Kun joka toinen eroaa, luuletko olevasi se

En usko että se on tuurista kiinni. Mulla on hyvä mies josta haluan pitää kiinni. Jos hän sitten ottaa ja jättää minut, se on eri juttu sitten.

En usko että se on tuurista kiinni. Mulla on hyvä mies josta haluan pitää kiinni. Jos hän sitten ottaa ja jättää minut, se on eri juttu sitten.

Minua ahdisti vuosia sanoa olevani eronnut kun en kokenut olevani eronnut, vaan erotettu.

Toivon etten eroaisi koskaan, pelkään kuitenkin että eron mahdollisuuskin on - molemmin puolin. Ehkä veikkaus että ei erota 70 % ja erotaan 30 %.

Mies aina sanoo, että minä olen varmasti se joka lähtee jos lähtee, itse pelkään että hän joskus vielä lähtee.

elämä vie, katsotaan mitä tuleman pitää. En aio todellakaan hevillä luopua miehestäni, mutta ihmisethän voivat muuttua.

Toistaiseksi emme ole eroamassa, mutta mies vituttaa jo nyt niin usein niin paljon, että pidän eroa todennäköisenä sitten kun lapset eivät enää yhdistä meitä.

On eletty niin pitkään yhdessä, ja koettu paljon vastoinkäymisiä ja vaikeuksia. On joskus eroakin mietitty, mutta todettu, ettei oltaisi sen onnellisempia yksin. Parisuhteen vaikeuksista on selvitty ja onnellisia ollaan.

Ollessani naimisissa luulin, että en missään nimessä kuulu siihen 50%:iin, jotka erooa, mutta elämä on opettanut, että eipä siinä yhden ihmisen tahtotilalla ole mitään väliä, jos toinen ei tahdo. Parisuhteeseen tarvitaan kaksi.



Olen siis nyt toisessa suhteessani ja onnistumisen mahdollisuus on kai uusperheessä luokkaa 25%, joten eiköhän tämän täydy olla nyt sitten se yksi neljästä, joka toimii... Tai sitten olen taas väärässä, mutta jos lähtisin suhteeseen, jonka en uskoisi toimivan, niin sitten kyllä kokisin, että minussa on ja pahasti vikaa.

ei erota. Siitä me lähdetään, että se ei ole vaihtoehto. Ikinähän ei voi sataprosenttisella varmuudella sanoa, mutta ensimmäisten vaihtoehtojen joukossa ei eroa missään nimessä tapahdu. Ja ollaan kyllä selvitty sellaisista kriiseistä tämän 16 vuoden aikana, että ihan pieni ei enää hetkauta, vaan entistäkin vahvempia ollaan.

Mieheni tunteet yleensä kaikkea kohtaan ovat järkkymättömät, luotan hänen rakkautensa kestävyyteen enemmän kuin mihinkään maailmassa. Lisäksi mies muistuttaa suhteessaan minuun omia vanhempiaan suhteessa toisiinsa, ja heidän liittonsa on äärimmäisen vakaa ja onnellinen.



Jos eroamme, se johtuu varmasti minusta: olen meistä se impulsiivisempi ja kärsimättömämpi, jonka tunteetkin vaihtelevat. Miestäni olen kuitenkin rakastanut jo 16 vuotta, enkä usko sen mihinkään muuttuvan.

ja en uskonut eroavani vielä 13 v kohdalla, lähdin suhteesta kuitenkin itse. ap

kyllä tämä niin päin persettä menee koko touhu.