Miten epäterveellistä on syödä einesjauhelihapizzoja?? (leikki-ikäisen)

että voi valita mitä syö. Mitä seuraavaksi: sipsit?



Eli terveellistä kotiruokaa nenän eteen - ellei kelpaa, niin ei mitään. Aikamoista skeidaahan nuo "pizzat" ovat.

Meilläkin nirso 3 vee, ja rakastaa pizzaa. Mutta einespizzaa saa 1-2 kk, korkeintaan. Minua arveluttaa lahinnä se SUOLAN määrä (paha lapsen munuaisille) sekä kaikki ne "huonot" rasvat mitä siinä on. Mieluummin tehdään itse pizzaa, niin että lapsi saa itse tehdä mukana ja valita täytteen jne. Silloin se myös yleensä maistuu paremmin.

että voi valita mitä syö. Mitä seuraavaksi: sipsit? Eli terveellistä kotiruokaa nenän eteen - ellei kelpaa, niin ei mitään. Aikamoista skeidaahan nuo "pizzat" ovat.

olen aiheesta aiemmin avautunut täällä ennen, ei siis toimi tuo että "jos ei kelpaa niin ei mitään", koska lapsi todellakaan ei sitten syö mitään - päiväkausiin. Oikeasti. ja itse olin pienenä samanlainen, joten tiedä tuon.

Yleensä meillä toimitaan siltikin noin, mutta jos olen sattunut pizzoja muuten ostamaan, niin en näe syytä miksen voisi sitä tarjota silloin kun itsekin syön "pikalounaan".

Itsetehty pizza ei kelpaa ollenkaan.

ap

Suolaa, lisäaineita, rasvaa = ei mitään terveellistä. Meillä ei osteta einespizzoja ollenkaan, niin ei voi sellaista syödä.

Sen sijaan kyllä ostetaan valmisruokia (esim. Kokkikartanon kiusauksia, pinaattilettuja, pinaattikeittoa, lohikeittoa jne.)

Hyvin olet osannut lapsen opettaa nirsoksi. Harmi, että nirsous on "periytynyt".

Itselläni on yksi todella huonosti aina syönyt tyttö ja erinomaisesti syövä poika. Arvaapa, kumpi on esikoinen... no tietenkin se ronkeli.



Sinuna lähtisin selvittämään tuota huonoa syömistä. Neuvolasta kannattaa pyytä lähete ravitsemusterapeutille.



Noin yleensä ottaen hanskasääntö on, ettei lasta pidä painostaa syömään eikä alkaa lahjoa epäterveellisillä herkuilla, jotta söisi "edes jotakin". Mutta voi olla, että sinun lapsesi kohdalla ravitsemusterapeutti olisi eri mieltä - kannattaa siis mennä oikeasti asiantuntijan vastaanotolle.



Mitä einespitsoihin tulee, niin niitä on MONENLAISIA. Yleensä ottaen pakastepitsat ovat terveellisempiä ja niissä on vähemmän säilöntäaineita (ml. nitriittiä) kuin kylmäkaapista ostettavissa lörtsäkkeissä. Kannattaa ehdottomasti siis vertailla tuoteselosteita!



Joka tapauksessa kerran parissa viikossa voi leikki-ikäinen syödä pitsaa. Olennainen huolenaihe on kumminkin se, että jos lapsi hokaa panttaamalla saavansa einespitsaa, onko se "pikkurillin antamista pirulle" eli syökö ehkä jatkossa entistäkin huonommin?



Meillä esikoisen huono syöminen on hiukan helpottanut iän myötä. Hän osallistuu nyt (9 vee) itsekin ruuanlaittoon ja se on parantanut ruokahalua.

Einekset silloin tällöin on ihan ok. Eipä tulisi mieleenikään ruveta itse laittaan mitään maksalaatikkoa jota poikani rakastaa, vaan saa sitä kyllä ihan eineksenä 1-2 krt kuussa. Toinen on pinaattikeitto josta tykätään, joka myöskin ostetaan pakastealtaasta. Eihän nuo einekset mitään terveellisimpiä ruokia ole, mutta maalaisjärkeä saa käyttää niidenkin käytössä.

Suolaa, lisäaineita, rasvaa = ei mitään terveellistä. Meillä ei osteta einespizzoja ollenkaan, niin ei voi sellaista syödä.

