Onko lääkäreitä paikalla?

Sanoinhan että minä tässä vain AIKANI KULUKSI mietin. Muutenkin olisi kiva kuulla mikä lääkärin ammatissa esim. tuota huijaria niin on viehättänyt.

Hänestä oli päivänselvää, että mä menen yliopistoon. En mennyt, menin ammattikorkeakouluun. Mun isä oli täysin musertunut, ja hoki monta vuotta, että miten sinä, älykäs tyttö, menit sinne "ammattikouluun"?



Aina työkaveristaan ja tutuistaan kertoessaan hän muistaa mainita, kuinka korkea koulutus tällä ihmisellä on, ja kuinka korkealle heidän lapsensa ovat kouluttautuneet. Se on todella ärsyttävää - ja samalla säälittävää. Kun naapurin lapsesta tuli varatuomari, isä piti mulle vielä viimeisen puhuttelun (olen 30 ja tyytyväinen elämääni) ja sanoi, että menisit nyt yliopistoon, kyllä minä maksan! Siis ihan hullua ehdotella omalle lapselleen, että pistä sun ura hyllylle, vedä perheen talous kuralle ja lähde opiskelemaan ihan vaan periaatteen vuoksi! Hänelle korkeasti koulutetut ihmiset kun on ihmisinäkin jotenkin parempia ja arvokkaampia.



Kun sitten mieheni, josta piti tulla Oikea Ihminen eli yliopistosta valmistunut, vaihtoi ammattikorkeaan parempien työnäkymien ja parempien palkkojen vuoksi, isäni oli saada sydänhalvauksen, kun viimeinenkin toivo saada akateemisia sukuun hävisi. ;)



Mut sukulaisiaan ei voi valita, joten eiköhän yritetä vaan kestää heitä. :)

Istun tässä ja mietin aikani kuluksi mitä lapsistani voisi tulla isoina. Ja kun nyt valelääkäristä on ollut juttua, keksin että lääkärihän voisi olla kiva ammatti pehmeälle, vastuuntuntoiselle ja sosiaaliselle pojalleni. No, tottakai poika saa päättää itse. Mutta kertokaapa kuitenkin: Mitkä on mielestänne lääkäriksi pyrkivän tärkeimmät ominaisuudet? Mitkä ovat työn parhaimmat/huonoimmat puolet? Mitkä taidot ovat tärkeitä? Mitä lääkärin ammatista haaveileva ei ehkä tule ajatelleeksi?

Ehkäpä poikasi päättää ITSE tulevan ammattinsa?

Mä halusin ammattikouluun. En saanut mennä. Äiti kieltäyty kirjoittamasta nimeään paperiin (tuolloin vielä kysyttiin vanhempien lupaa siitä, mitä peruskoulun jälkeen). Piti mennä lukioon. Äiti oli päättänyt, että minusta tulee yliopistoihminen. Aina puhui siitä, miten vain yliopistoura kelpaa. Menin sitten lukioon. Lukio jäi kesken. Nyt oon yli 30 eikä oo mitään ammattia eikä työtä, ja mt-ongelmia on hoidettu jo pitkään.



Anna lapsellesi oikeus valita itse ammattinsa ja muut elämänsä tärkeät asiat. Parempi duunari kuin ammattitaidoton mt-ongelmainen.