Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskovat / ei-uskovat, miten tiedätte mikä on lapsellenne parhaaksi?
11.01.2010 |
Seurasin toista keskustelua puolella korvalla. Minua ihmetyttää, miten tämä ei-uskova äiti voi olla niin varma, että kaikki uskontoon viittaava on hänen lapselleen pahasta. Ja toiset äidit ovat sitä mieltä, että uskontoa sen olla pitää.
Miten voitte olla niin varmoja? Miksi haluatte sanella mitä lapsenne omaksuu ja oppii? Ehkä tästä ei-uskovan äidin lapsesta tulisikin hyvä pappi...
Minä yritän tarjota kaikkea lapsilleni tasapuolisesti. Valitkoon itse mihin uskovat ja mihin ei. On puhuttu Joulupukit, Hammaskeijut, Pääsiäispuput ja -noidat. Kai siinä yksi Jeesus ja Buddhakin menee, Mohammedista puhumattakaan. Ja pojista varsinkin alkuräjähdys on tosi cool! Minun puolestani saavat uskoa vaikka Kaikkivoipaan Porkkanaan jos siltä tuntuu.
Yritän ainoastaan opettaa suvaitsevaisuutta ja sitä, että vaihtoehtoja löytyy. Uskonnon tai aatteen hyväksikäyttönäkökulmat yritän myös kitkeä. En haluaisi, että lastani rahastetaan maailmankatsomuksensa vuoksi.
Tuskin olen maan päällä vahtimassa mihín lapseni uskovat tai eivät usko. Olisi vain kiva, että he voisivat rationaalisesti punnita kaikkia vaihtoehtoja.
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni lapsi tarvitsee turvallisuutta, siksi mielestäni parempi kasvattaa kristinuskoon, kuin sanoa lapselle, että päätä itse mikä on hyvä ja paha. Lapsi tarvitsee mustavalkoisuutta, selkeän hyvän ja pahan. Ne harmaansävyt etsitään sitten murrosiän jälkeen.
Siis ovatko vaihtoehdot mielestäsi kristinusko tai sitten "päätä itse hyvä ja paha"?
Etkö pysty perustelemaan lapsellesi mikä on hyvää ja mikä pahaa ilman, että perustelet asiaa Raamatun säännöillä tai jumalan tahdolla? Millaiset eväät se antaa lapsellesi elämään, jos ainoa moraaliohje on 2000 vuotta vanha kirja?
Saattaa toki olla helpompaa sanoa lapselle "noin ei saa tehdä, koska se on vastoin Jumalan tahtoa" kuin aidosti perustella asia, mutta se on vain yksi muunnelma auktoriteettiargumentista, joka usein menee "et saa tehdä noin, koska minä sanon niin". Käytännössähän kristityt vain pönkittävät omaa moraalikoodistoaan valikoimalla uskonnosta sopivat säännöt ja ohjeet.
Itse ainakin pyrin perustelemaan lapsille miksi joku asia on oikein tai väärin. Tämä tietenkin vaatii sitä, että tietää itse nämä perustelut, mikä ei välttämättä ole itsestäänselvää jos on kasvanut uskonnollisessa ympäristössä.
Alue: Aihe vapaa
Perheessämme keskustellaan paljon lasten kanssa monenlaisista asioista. Lasten kysymyksiä pohditaan ja niihin etsitään vastauksia. Haluamme itsekin oppia ja ymmärtää lisää. Olemme kiinnostuneita tieteellisistä keskusteluista. Olemme myös kriittisiä.
Pohdimme paljon arvoihin liittyviä asioita. Suvaitsevaisuus ja erilaisuuden kunnioittaminen ovat meille tärkeitä arvoja. Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Jokaisella on oikeus ajatella ja uskoa omalla tavallaan. Lakeja on kuitenkin noudatettava ja ketään ei saa loukata. Kukaan ei ole täydellinen ja virheitä sattuu, mutta jokaisen on opittava kantamaan vastuu teoistaan.
Puhumme lasten kanssa myös uskonnoista ja maailmankatsomuksista. Juttelemme siitä, miten monin eri tavoin ihmiset voivat uskoa ja miten usko vaikuttaa heidän elämään ja ympäröivään kulttuuriin. Itse emme usko yhteenkään uskontoon, ja kerromme senkin. Oletan, että koska ihmiset ovat erilaisia, toisille Jumalaan tai jumaliin uskominen on jotenkin luontevampaa ja tärkeämpää. Opetamme lapsia kunnioittamaan muiden uskoa. Mielestämme myös meidän uskonnottomuutta tulee kunnioittaa.
Oma näkökulmani maailman syntyyn on tieteellinen. On mielenkiintoista seurata, mitä kaikkea tiede onnistuu saamaan selville minun elinaikani. Uskon, että tämä on ainoa elämäni, ja siksipä se on minulle erityisen rakas ja ainutkertainen.
Uskonto ja politiikka ovat mielestäni asioita, joita ei pidä toisten lapsille tuputtaa. Lapseni saavat vapaasti valita poliittisen puolueensa ja uskontonsa hieman vanhempina, mutta päivähoidon tai koulun ei pidä opettaa heille minkään puolueen tai uskonnon oppeja totuutena. Uskonnon harjoittamisen opettamistakaan en hyväksy. Kenellä voisi olla valta ja viisaus päättää siitä, mitä uskontoa tai maailmankatsomusta kaikkien perheiden lapsille voitaisiin opettaa totuutena?
Kuuntelen mielelläni muiden kertomuksia uskostaan ja minua saa jopa yrittää käännyttää. Sen sijaan tuntuu epäeettiseltä syöttää jotakin vierasta aatetta pienille lapsille.