Oikeasti, minä en enää kestä tuota lasta!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Kuulostaa tilanne siltä, että lapsi ei ole täydestä sydämestään lähdössä harkkoihin ja haluaisi mielummin olla kotona.



Mitäpä jos keskeyttäisite harrastuksen muutamaksi viikoksi ja katsoisitte, mitä tapahtuu lapsen käytöksessä. Laita lapsesi sen sijaan hyvillä ilmoilla ulos kotipihalle leikkimään.

Lapsella on ollutkin nyt taukoa parisen viikkoa harrastuksensa kanssa ja tosiaan, ei ole kyse siitä etteikö tykkäisi siitä mitä harrastaa.

Toisekseen, ulkoilu kuuluu päivittäiseen elämäämme.

Ap

mut tsemppiä ap:lle, tiedän, miltä tuntuu. Enkä osaa auttaa. Koittakaa tehdä välillä jotain tosi kivaa, niin saa voimia sitten hankaluuksiin.

Jos toivot toisen tai itsesi kuolemaa mietipä 2 kertaa onko harrastus ihan tarpeellinen??



En jaksa ymmärtää ihmisiä ketkä ei käytä järkeään. Harrastetaan ku muutkin harrastaa ja ollaan ihan tiltissä.

Tiedän kokemuksesta, että lapsia on erilaisia, toiset helpompia, toiset vaativampia, mutta kyllä kasvatuksella pystyy monia särmiä hiomaan.



Ja vaikka lapsi olisi kuinka hankala ja vaikka ajattelisit mitä, ei lapselle voi tosiaankaan sanoa tuollaista!!! :O Siis kerrassaan järkyttävää.



Mitäpä jos sä häipyisit lasten elämästä, niin ei kenenkään tarvitsisi kuolla, ja voisitte kaikki olla rauhassa ja onnellisia??!



Ja jos harrastukset ovat se pahin asia, niin mikä ihmeen pakko niitä on jatkaa. Jos ei kiinnosta, niin sit ei mennä.

Minkä ihmeen takia sinne pitää hampaat irvessä lähteä, vaikka perillä nyt sattuisikin olemaan mukavaa.



Mitäpä jos juttelisit lapsesi kanssa, että mikäli harjoituksiin ei lähdetä rauhallisesti ja hyvälä mielelä, niin ei lähdetä ollenkaan. Ja ihan yhtä hyvin saa olla kotonakin. Ei pienillä lapsilla le välttämätöntä olla koulun tai päiväkodin lisäksi harrastuksia.

Meillä ei tykätä ulkoilusta. Eli emme siis paljoa ulkoile.



Meillä on tosi kivaa kotona:)



Tehdään kaikkea tosi mielenkiintoista, ja nautitaan toistemme seurasta.



Oletko varmasti kuunnellut lastasi? Kuunneluut muutakin, kuin sanoja?

Ensinnäkin olen, valitettavasti, ihmistyyppiä joka laukoo suustaan välillä p*skaa ilman että tarkoittaa sitä. Mutta onneksi osaan pyytää myös anteeksi vaikkei sekään tietenkään kaikkea oikeuta.

Toisekseen mielestäni missään ei ole käynyt ilmi että lapsi harrastaisi tätä harrastustaan siksi että joku muu tekee niin.

Usko huviksesi että minä olen asian suhteen ehkä jopa fanaattinen, esim alle 5-6v lapsi ei mielestäni edes tarvitse mitään säänn harrastusta, virikkeitä ja aktiviteettja tulvii monasti muutenkin liikaa, perhaikaa pitää olla ja se on kaikkein tärkeintä hyvinkin pitkälle.

Mutta kuten sanoin, tuollaisesta ei siis ole kyse vaan lapsen omasta mielenkiinnosta ja halusta harrastaa tätä nimenomaista harrastusta.

