun on välittävä isoäiti joka todella tahtoo olla lapsenlapsen kanssa. Mitä sanotte tähän?
Kommentit (6)
Nyt joulun aikaan olimme viikon yhtä päätä mummolassa, varmastikin siitä tämä kova ikävä. Mummo asuu "maalla", ja siellä on tilaa meillä olla, siellä on myös muuta sukua ympärillä ja viihdymme hyvin. Normaalisti käymme ehkä kerran kuukaudessa viikonlopun verran. Mummo käy välillä meillä, mutta helposti tulee kolmen viikon tauko näkemiseen. Onko tämä liikaa näkemistä? Tottakai teemme omia juttuja myös perheen kesken, emme aina mene lomilla mummolaan. Mutta se on kyllä nyt lapsen myötä tullut yhä tärkeämmäksi paikaksi, minäkin koen että on valtava apu kun on välillä mummon kädet ja jaksaminen auttamassa vilkkaan taaperon hoidossa. Siellä saamme myös me vanhemmat välillä kahdenkeskistä aikaa, täällä kotona sitä ei ole kun hoitoapua ei ole lähellä. Miehellä elossa vain isä, hänen luonaan yksiössä voimme kyläillä satunnaisesti muttemme olla pidempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuperäisestä viestistä sai sen kuvan, että olette mummin luon tosi paljon. Mutta tuohan on ihan normaalia, joten ei liene syytä vähentää!
Lapsella on ihana mummo ja monella ei ole.
Musta toi yksi vastaaja vain kateellinen.
Komppaan edellistä. Ihanaa, kun lapsella on rakastavia ihmisiä elämässä. Älä vaan vähennä käyntejä!
Jos ikävä tulee, lohduta. Soitelkaa mummolle, anna lapsen piirrellä ja askarrella mummolle. Lähettäkää lentopusuja, ne kulkevat aina mummolaan asti. :)
Meillä mummu hoitaa viikot siskon lapsia ja me käytiin viimeksi kesällä ja oltiin 5 päivää, sanoin lähtiessä, että nähdään syyslomalla, johon mummi ei sanonut mitään. Kuulin sitten siskolta, että mummi oli sanonut, ettei saa kertoa koska hällä on syysloma, eikä itse soittanut kahteen kuukauteen, tuli tosi paha mieli. Ilmoitti pari päivää ennen aattoa, ettei sitten ole kotona, kuin joulupäivänä(aaton siskon kanssa), sanoin ettei tarvitse meidän takia stressata..nyt sisko on suuttunut minulle:( Voi kun mummi välittäisikin noin paljon..
Alue: Aihe vapaa
Vietättekö mummolassa kaikki lomat? Useamman viikonlopun kuukaudessa? Jos näin, niin ehkä alkaa olla jo vähän liikaa.
Ja jotenkin minusta tuo teidän tilanne kuulostaa siltä, että siinä eletään nyt jonkun muun kuin teidän perheen ehdoilla. Halutaan antaa mummille mahdollisimman paljon aikaa lapsen kanssa ja päin vastoin. Entä teidän perhe? Lapsen isän tahto? Haluaako hän luuhata anoppilassa kaiken aikaa? Vai menetkö yksin lapsen kanssa? Onko sekään kivaa miehelle? Voisitteko viettää enemmän aikaa omalla perheellä tehden teidän juttuja?
No joo, siis tiettyyn pisteeseen asti on ihanaa, jos on hyvät välit isovanhempiin... Mutta onko tuo jo liikaa? Missäs muuten miehen vanhemmat asuu, saako he viettää lapsen kanssa yhtä paljon aikaa...?