Tunne suunnatonta myötähäpeää tutun lesoilusta!

Meillä tuttavapiirissä yhdessä perheessä ensin kuoli yllättäen 2 isovanhempaa ja sitten yksi lapsista joutui sairaalaan. Toinen perhe on ostanut 70-luvun omakotitalon ja siitähän leveilyä riittää.



Minä olen saanut sähköpostilla, tekstarilla ja puhelinsoitolla jouulutervehdyksen, osoitteenmuutoskortin ja samoilla medioilla nyt myös uuden vuoden tervehdykset. Kaikissa näissä tervehdyksissä on muistettu viitata "uuteen" taloon tyyli paronitar ja parooni se-ja-se. Eihän siinä mitään, kivaahan se on, jos omastaan iloitsee.



Nyt on kuitenkin niin naurettava tilanne, että tämä "aatelinen perhe" on vetänyt herneen nenukkaan miten heidän talojuttunsa ei kiinnosta tätä paljon menetyksiä ja sairauksia viime aikoina kokenutta perhettä, vaikka heille on vielä erikseen useamman kerran kerrottu talosta ja laitettu oikein kuviakin. Eivät ole kuulemma reagoineet mitenkään. Yritin selittää, että heillä on todella raskasta nyt, että tajuattehan varmaan ettei voimia riitä. Mutta ei, ei voi kyse olla siitä vaan se on sitä perisuomalaista KATEUTTA. Kyllä kyse on siitä, että "uusi" talo on toisille liikaa (nämä kateelliset vaan asuvat aivan uudessa omakotitalossa)! Nyt sitten kaikille tämä "aatelisperhe" jaksaa kuuluttaa näiden yksien kateellisuutta.



Miten jotkut voi olla noin epäempaattisia, leveileviä ja itsekeskeisiä???



Ja Susanna, kun luet tän, niin mieti onko ihan oikeesti heillä aihetta kateuteen ja ansaitsevatko pahat puheenne.