Joulu täysin pilalla. 6v käyttäytynyt muutamia viikkoja niin ilkeästi että
harkitsen joululahjjen jaon peruutusta. eli käytännössä joulun peruutusta.
on ptkinut lyönyt haukkunut uhkailla tappamisilla jne jne päivittäin minua, äitiäni ja veljeään. kiukutellut todenteolla. ostin tänäänkin meille uuden joulu dvd:n josta ajattelin lasten ilahtuvan. mitä viellä. 6v muksi minua koko elokuvan ajan ja mikään ei auttanut. pilasi meidän kaikkien hetken.
en tiedä mistä nuo tappamiset ja uolemiset ovat nyt yhtä äkkiä tulleet kuvioihin. sillä niistä emme puhu kotona. tms.
minulla kuoli tänään joulumieli ja odotus totaalisesti. peruin jo sovitun joulunvieton mummolassa ja voi olla etten hanki kotiinkaan mitään jouluruokia. en vain jaksa enää. minulla on ihan hirveä olo. mitä olen tehnyt väärin..:((
kaikkeni olen yrittänyt ostanut ja kantanut mutta tuo suuri kittämättömyys minkä lapseltani olen saanut tämän talven aikana on tappanut minussa kaiken sen mistä välitän enää jotta jaksaisin rakentaa sille samalle lapselle vieläpä joulua.
lahjat on ostettu jo kuukausia sitten valmiiksi mutta ennemmin antaisin ne tällä hetkellä vaikka SPR:lle
Kommentit (69)
totta, että tos tilantees mä peruisin joulun. Laita nuorempi mummolle nauttimaan joulusta ja vanhempi jää sinun kanssa kotiin. Ehkä oppii jotain. Annat lahjat sille vasta ensi vuoden puolella.
jos on jotain mietittävää.. koeta jutella..
Onhan lapsesi kuitenkin vaiheessa, mikä on rankimpia ihmisen elämässä, eli tuossa kuusvuotiaan pikkumurkussa.
Aika ylimitoitettu rangaistus tuo olisi. Kanna itse vastuu. Älä anna vastuuta lapselle omasta pahasta olostaan.
osaako itse sanoa mitään syytä?
Katuuko yhtään?
Onko alkanut siinä vaiheessa kun joulu alkoi olla enemmän esillä?
Meillä on viime jouluna ollut samanlaista tuolloin 4.5v pojan kanssa. Nyt poika on siis 5.5v ja aikas samanlaista.
Selkeästi jännittää niin paljon joulua! On herätty mm viikon ajan jo 5.30-6 aamulla avaamaan joulukalenteri.
Voithan keskustella ettei lahjoja voi saada jos on niin tuhma. Ja lisäksi vielä kerrata että kun toista lyö niin se oikeasti sattuu. Itse sanon pojalle aina että mitä jos minä tekisin samoin, tuntuisiko kivalta... poika yleensä tajuaa.
Lisäksi kerro pojalle että joulu on vaarassa peruuntua hänen käytöksen vuoksi. Lupaa auttaa häntä mahdollisesti, jos esim jokin asia vaivaa tms.
Katsooko paljon piirretyjä, pelaako pelejä ( en tarkoita lautapelejä), minkälaisia leikkejä eskarissa( jos käy eskarissa) tms.
Meillä on kyllä suht samanikäisellä pojalla samanlaisia juttuja kuolemisesta, tappamisesta... eli varmaan kuuluu ns tuohon ikään myös jollain tavalla. Mutta aikauisena pitää vaan pistää selkeät rajat!
noin isoa lasta, mutta kuulostaisi siltä, että lapsella on nyt joku muu ongelma, jota oireilee tuolla tavalla. Ehtisitkö antamaan lapselle aikaa ja selvittää mitä hän miettii ja missä on ongelma. Sinua hän nyt tarvitsisi.
Uskoisin siitä löytyvän vastauksen. Lapsi ei tarvitse ostamisia ja kantamisia. Lapsen ei tarvitse myöskään olla kiitollinen sinulle mistään, vaan hän ansaitsee aina sinun rakkautesi.
"...kaikkeni olen yrittänyt ostanut ja kantanut mutta tuo suuri kittämättömyys minkä lapseltani olen saanut..."
