Kolmilapsisen perheen arki

Mun mielestä kahden ja kolmen lapsen ero on uskomattoman ja yllättävän suuri. Ja olen ollut tätä mieltä kuopuksen syntymästä asti, hän on nyt reilu 4v. Ja vanhin täyttää nyt 10, keskimmäinen on 6½v. Minusta kolmas ei todella mene siinä sivussa, vaikka itselläni onkin kovin helpot lapset ja paljon kokemusta ylipäätään lasten hoidosta. Omani ovat nukkuneet aina hyvin, ovat suht helppoja ja rauhallisia, käytös hyvää jne.



Eli sinällään ei kasvatuksellisia ongelmia, mutta lähinnä se perustuu siihen että jos on 2 vanhempaa ja 2 lasta, on esim. iltapesuilla yms. toiminnoissa 1 aikuinen yhtä lasta kohden. Kun taas 3:n kanssa on aina se 1, joka joutuu odottamaan vuoroaan. Eli vuorottelua ja odottamista ainakin enempi ja sen puolesta eriarvoisuuden kokemista ( ainakin tätä marisevat, vaikka kovin tasa-arvoisia ovatkin). Ja sitten on vaan tilanteita, joissa huomasi ennen, kuinka se onkaan muuttanut koko paletin se kolmas. Onhan se ihanaa kun on kolme, mutta se on myös paljon se. Ja joutuu repeämään ihan eri tavalla kuin kahden kanssa, kyllä se oli helpompaa. Huomion antaminen on vaikeampaa yhdelle kerrallaan. Onneksi kaksi nuorempaa ovat tyttöjä, joten aivan samat leikit tässä iässä ja monessa jutussa hoituvat yhdessä :)

Mutta etteikö mitään muuttaisi, no näin ei ainakaan meillä kun rehellisiä ollaan :)



Silti en vaihtaisi päivääkään pois kolmen lapsen äitinä olemisesta

se niin että kahden lapsen perheessä on 2lasta ja 3perheessä 3lasta.



Meillä 3, 2 ja kohta 9kk ikäiset.



On siinä oma hommansa, kun joutuu joka kerta katsomaan ruokaa laittaessa, että kuka on nälkäisin - nuorin vai isommat ja ruokkii sen mukaan esimerkiksi.



Joskus joutuu isommat odottamaan - joten ei muuta kuin leipää käteen ja jyrsivät niitä sen aikaa, kun saan nuorimman syötettyä.



Onhan tämä ihan touhukasta menoa. Isommat juoksee minkä ehtii ja nuorin konttaamalla yrittää pysyä perässä:D

Meillä on kamalaa (6v ja 2x3v), mutta ei ole kokemusta kaksilapsisesta tilanteesta.

Mitä se kahden kanssa olisi ollut, jää vain arvailuksi.

Kun kolmas oli vauva, oli kädet täynnä ihanaa työtä. Ikävintä oli hakea vanhinta aspergerlasta kilometrin päästä päiväkotieskarista rattaitten kanssa aina välillä, vaikka välillä siinäkin oli kivoja puolia. Isommat (nyt koulussa) olivat etenkin kesällä omin päin ulkona aika paljon ja minä siellä missä pienin. Äidille kolmas on tuonut paljon iloa ja voimia ja jaksaa isompien kotkotuksia paremmin ja sain muutakin miettimistä kuin isompien riidat, joita nyt taas ei juuri ole. Kolmio oli aika pieni meidän perheelle, että nyt on parempi tässä rivitalo 100 neliöisessä asumisoikeusasunnossa. On ihanaa taas nähdä pienen varttuvan. Isompia saa joskus komentaa, ettei pienin jää jalkoihin, mutta osaa tuo itsekin huutaa. Kamalaa olisi jos kaksilapsisia edelleen olisimme, mitä olisimmekaan jääneet vaille. Tänään alkoi eka kertaa oikein kunnon leikki kaikkien kolmen kesken. Nopeasti yli 2,5 vuotta on mennyt ja itselläkin jo enemmän omaakin aikaa. Kotiäitinä elelen. Jos vauvakuumetta on, kannattaa yrittää hankkia, jos taas yllätys, se voipi olla sitäkin ihanampi kun pääsee syntymään.

Isoin ero on siinä että kaksi vanhempaa ei pysty samalla lailla jakautumaan enää kolmen kanssa kuin kahden kanssa. Jos on kaksi lasta ja kaksi vanhempaa (yleensä ainakin iltaisin ja viikonloppuisin molemmat paikalla), niin kumpikin lapsi voi saada yksilöllistä huomiota vanhemmilta samanaikaisesti! Kolmen lapsen kanssa tämä ei onnistu, joku joutuu aina odottamaan tai jakamaan. Samoin sitä kahdenkeskistä aikaa lapselle vanhemman kanssa täytyy järjestää ja aika ei tunnu niin enää riittävän.

enemmän pyykkiä. Ja sitten saattaa alkaa toivoa vielä sitä neljättä lasta. Näin kävi meillä! :0) T. Neljän äiti

.. liikaväestöstä. Ja sen on myös SINUN vastuullasi. Älä muuta viserrä.

