Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ero ja yhteenpaluu
28.10.2009 |
Kaipaisin (mielellään onnistuneita/positiivisia) kokemuksia eron jälkeisestä yhteenpaluusta. Erosimme viime keväänä ja harkinta-aika on umpeutunut nyt umpeutunut. Ero on ollut sopuisa ja "hyvin hoidettu". Asumme tahoillamme ja lapset ovat olleet molempien vanhempien luona tasapuolisesti.
Aika on rauhoittanut tilannetta ja välillä ikävä vanhaan on kova. Eron syyt ovat monet ja pitkän ajan kuluessa kertyneet, ei kuitenkaan mitään ylitsepääsemättömän dramaattisia. Nyt mietityttää, että josko sittenkin... työtä olisi edessä kyllä vielä kosolti jos ajattelisi uutta alkua ja se tässä pelottaakin. Entä jos työ menee hukkaan? Jos ei onnistukaan? Kamala antaa turhaa toivoa lapsille tai puolisolle tai elätellä sitä itsekään.
Missä olisi järkeä...?
Kommentit (5)
Menkää pariterapiaan.Teidän täytyy käsitellä vanhat ongelmat läpi ja oppia ymmärtämään toista ja toisen tarpeita.Sitten voitte onnistua!
Kannattaa lukea kirja Paremman avioliiton rakkauspankki. Kirjan voi tilata täältä:
http://www.rakkauspankki.fi/index.php
Kirjaa suosittelee myös Liisa Keltikangas-järvinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ups.kirjaa saakin Suomalaisesta kirjakaupasta.
Tässä kirjan kansilehti.
http://www.rakkauspankki.fi/tilaus.php
olemme asuneet erillämme nyt 3 kk. Avioerohakemusta emme ole jättäneet. Nyt otamme pikkuisia askelia ja kuulostelemme, miltä tuntuu. Hiljaa hyvä tulee. Jatkamme erillään asumista, ehkä se voisi olla teilläkin hyvä, ettei suinpäin muuta vain yhteen.
Lisäksi kannattaa mennä pariterapiaan. Paljon yhteistä aikaa kahden kesken, myös sellaista aikaa, jolloin ei puida parisuhteen ongelmia vaan kuunnellaan toisen ajatuksia ja nautitaan seurasta. Näillä eväillä itse yritämme.
Itse katuisin suuresti, jos emme voisi vielä yrittää. Yrittänyttä ei laiteta. Tosiaan on helpompi luovuttaa. Mutta lapsetkin varmasti arvostavat vanhempina sitä, että vanhemmat sentään yrittivät.
Alue: Aihe vapaa
Olen itse kallistumassa sen suuntaan, että koska koskaan ei voi tietää miten käy, ei sen vuoksi kannata olla yrittämättä. Mielestäni perheelle tulisi antaa mahdollisuus. Uskon että ne asiata mitkä jättää tekemättä ovat juuri ne joita myöhemmin katuu. Jos siltä tuntuu anna mennä vaan. Ei lapsilta tule evätä mahdollisuus saada perhe kasaan vain sen takia, ettei ole varma mitä tulee tapahtumaan.