Rehellisesti: en viihtynyt kotiäitinä
Meillä kolme lasta ja palasin kuopuksen jälkeen töihin kun hän oli 9kk. Päivääkään en ole katunut. Sain tarpeekseni kuuden vuoden kotiäitiydestä! Ei enää ikinä! Olin siis kahden ensimmäisen lapsen kanssa kotona sen maksimin mitä "sai olla", eli kokemusta löytyy. Kun palasin töihin, voin sanoa, että voin henkisesti paljon paremmin; ensinnäkin, tulee mukavasti rahaa joka kuukausi, saa olla rauhassa työpäivän ajan, syödä valmista hyvää ruokaa ravintolassa joka päivä, tapaa kivoja ihmisiä ja kaikenlisäksi itse työkin on haastavaa ja mielenkiintoista.(samaa ei voi sanoa kiljuvien uhmaikäisten kaitsemisesta, vaikka omia ovatkin)
Jos olisin jäänyt kotiin, pää olisi räjähtänyt pyykkivuoren keskellä ja puistossa kakkavaippajuttuja kuunnellessa.
Mutta hatunnosto kaikille jotka jaksavat panostaa joak lapseen yhtä paljon, minä en kyennyt enää. Silti kolmas lapsi on kaikista tasapainoisin, iloisin ja kehittynein. vaikka menikin pk:n tosi nuorena.
Siis negatiivisessa mielessä. Tottakai lapsista on työtä ja se ei mitään lepoa ole, mutta elämä on vaan sellaista mössöä, jossa päivät, viikonloput, vuodenajat hurahtaa. Töissäkäyminen on tavallaan raskaampaa ja elämä kiireistä lasten kanssa, mutta kääntöpuolena tosiaan rahaa on paremmin ja vapaa-aika tuntuu juhlalta.