6 v. on vaikea ikä ja kaikenlainen isottelu siihen kuuluu. Ei sen ikäinen ole kypsä vastaamaan tuollaisista teoista mitä hän ei kuitenkaan ilkeyttään tai pahuuttaan tee. Etenkään tuollaisessa mittakaavassa että peruutat hauskanpidon kaikilta. Jos lapsen kanssa on noin vaikeaa niin kannattaisi varmaan soitella esim. neuvolaan ja kysyä sieltä apua jaksamiseesi. Voimia ja jaksamista toiselta eskarilaisen raivopään äidiltä!
jota hän purkaa tuolla tavoin. Onkohan saanut liian vähän huomiota ja hakee sitä nyt epoätoivoisena todenteolla. Onko eskarissa jotain ongelmia, jota purkaa kotona?
Kokemusta on vastaavasta ja voi sanoa, että tuo joulun peruminen tulee vain pahentamaan asioita.
Uskoisin siitä löytyvän vastauksen. Lapsi ei tarvitse ostamisia ja kantamisia. Lapsen ei tarvitse myöskään olla kiitollinen sinulle mistään, vaan hän ansaitsee aina sinun rakkautesi.
"...kaikkeni olen yrittänyt ostanut ja kantanut mutta tuo suuri kittämättömyys minkä lapseltani olen saanut..."
Samaa mieltä siis tuon kirjoittajan kanssa. Ei myöskään kannata antaa lapsen huonotuulisuuden tai huonon käytöksen loukata itseään, sinun aikuisena on pysyttävä tuollaisen kosto-mentaliteetin yläpuolella, muuten menet itse lapsen tasolle.
kuinka tuo kerran ihana lapsi ja rakas, uhkailee minua ties millä kamalilla asioilla, ja hokee haluavansa kuolla. esimerkiksi jos kielsin syömästä suklaata aamupalaksi niin hän siitä suuttui ja pari tuntia sitten kuuntelin kuinka hän toitotti kuolemaansa. tai minun kuolemaa. en vain voi käsittää että mistä tämä kumpuaa. tunnelma on kuin painajaisessa. vaikka miten yritän välttää yhteenotot, vaikka miten puhun joulusta tontuista ja kaikesta niin jostakin , ihan pienestäkin vain poika saa tulen taas sisäänsä ja antaa kaiken tulla ulos . nyrkkiä potkua kuoleman uhkailua. hän ei kuulemma välitä vaikkei saa lahjoja. repi lempi julisteensa seinältään ja silppusi edessäni teatraalisesti kappaleiksi ja sanoi että näetkö nyt , en välitä. repii lempi lelujaan. antaa karkkinsa veljelleen. koska hän ei enää välitä :( miten elämäsmme tuli kuin suoraan jostain kauhuelokuvasta. mistä tuo paholainen on poikaani mennyt.
sulla on lapsi joka sua tarvitsee ja käyttäydyt kuin pikku prinsessa.
Minä en kestä...
Miten niin yrität välttää yhteenotot??? Sun pitää kuunnella ja ymmärtää ja kasvattaa laittamalla rajoja!!
sinä puhut tontuista... Sun pitää kasvattaa elämää varten miten olisit jos oikesti puhuisit ja kuuntelisit. Kuolemastakin on puhuttava ja sun on sanottava hänelle, ettei hän saa sanoa muille, että nyt kuolet jne. Eli sun on sanottava!!
ja miksei hän ole nukkumassa jo?
kasva nyt jumalauta aikuiseksi ja rupe vanhemmaksi!
ei se joululla rankaisu mitään auta. nyt soitat heti huomenna ajan johonkin auttavaan tahoon, esim. perheneuvolaan. saatte varmaan vasta joulun jälkeen ajan, mutta olethan ainakin twhnyt asialle jotakin. ja sitten yrität mahdollisuuksien mukaan unohtaa ongelmat joulun ajaksi. sitten tammikuussa toivottavasti saatte jo apua. hyvää joulua teille, aikuisille ja lapsille. terveisin ammattiauttaja
eikä ongelman syy selviä keskustelemalla lapsen kanssa, niin silloin on aika ottaa yhteys vaikka neuvolalääkäriin tms. Ei ole ihan tavallista tuo; minulla on myös 6 v lapsi enkä osaa kuvitella tilannetta jossa sanoisi noin. Lapsikin voi olla masentunut. Sinun pitää nyt äitinä aikuistua ja sen sijaan että juttelet tontuista, miettiä miten saat apua lapsellesi. Ennen kaikkea sinun pitää lopettaa olemasta loukkaantunut lapsellesi ja lopettaa kaikenlaiset "kostotoimenpiteet" tms.
