Lähipiirin välinpitämättömyys vauvauutista kohtaan

maailmaan syntyy lapsi nyt,nyt,nyt,nyt.nyt.....

yksikään noista viidestä ei ole heidän lapsenlapsensa. Siis vastasitko ihan tosissaan? Toivottavasti sulle on ok sanoa samalla tavalla kun joku perheestäsi kuolee.

Syitä voi olla vaikka kuinka monia.

Ei meilläkään ole kummankaan vanhemmat olleet innostuneita.



Me päättelimme miksei meidän vauvauutisista innostuttu:

-oma elämäntilanne, toisilla avioero tuloillaan

-toisilla alkoholismia

-kyvyttömyyttä puhua tunne asioista

-vanha tapa, että raskaudesta ei onnitella



Vanhempamme eivät lasten synnyttyäkään koskaan oleet mitenkään innostuneita. Toki silloin onnittelivat, mutta ei mitään mummo-hysteriaa



Nyt meillä neljäs vauva ja nyt on molemmat mummot kiinnostuneempia kun ekoista. En tiedä miksi.

Toisella ainakin se elämäntilanne hieman tasaantunut.



On se aika tylsää, kun ei kiinnosta, varsinkin kun kuulee muiden juttuja, kuinka nämä ostavat vaunuja ja kilpailevat hoitovuoroista.

Mutta mulla esim. työkaverit ovat olleet kiinnostuneita aidosti raskauksistani ja vauvoista. Että kyllä niitä kiinnostuneitakin ihmisiä löytyy.

et ole maailman napa. Tokihan se on varmasti vaikea hyväksyä.

Säästyit sentään pahemmalta. Minulle äitini aukoi päätä, siitä mitä olin mennyt tekemään, pilaamaan nuoruuteni. Olin 24 vuotias, pitkä parisuhde, avioliitto. Isoisäni ei puhunut minulle sanaakaan vuorokauteen, kun kerroin isovanhemmilleni raskaudestani. "Oliko vahinko?" kysyi isäni ja mummoni. Sisareni nauroi "älä valehtele, en usko".

"Toivottavasti ei tule keskenmenoa."



Tarjosin ultraäänikuvaa nähtäväksi, mutta ei halunnut katsoa.

että en ollut hänen mielestänsä se täydellinen nainen hänen pojalleen. Nyt vuosien saatossa on oppinut pitämään minusta ja kolmannen vauvan tulosta iloitsi jo ihan aidosti.



Oisko teilläkin jotain sellaista, että isovanhemmat ajattelevat, että ette ole toisillenne sopivia, olette olleet yhdessä niin kovin vähän aikaa tai että olette vielä "liian" nuoria?

maailman napa, en raskaana ollessanikaan enkä sitä ennenkään. Ja en mitään ylenpalttista hössötystä tai tavaratoimitusta odottanutkaan, mutta onnittelut olisi olleet ihan kiva. Ihmetyttää, kun toinen pari on monesti sanonut toivovansa lapsenlapsia, niin nyt kun se viimein on tulossa, se onkin tuota aijaa-tasoa.



Mutta se on kyllä totta, että mitään rumaa ei kumpikaan sanonut, pitänee iloita siitä.

ap

tietynlainen kykenemättömyys tunteiden näyttämiseen kyllä täyttyy toisen osapuolen kohdalla, mutta me vanhempina ollaan jo yli 30 ja avioliittoakin monta vuotta takana. Enemmän on sitä perheenlisäystä udeltu. Ja voivan olla, että jonkun mielestä on vielä liian aikaista kertoa (rv 12), että ei uskalla vielä onnitella.ap.

suvun mielestä. Minä olin vauvan syntyessä 25 ja mies 27. Isovanhempien talossa asuu lapseton nuoripari (ikää heillä noin 40 v). Jos mun sukulaisiin olisi uskomista niin lisääntyä ei saisi koskaan. Ensin ollaan liian nuoria, sitten jo niin vanhoja.

Ap, saa tuosta loukkaantua. Mun äiti liikuttui uutisesta aikoinaan niin, että hänelle nousivat kyyneleet silmiin ja sitten halattiin ja pitkään. Ja mun mielestä se on ainoa oikea tapa, osoittaa tukea tulevalle äidille, omalle tyttärelleen, ja jakaa ilo tulevasta lapsesta. Sun lapsesta tulee sinun elämäsi tärkein ihminen kun hän syntyy, ei se ole mikään pikkujuttu.



Mut varmasti vanhempasi eivät halunneet sua loukata, eivät ehkä oikein tienneet mitä nyt sanoa. Voihan olla, että tuosta innostuvat kun vatsasi alkaa kasvaa ja lapsi syntyy.

Siis vaikka oli ihan odotettu juttu, olimme kolmekymppisiä, naimisissa yms. sanoi iloitsevansa asiasta jne. mutta eipä käynyt juuri lasta katsomassa tms. Jälkeenpäin tajusin että oli joku ikäkriisi menossa = tunsi itsensä vanhaksi. Vauva voi herättää muistoja omasta äitiydestä ja se ei aina ole helppoa. Mun äiti toisteli että oli yksinäinen (uudella paikkakunnalla) ja mies paljon poissa ym. Eli kyse voi olla jostain isovanhemman omasta asiasta.



Vanhempiemme sukupolvi ei ehkä ole niin tottunut puhumaan tunteista. Voi olla helpompi näyttää niitä kun lapsi on olemassa, maailmassa. Ennen aikaan raskaus oli ehkä muutenkin yksityisempi asia pidempään. On monta tapaa olla isovanhempi ja välillä se aiheuttaa pettymyksiä.