Ja kolmanneksi, on aika hemmetin yksioikoista ja mustavalkoista vetää tuollainen johtopäätös, siis tiltissä oleminen, johtuvaksi vain yhdestä asiasta (harrastus).

Ap

Meillä ihan samanlainen ekaluokkalainen, itse harrastuksesta tykkää, mutta varusteiden pukeminen on tuskaa... Sitten vielä jos mies ei kotona, puen 3v:n ja 6kk vanhan vauvan ja roudaan kaikkien kaa sinne harrastukseen. Ymmärrän hyvin tuskaasi näissä lähtötilanteissa, olen monasti ajatellut etten lähde yhtään mihinkään näiden kolmen kaa, koska se lähteminen mihin tahansa on järkkyä. Mistä tuo varusteiden laiton vaikeus sitten johtuu ja miten sen välttää, en tiedä... Meillä kenties vaan laiskuutta, siksi että varusteet niin vaikeita pukea... Mutta ratkaisu ei ole harrastuksen lopettaminen!

minäkään lapsen käyttäytymistä jos äiti päästelee suustaan mitä sattuu. Häpeäisit! Et ole kyllä lapsiasi ansainnutkaan, ja tuskin miestäsikään. Kuinkahan kauan jaksaa hänkään sinua katsella..

ei kaikki ole ihan kunnossa pääsi sisällä !!!

Vaikka olisitkin luonteeltasi kuinka p****n laukoja, ei tollaiset toivotukset lapselle ole aikuismaista käytöstä. Mitäpä lapsesi tuosta oppii?

itse tänään juuri muistelin pientä tyttöä, joka 2 vuotta sitten kuoli äitinsä syliin (2v6kk:n ikäisenä). Kyllä sitä lastensa kiukuttelut ja rutinat kestää, kun miettii minkälaista olisi jos lapsi / lapset olisivat kuolleet.

että on täysin inhimillistä, että ihmiseltä välillä palaa pinna ja tulee sammakoita suusta. On todella omituista, ettette tue, vaan tuomitsette? Onko tämä keskustelupalsta teille paratiisi, jossa saa näyttää kaikkein ikävimmät luonteenpiirteensä? Kokeilkaapa välillä, että tuette, ettekä tuomitse. Hirveää lukea tuollaista, huh, huh, hävetkää!

vielä sen etten toki päin lapsen naamaa/lapselle tuota tokaisua todennut vaan heitin vain ilmaan/miehelleni.

Ja kyllä, myönnän ihan täysin ettei tuollaista pitäisi sanoa edes vitsinä kellekään, kaikkein vähiten perheenjäsenelle, mutta tulipahan laukaistua ja pois en sitä saa.

Onneksi kuten jo mainitsin osaan myös pyytää anteeksi ja muksut ovat jo sen ikäisiä että ymmärtävät sanotaanko jotakin tosissaan vai ei, ainakin jos sanoja osoittaa olevansa pahoillaan ja selittää miksi laukaisi tyhmyyksiä.

Ja sinä joka sanoit etten ansaitse perhettäni, olet huvittava:D mikä sinä olet sanomaan, ja tältä pohjalta, ansaitseeko joku perheensä? ja voiko perhettään ylipäätään ansaita?

Ja on tuo mies minua, rakasta tulisieluista mutta herkkää mieheni sanoja lainatakseni, vaimoaan sietänyt pian 20v ajan eli siitä asti kun 14v olin.

Ap

Jaksamista ap:lle.



Haastavan lapsen kanssa tahtoo joskus palaa jaksaminen.



Meillä lapsen käytökseen auttoi kaikista parhaiten ruokavalio. Pähkinät, sitrukset jotkut mausteet ja lisäaineet jne. aiheuttavat meidän pojalle raivareita, kitinää, rähinää jne.



Lisää aiheesta löytyy esim. alla olevasta linkistä missä vanha keskustelu haastavista lapsista.



http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1084228/ma_en_jaksa_…