Lue keskustelun säännöt.
Kuulutko sinä 3% osuuteen vanhemmista, jotka
16.12.2009 |
uskovat, että oma lapsi voi olla koulukiusaaja?
Vai kuulutko sinä siihen 42% vanhemmista, jotka uskovat, että omaa lasta kiusataan koulussa?
Tutkimuksissa on todettu, että kiusattuja on 5-15% oppilaista ja kiusaajia 10-20% (sen lisäksi mm. apurit ja kannustajat). Vaikuttaakohan tämä pieni ristiriita siihen, että tämä ongelma ei helpotu?
Kiusaaminen on valitettavasti aina päätään esiin nostava ryhmäilmiö. Sekä lapsilla, että aikuisilla. Kiusaamista ei voi siis kokonaan estää, mutta kiusaaminen voidaan lopettaa lyhyeen, jos siihen ajoissa tiukasti puututaan. Puuttuminen vaan on välillä vaikeaa, kun vanhemmat eivät oikeasti usko omaan lapsensa näin ikävää käytöstä.
Kommentit (13)
Aika realistinen mun mielestä vaihtoehto, sillä useinhan se jota kiusataan, pistää vahingon kiertämään jollain lailla ellei sitten ole aivan tahdoton nössö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka uskoo että minun lapseni voivat olla sekä kiusattuja että kiusaajia. Ja näin on myös ollut.
Esikoinen kiusattu
Keskimmäinen erittäin potenttiaalinen kiusaaja
Nuorimmaisesta en oikein osaa sanoa. Hän varmaan tulee jossain vaiheessa jollain tapaa kiusatuksi ja jollain tapaa tulee osallistumaan kiusaamiseen, potenttiaalinen apuri.
Ja kyllä meillä puhutaan asiasta ja puututaan.
että esikoistani kiusataan, koska hän on siitä kertonut. Ei ole luonteeltaan itse kiusaaja, vaan sai viime keväänä kiva kaveri- stipendinkin.
Mutta uskon, että keskimmäinen lapseni voisi hyvinkin olla kiusaaja, on sellainen ajattelematon tyyppi, ei ilkeä koskaan, mutta voisi kiusata ajattelemattomuuttaan ja mennä mukaan kiusaamistilanteisiin.
Kuopuksesta en osaa vieläsanoa, kun on vielä niin pieni.
ja he joutuvat huomattavasti normaalia useammin aikuisuudessa vankilaan ja huumeidenkäyttäjiksi ja mun rikollisuuden piiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi/aikuinen, jolla on heikko itsetunto. Saadakseen ryhmän hierarkiassa korkeamman aseman, tällainen henkilö päätyy kiusaamaan. KUn muu ryhmä palkitsee (nauraa mukana, hymähtelee kannustavasti, antaa sitä kiusaajan kaipaamaa suosiota), kiusaaja jatkaa. Eli vain nämä apurit ja kannustajat voivat lopettaa kiusaamisen. Jos ryhmä ei hyväksy kiusaamista, sitä ei tapahdu. Tämän vuoksi kaikki ryhmäläiset ovat osallisia, vaikka usein kuvitellaankin, että kiusaaminen saadaan loppumaan kiusaajaa rankaisemalla.
Kiusaajien on todettu syyllistyvän henkiseen ja ruumiilliseen väkivaltaan ja kiusaamiseen myös myöhemmin elämässään; he ovat oppineet tavan seiviytyä ryhmätilanteissa. Koska heikko itsetunto kiusaajilla yhdistyy usein suopeuteen väkivaltää kohtaan, niin monella väkivaltarikollisella on kiusaajatausta.
Osa kiusatuista voi ryhtyä myöhemmin kiusaajiksi, koska sen on nähnyt toimivan oman aseman suojaamisessa.
Kiusatuksi voi päätyä kuka tahansa. Sellainen lapsi/aikuinen, joka tietyllä hetkellä on ryhmässä siinä asemassa, ettei voi tasavertaisesti puolustautua. Jos puolustautuu/puutuu kiusaamiseen osoittaa vahvuutensa, eikä kiusaaja pääse tavoitteeseensa.
Tämä kaikki tapahtuu totta kai hyvin vaistonvaraisesti eikä kukaan ihan tietoisesti varmaankaan ajattele "pönkitän tässä itsetuntoani ja saan valtaa ryhmässä". Tällaiseen ajatukseen olen oman pitkän kouluelämäni aikana päätynyt. Nykyisin koulussani puututaankin kiusaamiseen koko ryhmän ongelmana. Tulokset ovat olleet hyviä. Kun koko ryhmän kanssa tilannetta puretaan niin saadaan nämä kiusaamista ylläpitävät kannustajat huomaamaan oma tärkeä roolinsa.
Se joka ei pistä "vahinkoa kiertämään" se kuvailemasi "tahdoton nössö" on ihan kuule vaan puhtaasti älykkäämpi, empaattisempi ja lempeämpi ihminen, kuin se, joka on niin raukka nilkki, että kostaa jollekin ihan viattomalle omat kokemansa vääryydet.
Kaikki kun eivät ole niin yksinkertaista tekoa, kuin kuvailit :O Jotkut jopa tajuavat, miltä muista tuntuu, eivätkä tahallaan halua muille surua tuottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin aikuisista. Se 1% ei sitten ole missään tekemisissä muiden ihmisten kanssa, on esim. syvästi kehitysvammaisia.
Kiusaaminen voidaan määritellä miten tahansa. Jopa katse, ele, hengityksen rytmi voidaan tulkita kiusaamiseksi. Kiusaaminen on subjektiivinen tunne, eli jos minä tunnen, että minua kiusataan, ole kiusattu ja se toinen kiusaaja.
asiaan monesko lapsi on kyseessä? Tuli vaan mieleen ku kahdella vastanneista keskimmäinen oli potentiaalinen kiusaaja ja esikoinen kiusattu....ja perheeseen kuului ainakin kolme lasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun seuraan lapsieni (2 kpl) toimia kotona, niin onhan se toiminta välillä puolin ja toisin tosi ilkeää. Ihan tahallaan otetaan toiselta tavaroita ja ei anneta niitä, tungetaan istumaan juuri siihen mihin toinen haluaisi, sanotaan että mene pois mä en leiki sun kanssa. Välillä sitten ollaan kuin paita ja peppu.
Minusta ei siis mitenkään ole mahdoton ajatella että olisivat kiusaajia koulussa (nyt pk-ikäisiä). Tällä hetkellä tosin enemmän olen saanut viestiä että vanhempi olisi lähinnä hieman kiusattu ja syrjitty (on tosi hiljainen ja arka). Aina kyselen että ovatko meidän lapset tehneet pahoja tai olleet mukana kiusaamisissa tms.
että oma lapsi ei voi olla paha, esim. kiusaaja. Sen huomaan, kun näitä asioita selvitellään, Naarastiikeri nousee puolustamaan lastaan, vaikka moni teoreettisesti voi lapsensa kiusaajaksi kuvitellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syrjimisen kohde. Koulussa hän on tehnyt kurjia juttuja joita ei olisi pitänyt tehdä kuten uhannut ja valehdellut muista.
Mutta vastaan silti, että nyt ei taida vielä olla kumpaakaan, mutta uskon että minunkin lapsestani VOI tulla kiusaaja, sitä en halua, mutta osaan ajatella realistisesti ja tiedän ettei minun lapsi ole mikään enkeli. Tiedän myös, että minun lapsi voi joutua kiusaamisen kohteeksi.