pakko laittaa pätkä kirjasta Kutsumuksena esirukous Ulla-Christina Sjöman lähikuvassa
Ulla-Christina kertoo vanhahkosta miehestä joka eräänä rukousiltana jonotti päästäkseen hänen puheilleen. Mies esitti asiansa tiukan korrektisti: "Vaimollani on vakava syöpäsairaus, ja hän tekee kuolemaa sairalassa. Hän tahtoo, että rukoilisitte hänen puolestaan." Mies ojensi rukouslapun korostaen samalla, että vaimo joka oli uskova oli hänet lähettänyt. Klmesti mies toisti itse olevansa lähinnä ateisti.
Jonkin ajan kuluttua mies odoti jälleen vuoroaan. "Vaimoni on kuollut", hän sanoi. Viimeisenä iltanaan vaimo oli saanut voimakkaita kipulääkkeeitä. Hoitajat kehottivat miestä lähtemään kotiin, mutta mies ei tahtonut jättää vaimoaan. Valot sammutettiin. Sitten sairashuone yhtäkkiä täyttyi valolla. Kuoleva nainen nousi istumaan ja ojensi riemullisesti kätensä sanoen: "Sinäkö se olet, Jeesus! Minä tulen!"
Tuo mies joka oli ateisti, tarttui Ulla-Christinaa hartioista ja huusi: "Ymmärrättekö, lehtori Sjöman, hän näki Jeesuksen! Jeesus on siis olemassa! Minäkin haluan päästä sinne, missä vaimoni on! Auttakaa minua!"
Tämä mies löysi rauhan Jumalan kanssa, Ulla-Christina sanoo. Jumalan tapa auttaa on joskus yllättävä. Mutta hän auttaa aina!
Kommentit (7)
hallusinaatioita. Lohdulliseltahan tuo toki asianosaisista varmaan tuntui, hyvä niin.
Olen tutustunut paljon Sjömanin toimintaan. Todella totta tämä. Jumala puhuu Sjömanille kuin puhelimsessa. Kannattaa lukea hänen elämänkertojaan. Niitä saa esim. Pirkko Jalovaaran sivuilta.
Ei Ulla-Christina Sjömanin rukouskokouksessa mitään hurmosta ole. Jumalan Henki kulkee siellä kuin hiljainen tuulenvire ja antaa syvän rauhan.
Varmasti tämä tapahtuma on totta, näitä on ennenkin tapahtunut ja Ulla-Christina on todellinen Jumalan lähettiläs, esirukoilija. Minulla on kädessäni hänen uusi kirjansa "Jumala kuulee rukouksesi" todella hyvä! Harmi kun vanhemmat kirjat ovat aikoja sitten loppuunmyydyt, haluaisin -80 luvulla kirjoittamansa "Hän kulkee vierelläsi"
ja uskon että se on totta :) Ja vaikka täällä ei kaikki uskokaan, pääasia että tuo mies näki sen ja uskoi.
usein läsnä, kun ihmiset kuolevat. Aika monet ovat nähneet jotain juuri hetkeä ennen kuolemaansa. Jeesuksen tai menehtyneen puolisonsa tai lapsensa. Minulle itselle tulee siitä aina levollinen olo. Tuntuu, kuin ihminen pääsisi rauhassa kulkemaan kohti kuolemaa, luottaen siihen.
"Minä olen ollut
usein läsnä, kun ihmiset kuolevat. Aika monet ovat nähneet jotain juuri hetkeä ennen kuolemaansa. Jeesuksen tai menehtyneen puolisonsa tai lapsensa. Minulle itselle tulee siitä aina levollinen olo. Tuntuu, kuin ihminen pääsisi rauhassa kulkemaan kohti kuolemaa, luottaen siihen."
Tämä oli hyvä todistus sivustakatsojana! Todistan henkilökohtaisesti melko samoin, mutta omatkin todistukset ovat vain subjektiivisia näkemyksiä vajavaisilta ja kuolevaisilta ihmislapsilta, jonka mieli ja muistot ovat niin kovin helposti manipuloitavissa...
Miten olisi, jos saarnaisimme Raamatusta itsellemme, rukoillen Jumalalta viisautta Pyhästä Hengestä, Johanneksen evankeliumin 3. luvun (luku kokonaan -38 käännös): "Kukaan ei tule näkemään Jumalan kasvoja muutoin, kun syntymällä uudeesti ylhäältä" (dialogia Jeesuksen ja Nikodemuksen välillä)?
Tarvitsemme siis itsemme ulkopuolisen, objektiivisen, todistuksen elämästä Kristuksessa, jotta voisimme uskossa käsittää kuoleman sijasta iänkaikkisen elämän itsessämme, tämä todistus on Jumalan sana; Raamattu.
T. Mattius
JK. Varo eksytystä näissä naismaisissa hurmosopeissa, joista edellä olevissa kirjoituksissa on kyse. Ota itse selvää ja rukoile Isää Jumalaa, sekä lue Raamattuasi itse! JKK. En tietenkään pidä miehiä itsessään oikeassa olevina, vaan uskovien ja nöyrien veljien opetuksessa rikastuu sekä mies, että nainen: Onpa uskossa lisäksi perivä iänkaikkisen elämän Kristuksessa Jeesuksessa.