Lue keskustelun säännöt.
Voi kurjuus tätä elämää..
18.12.2009 |
Jotenkin niin joulumieli poissa. Lapsi on mitä vilkkaimmassa ja uhmakkaimmassa iässä (2v), kiukkuaa ja sotkee koko ajan. Nyt tarvitsisin miehen tukea arjessa, mutta on koko ajan niin kireä töidensä takia että kiroilee, huokailee ja tahtoisi vaan nukkua vapaa-aikana. Ei se jaksaisi juosta enää iltaisin lapsen perässä eikä edes tarjota ruokaa lapselle kun vihaa sitä tahallista sotkemista. Eli mulle jää kaikki koko ajan.
Jos ehdotan jotain yhteistä touhua illaksi, vaikka että lähdetään käymään autoajelulla ja jäätelöllä jossain, ei tietenkään suostu. Tokaisee että menkää te ei häntä kiinnosta..mutta kun tahtoisin, että joku muukin olisi lapsen kanssa!
Eilen suutuin ja tokaisin, että ymmärtäisin parremmin työstressin jos olisitkin jossain merkittävässä asemassa, mutta ota nyt perusduunaria vähän rennommin. Loukkaantui tietysti, syystäkin..
Äh. Koti on kaaoksessa. En jaksa siitä nyt ottaa paineita.
Kommentit (5)
kai sinä saat levätä kun lapsi nukkuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole lapsenkaan kannalta hyvä, jos isä ei ollenkaan jaksa olla lapsen kanssa. Sinun pitäisi välillä päästä tuulettumaan, lenkille, kauppaan tms. ilman lasta. Eihän lapsen päiväunien aikana pääse minnekään. Ja kyllä kyse on varmaan siitäkin että sinua loukkaa, ettei mies osallistu yhtään?
Yritä ajatella, että kotiäitiydessä on kyse väliaikaisesta ratkaisusta (?) Itse olin vielä vajaa vuosi sitten samassa tilanteessa, tosin mieheni osallistui paljon. Silti väsytti välillä. Nyt lapseni on päiväkodissa ja itse olen töissä.
olkoon niitä lapsia yksi taikka kymmenen. Potkua persuksiin ja ukko liikkeelle! Taistelen oman siipan kanssa ihan samoista asioista, mutta pikkuhiljaa alkaa mennä viesti perille..
Kyllä. Ja on monesti leppoisaakin, mutta silti olettaisin että toinen vanhempi jaksaa olla välillä aktiivinen uhmiksen kanssa, tarjota kerran päivässä vaikka ruuan (jonka olen valmiiksi laittanut) ja katsoa perään. Että itse saisi hengähdystauon.