6v on "potkinut, lyönyt, uhkaillut, puhunut tappamisesta.."
Kuulostaa kyllä aika pahalle. Meillä on kyllä ekaluokkalainen, tulisieluinen sellainen ja pari nuorempaakin tempperamenttista ja uhmakasta muksua, mutta meillä ei silti potkita, lyödä, uhkailla, eikä varsinkaan edes puhuta tappamisesta. Minusta lapsella on nyt selvästi ongelmia, ainakin murheita, jotka painavat mieltä, tai tosi iso huomion ja läheisyyden tarve ja aikusen kaipuu.
Oletko sinä huomioinut lasta vain ostamalla materiaa ja kantanut kaikkea mistä lapsi voisi tulla paremmalle tuulelle? Entä läheisyys? Lapsen huomiointi? Oletko muistanut helliä, olla läsnä, ja antaa aikaa lapselle? Kysyä mitä kuuluu, onko lapsella murheita?
Miksi hyväksyt lyömiset, potkimisen ja uhkailut? Kyllähän iso osa uhmakkaista pikkulapsista noita yrittää, mutta ne täytyy kitkeä pois heti, ei vaan yksinkertaisesti hyväksytä sellaista käytöstä!
Yritä nyt hyvä ihminen selvittää mikä lapsen mieltä painaa, ja aseta tiukat rajat!
autta ja
ilmainen neuvolapsykologi ap
kuin itse pirulainen; ei tottele, kiusaa ja haukkuu muita, huutaa ja mesoaa jne. Mutta hei, hän on 6-vuotias - oikeasti pieni pojanketku, joka hakee rajoja, huomiota ja jännittää joulua, joka on ensi viikolla! Mitä sä nyt joulua perut. Peeveli, pysy tiukkana ja ole lapsellesi täysillä äiti, joka kestää eikä alennu määkimään kaikkeni annoin-liturgiaa. Välillä vituttaa ottaa kaikenlaista vastaan, mutta semmoinen se vanhemman osa on. Toiset pääsee helpommalla ja toisilla sarkaa on enemmän. Ei muuta kuin tsemppiä ja pojanviikari mukaan joulutouhuihin! Lapsen murkkuiässä sä naurat näille ajoille...
Psykiatrista apua. Sinulle suosittelisin perheneuvolaa koko perheenne tueksi. Ei oikeasti kuulosta terveeltä!
Niin että asia otetaan todesta!
En suosittele jättämään niitä lahjoja väliin kuitenkaan. Lapsi ei varmasti ole paha, vaan nyt on vaan paha olla. Ei osaa ilmaista sitä sanoilla vaan purkautuu ulos näin.
Oletko kysynyt miksi haluaa kuolla? Miksi ei välitä?
1. kasva aikuiseksi, se auttaa moneen vaivaan lasten kanssa
2. 6-vuotiailla on tosi vaikea kausi elämässä. Pikkumurkku kuvaa sitä hyvin.
3. Lapsi reagoi luultavasti noin vahvasti sen takia, että sinä et osaa hoitaa tilannetta kuin aikuinen. Pelottelee sua kuolemajutuilla sen takia, että se on sulle tabu. Kuolemasta todellakin pitää puhua lapsen kanssa rauhallisesti ja fiksusti, jos lapsi itse haluaa!
4. Lapsen ei tarvitse olla sinulle kiitollinen. Sinä olet hänet tehnyt tähän maailmaan, huolehdi nyt hänestä kuten pitää.
5. Apua voi tosiaan kysyä vaikka neuvolasta, jos todella tuntuu, että tilanne on karannut käsistäsi
Koeta jaksaa!