Sen sijaan kyllä ostetaan valmisruokia (esim. Kokkikartanon kiusauksia, pinaattilettuja, pinaattikeittoa, lohikeittoa jne.)

Hyvin olet osannut lapsen opettaa nirsoksi. Harmi, että nirsous on "periytynyt".

Eipä tulisi mieleenikään ruveta itse laittaan mitään maksalaatikkoa jota poikani rakastaa, vaan saa sitä kyllä ihan eineksenä 1-2 krt kuussa.

Toisin kuin ehkä maksalaatikon. Noin yleensä ottaen monet einekset on - jos tutkit niitä tarkemmin raaka-aineiden ja valmistustavan perusteella - aivan mieletöntä rahastusta todella yksinkertaisilla perusruuilla. Mutta tietysti säästävät aikaa, ja siksi niitä meilläkin käytetään aina silloin tällöin.

Mutta jos ei edes itse tekeminen toimi ap:n lapsella, niin se on asia erikseen.

Einekset silloin tällöin on ihan ok. Eipä tulisi mieleenikään ruveta itse laittaan mitään maksalaatikkoa jota poikani rakastaa, vaan saa sitä kyllä ihan eineksenä 1-2 krt kuussa. Toinen on pinaattikeitto josta tykätään, joka myöskin ostetaan pakastealtaasta. Eihän nuo einekset mitään terveellisimpiä ruokia ole, mutta maalaisjärkeä saa käyttää niidenkin käytössä.

Eineksiä ei voi niputtaa miksikään kokonaisuudeksi. Osa eineksistä on hyvää kotiruokaa vastaavia, osa taas täynnä suolaa, rasvaa ja lisäaineita.

Eli kannattaa hiukan katsoa ja valikoida. Jopa saman tuoteryhmän sisällä on eroja melkoisesti.

tehkää itse pitsat lapsen kanssa yhdessä. Pohjat on helppo valmistaa ja paljon parempia kuin valmispohjat. Lapsi voi itse valita haluamansa täytteet omaan pitsaansa. Tästä voi ruoanlaitto alkaa kiinnostaa muutenkin, mikä voi helpottaa kiinnostusta terveellisempiin ruokiin.

mutta minusta einespitsa ei ole ruokaa. Ei miltään osalta. Nekin ainekset, joita siihen joskus alunperin on valittu, ovat matkan varrella köyhtyneet ja pilaantuneet monenmoisissa valmistusprosesseissa. Lisäaineita en halua edes ajatella. Niissä ei ole RAVINTOA.



Minun toinen lapseni nirsoilee vain lievästi ja silloin tällöin, niin ettei minulla ole kokemusta oikein tosi hankalista tapauksista ollenkaan. Silti mietin, eikö sellaisille lapsille tosiaan löydy mitään mikä sekä maistuisi että ravitsisi? Kananmunasta jotain, vaikka uunimunakas, johon saisi pitsamaisia täytteitä ja juustoa päälle? Lantusta tehtyjä "ranskalaisia"? Pehmoisen makuista lanttu-porkkanasosetta? Kukkakaalia muussattuna ja kermalla höystettynä?

vaan kolmas.



Eikä ole opetettu nirsoksi, enne söi paremmin, on alkanut vähitellen karsimaan ruokia.

(Muistan että tein itsekin lapsena niin, yhtäkkiä joku vaan ei maistunutkaan ja sitä ei pystynytkään enää syömään tai juomaan - esim. muistan kun kerran banaani alkoikin ällöttää ja sitten en ole sitä enää pystynyt syömään, samoin maito jne. jne.)



Ja ei hän varsinaisesti saa pizzaa "jotta söisi edes jotain", vaan pääsyy oli, että olin laiskuttani ostanut muutaman pizzan pikalounaaksi, ja se nyt tuntuu kerrankin maistuvan hyvin myös lapselle.



(eilen haki sellaisen myös itse jääkaapista iltapalaksi, ja isä hölmö antoi - itse en olisi antanut, mutta turha sitä enää oli pois ottaa edestä.)