Isoin ero on siinä että kaksi vanhempaa ei pysty samalla lailla jakautumaan enää kolmen kanssa kuin kahden kanssa. Jos on kaksi lasta ja kaksi vanhempaa (yleensä ainakin iltaisin ja viikonloppuisin molemmat paikalla), niin kumpikin lapsi voi saada yksilöllistä huomiota vanhemmilta samanaikaisesti! Kolmen lapsen kanssa tämä ei onnistu, joku joutuu aina odottamaan tai jakamaan. Samoin sitä kahdenkeskistä aikaa lapselle vanhemman kanssa täytyy järjestää ja aika ei tunnu niin enää riittävän.

Meillä lapset on 6, 4 ja 1,5 v. Iltaisin ja viikonloppuisin usein jompi kumpi vanhempi on isojen ja toinen kuopuksen kanssa. Laatuaikaa sekin on isommille, kun pääsevät rauhassa pelaamaan, lukemaan tai vaikka askartelemaan isän tai äidin kanssa ilman, että pienin sotkee.

Yleensäkin kolmilapsisena perheenä tuntuu, että samalla tavalla kaksi "yksikköä" pitää handlata; isot ja se vauva. Kunhan tuo tuosta kasvaa, niin menevät sitten yhtenä remminä.

Isoin ero on siinä että kaksi vanhempaa ei pysty samalla lailla jakautumaan enää kolmen kanssa kuin kahden kanssa. Jos on kaksi lasta ja kaksi vanhempaa (yleensä ainakin iltaisin ja viikonloppuisin molemmat paikalla), niin kumpikin lapsi voi saada yksilöllistä huomiota vanhemmilta samanaikaisesti! Kolmen lapsen kanssa tämä ei onnistu, joku joutuu aina odottamaan tai jakamaan. Samoin sitä kahdenkeskistä aikaa lapselle vanhemman kanssa täytyy järjestää ja aika ei tunnu niin enää riittävän.

Meillä lapset on 6, 4 ja 1,5 v. Iltaisin ja viikonloppuisin usein jompi kumpi vanhempi on isojen ja toinen kuopuksen kanssa. Laatuaikaa sekin on isommille, kun pääsevät rauhassa pelaamaan, lukemaan tai vaikka askartelemaan isän tai äidin kanssa ilman, että pienin sotkee. Yleensäkin kolmilapsisena perheenä tuntuu, että samalla tavalla kaksi "yksikköä" pitää handlata; isot ja se vauva. Kunhan tuo tuosta kasvaa, niin menevät sitten yhtenä remminä.

Meillä on ainakin 3 erilaista lasta. Jokainen on oma persoonansa ja tarvitsee oman aikansa. Meilläkin "isot" 10v ja 8v, sekä "pieni" kohta 5v. Ei silti isot halua tehdä aina samoja juttuja vanhempien kanssa yhtäaikaa ja ei pienin mene samassa remmissä isompien kanssa.

Kyllä meillä esim. molemmat isommat haluavat valita mitä pelaavat vanhempien kanssa, joten peliaikaa menee x2 tai jos luetaan, niin jokainen haluaa valita mitä luetaan jne. Tietenkin voi aina vuorotella ja tänään valitsee Tiina ja huomenna taas Matti. Mutta tällöin joutuu todellakin odottamaan. Eikä se ole sitä kahdenkeskistä aikaa vanhemman kanssa.

Uskon kyllä että vielä 6v ja 4v menevät paremmin aina yhdessä, mutta meillä erot tulivat esiin koko ajan lasten kasvaessa. Nyt eivät ole "yksikkö", vaan yksilöitä. Ja vasta nyt pian 5v:na tuntuu että kolmas pääsee vähän mukaan edes samalle tasolle (osaa laskea peleissä, pärjää fyysisesti saman ajan luistelussa tai laskettelurintessä), mutta ei siitä tule mitään jos yrittää esim. koko poppoon kanssa pelata jääkiekkoa, taitotaso ei natsaa ja luultavasti joku ei kuitenkaan haluaisi pelata, vaan mielummin mennä luistimilla hippaa.

Lapset 3v 8v jaa 9v

Meillä lapset syntyneet 3,5v sisällä, joten 1-lapsivaihe kesti 1v 7kk, 2-lapsivaihe 1v 10kk ja sitten olikin jo kolme lasta. Tätä nyt kestänyt pian 10v.

enemmän pyykkiä. Ja sitten saattaa alkaa toivoa vielä sitä neljättä lasta. Näin kävi meillä! :0)



T. Neljän äiti

aika paljon siitä, millaisia ne lapset on ja mikä on ikäero.



Meillä on kamalaa (6v ja 2x3v), mutta ei ole kokemusta kaksilapsisesta tilanteesta.

erittäin vastuutonta hankkia enemmän kuin yksi lapsi