Lapsi on kuitenkin ihana asia ja hienoa että voit iloita ja odottaa asiaa miehesi kanssa! Keskity siihen, nauti raskaudeta ja ehkä isovanhemmistakin tulee esiin mieluisia puolia kun lapsi on maailmassa.

Eli meillä taas kukaan ei onnitellut kun kerrottiin että kolmas lapsi on tulossa. Se kaksi lasta olisi kai ollut sopiva määrä kaikkien mielestä.

Mutta yritä olla välittämättä ja nauti ihanasta raskaudestasi! Vauvan odotus on upeaa aikaa, esikoisen odotus aivan ainutlaatuista! Outoja isovanhempia, toivottavasti vauvan syntymä saa heidät onnesta sekaisin!

Ei saa onnitella raskaudesta, se tuo huonoa onnea. vasta kun vauva on maailmassa, saa iloita.

Siis vaikka oli ihan odotettu juttu, olimme kolmekymppisiä, naimisissa yms. sanoi iloitsevansa asiasta jne. mutta eipä käynyt juuri lasta katsomassa tms. Jälkeenpäin tajusin että oli joku ikäkriisi menossa = tunsi itsensä vanhaksi. Vauva voi herättää muistoja omasta äitiydestä ja se ei aina ole helppoa. Mun äiti toisteli että oli yksinäinen (uudella paikkakunnalla) ja mies paljon poissa ym. Eli kyse voi olla jostain isovanhemman omasta asiasta. Vanhempiemme sukupolvi ei ehkä ole niin tottunut puhumaan tunteista. Voi olla helpompi näyttää niitä kun lapsi on olemassa, maailmassa. Ennen aikaan raskaus oli ehkä muutenkin yksityisempi asia pidempään. On monta tapaa olla isovanhempi ja välillä se aiheuttaa pettymyksiä. Lapsi on kuitenkin ihana asia ja hienoa että voit iloita ja odottaa asiaa miehesi kanssa! Keskity siihen, nauti raskaudeta ja ehkä isovanhemmistakin tulee esiin mieluisia puolia kun lapsi on maailmassa.

Aina se on tällästa ollu ja tulee olemaan. Sukupolvien välinen kuilu, isovanhemmat tietää ettei se ole ruusuilla tanssimista lapsen hoito ...monet murheet ja vastoinkäymiset odottaa. Näin se vaan menee. Ei se ensikertalainen sellaista vielä pysty ymmärtämään, eikä tarvitsekkaan.

esim. mun äidin mielestä - varmaankin.. Ei tullut katsomaan sairaalaan, vaikka kahta ekaa tuli "vaikka mikä olis". Kolmoselle ei ostanut äiti-lapsi-kimppua, vaikka kahdelle ekalle osti. Ne on kuivattuina tuolla kaapin päällä, mutta heitänkö ne nyt roskiin ku kolmoselle ei ole omaansa? Mitään lahjaa syntymän tai ristiäistenkään kunniaksi ei tullut, kuten isommille. Nykyään ei enää käy juuri koskaan, soittelee vaan välillä, ettei lapset unohda. Aiemmin kävi tiuhemmin ja varsinkin esikoinen oli hyvin tärkeä. Nyt tuntuu, ettei kukaan ole juurikaan tärkeä..



Varmaan jotain masennusta tai vastaavaa, ihan käsittämätöntä toimintaa eläkeläiseltä, jolla ei ole mitään sisältöä päivissä.

raskaudesta onnitteleminen ei oikein ole paikallaan. vauvan syntymän jälkeen vasta iloitaan.

voin sanoa onneksi olkoon, mutta haluaisin mieluummin olla tukenasi raskausaikana ja neuvoa, jos sitä kysyt.

Lähisuku voi ´pelästyä´ uutista, jos pelkää oman työtaakkansa lisääntyvän. Jotkut kun olettavat isovanhempien olevan jatkuvasti hoitajana. Omat vanhempani ja appivanhemmat ovat lapsensa jo kasvattaneet, minä kasvatan omani, enkä halua rasittaa ketään hoitopyynnöillä. Siksi en oletakaan että raskauteni kenenkään onnitteluja kaipaisi. Tottahan haluan tarjota isovanhemmille mahdollisuuden olla lasteni kanssa, mutta vain niin, että itse kannan vastuun hoitamisesta joka päivä. Joittenkin käsitys on näköjään, että kun lapsenlapsia on, niin silloin isovanhempien pitää olla aina käytettävissä öin ja päivin.

taikauskoinen. En uskaltanut heti kertoa olevani raskaana. Kaiken lisäksi moni asia oli pielessä. Olin umpi rakastunut väärään mieheen. Pahinta, että mies oli vielä ulkomaalainen. Siinä oli isovanhemmille kylliksi huolta, mutta eivät he minua sättineet tai muuta. olivat tietenkin huolissaan minusta ja heitä harmitti, mutta antoivat kaiken tuen minulle. Ap, vältä puhumasta raskaudesta isovanhemmille. Kyllä he varmasti kohta alkavat itse kyselemään...

Myös meidän suvussa vauvauutisista ei kuulu onnitella ennen kuin 2/3 raskausajasta on takana. Liian aikaiset onnittelut tuottavat keskenmenoja (siis näin mun suvun isovanhempien mukaan). Ja näemmä jatkan itse perinnettä, en halunnut kertoa omista raskauksistani kellekään "liian aikaisin" enkä mielelläni onnittele ihan alussa olevaa ihmistaimea, etten samalla manaisi huonoa onnea ylle.