Pv-kodissa (ja ehkä vähän kotonakin) on hössötetty vähän liikaa viimeaikoina sitä, että lapsi ei syö, joten sikäli on hyvä, että tästä nyt tulee hänelle ylipäänsä kokemus että kyllähän hän sittenkin osaa syödä jotain mikä kulkee nimellä "ruokaa". (Karkit tms. toki kelpaisi jos niitä vain saisi.)



ap

vaan kolmas. Eikä ole opetettu nirsoksi, enne söi paremmin, on alkanut vähitellen karsimaan ruokia. (Muistan että tein itsekin lapsena niin, yhtäkkiä joku vaan ei maistunutkaan ja sitä ei pystynytkään enää syömään tai juomaan - esim. muistan kun kerran banaani alkoikin ällöttää ja sitten en ole sitä enää pystynyt syömään, samoin maito jne. jne.) Ja ei hän varsinaisesti saa pizzaa "jotta söisi edes jotain", vaan pääsyy oli, että olin laiskuttani ostanut muutaman pizzan pikalounaaksi, ja se nyt tuntuu kerrankin maistuvan hyvin myös lapselle. (eilen haki sellaisen myös itse jääkaapista iltapalaksi, ja isä hölmö antoi - itse en olisi antanut, mutta turha sitä enää oli pois ottaa edestä.) Pv-kodissa (ja ehkä vähän kotonakin) on hössötetty vähän liikaa viimeaikoina sitä, että lapsi ei syö, joten sikäli on hyvä, että tästä nyt tulee hänelle ylipäänsä kokemus että kyllähän hän sittenkin osaa syödä jotain mikä kulkee nimellä "ruokaa". (Karkit tms. toki kelpaisi jos niitä vain saisi.) ap

Oletko edes kokeillut, että teet vaikka itse täytteen valmispitsapohjalle? Pohjastahan sen kotipitsan yleensä parhaiten erottaa kaupan pitsasta.

Jos teet itse täytteen, siinä on ainakin sen osalta vähemmän nitriittejä ja suolaa.

Tai sitten kokeilet niitä pakastepitsoja.

Einespitsa ei ole ateria. Hätätapauksessa sellaista voisin lapsille tarjota (siis esim. jos ollaan reissun päällä eikä mitään muuta ole tarjolla), mutta silloinkin ruisleipä ja päällä juustoa ja kurkunviipaleita on paaaljon parempi ateriankorvike. Ja mun lapset on jo koululaisia...



Voihan sitä pitsaa syödä pari kertaa kuussa, mutta se ei ollenkaan paranna sun lapsen ravitsemusta tai opeta häntä syömään oikeaa ruokaa. Syökö lapsi mitään muuta mielellään? Leipää, puuroa, karjalanpiirakoita? Voisitko painottaa ruokailuja niin, että tarjoat lämmintä ruokaa sen kaksi kertaa päivässä, mutta hyväksyt että niillä menee ehkä vain muutama pala. Teet sitten tukevat väli- ja iltapalat, joilla voi tankata. Saisit päivään ainakin normaalit ruoka-ajat.

Mun mielestä ihan ok antaa silloin tällöin, ei kaada maailmaa. En lähtis kivittämään sua :D



Meillä on kans todella nirso poika. Ja myös minä olin varmaan teini-ikään saakka samanlainen.Se on tuskaista, kun lapsi ei syö. Meillä oli vähän aikaa sillee, että lapsi söi vaan aamupalalla ja iltapalalla leipää, ei muuta. Joka paikassa hössötettiin asiasta. Pojan syömisestä tuli kauhee ohjelmanumero. Varmaan se sai lapsen vielä enemmän lukkoon ja kieltäytyyn ruuasta. Pahin meni kuitenkin ohi sillä, että kertakaikkiaan lopetettiin se vouhkaaminen siitä syömisestä. Jokainen keskittyi ruokapöydässä omaan lautaseensa. Ja tsadaa, pikkuhiljaa sitä ruokaa tosiaan alkoi mennä sinne suuhun :) Edelleen tulee kausia, jolloin ei ruoka maistu. Ja edelleen on se sama nirso poika, joka ei syö tiettyjä ruokia eikä mitään uutta ja perusruuasta poikkeavaa. Mutta onneksi tavallinen kotiruoka maistuu :D



Mut halusin vaan sanoo, että tsemppiä! Ymmärrän kyllä miltä tuntuu!!