Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihminen valehtelee toistuvasti (ystävästä kysymys)
26.10.2009 |
Tai en tiiä voiko tätä enää oikeen ystävyydeks kutsua, lapsena oltiin hyviäkin ystäviä, kunnes sitten kävi vasta nyt aikuisiällä ilmi, että tämä ystäväni on valehdellut monesta asiasta. En vieläkään tiedä miksi, välit meni poikki joksikin aikaa. Nyt kun muutimme miehen ja lasten kanssa takaisin kotiseudulleni niin täällä yhä asuu tämä ystäväni. Hän vakuutti muuttuneensa ja on käyty yhdessä lastemme kanssa puistoissa ym. Mutta taas kerran sain tietää, että ystäväni on kertonut valkoisia valheita. Tuntuu, ettei hän vaan osaa puhua totta.
Kommentit (26)
Olen huomannut itsessäni sillointällöin samaa vikaa, jos kaveri esim on ihan innoissaan vaikka big brotherista ja kysyy katsonko itse sarjaa, saatan sanoa että joo oon joskus kattonut, vaikka en voi sietää kyseistä ohjelmaa enkä sitä todellakaan katso. Tai jos joku kysyy että tiedänhän sen ja sen yhtyeen/kappaleen/ravintolan tms, saatan vastata että joo vaikken olisi koskaan kuullutkaan. Tai jos joku soittaa ja kysyy onko mulla mitään suunnitelmia/teenkö jotain että voisko tulla käymään, saatan valehdella että ihan tyhjänpanttina oon,vaikka olis ollut jotain tarkoitus tehdä, mutta mieluummin haluan seuraa kuin olla yksin.
Suht viattomiahan tuollaiset valheet ovat mutten kyllä itsekään tajua miksen vaan olisi rehellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelimme siskoni kanssa yhtä siskoni luokkakaveria, jolle aikoinaan aina sattui ja tapahtui. Hän muun muassa oli joululomalla ollut sydänleikkauksessa ja hänen isänsä asui Etelä-Amerikassa ja lennätti hänet pääsiäislomalla sinne käymään. Mitään arpia ei kuitenkaan ollut ym. mutta näitä juttuja kerrottiin ihan silmät kirkkaina. Joskus valehteli myös ihan arkisista asioista, jopa omaksi haitakseen. Ilmeisesti valehtelussa oli joku "koukku", mikä pakotti valehtelemaan, ei pelkkä huomiontavoittelu.
Joskus on nähty tätä kaveria aikuisiälläkin, ja edelleenkään ei osaa oikein uskoa mitään, mitä hän kertoo elämästään.
Lukija ja valehteli.
Kiitos teille kirjoittajille jotka olette kertoneet hienosti omista kokemuksista. Niistä on jollakin tavalla apua itsellenikin. Pystyn samaistuun vieralijaan joka on ollut koulukiusattu. Itse menetin paljon valehtelun ja tarinoimisen takia. Nyt yritän päästä siitä eroon muut se on tosi vaikeaa. En edes tiedä miksi valehtelen niin paljon kaikesta. Nytkin tekee mieli kadota maailmasta. En osaa varmaks sanoa mutta kun tutustun ihmiseen niin pyrin puhumaan totta ja ehkä jopa onnistunkin siinä. Mutta sitten kun ollaan oltu tekemisissä jonkin aikaa niin tulee tilanteita että en muista mitä olen sanonut niin johan tulee korvikkeita. Jotkin adiat taas on ollut niin että en kehtaa sanoa totuutta esim. Naisten määrä sängyssä tai suhteessa, no siitä pääsin yli. Eli 1 kanssa sängyssä 2 kanssa suhteessa. luulin että naiset pitää kokeneista :D raha asiassa valehtelen jos sitä on niin sanon että ei ole. No yksi henkilö on sellainen että valehtelen sille paljon ja siitä olis päästävä eroon siis siitä ystävästä..... Ei nyt sentäs. Valehtelen paljon myös suojellakseni itseäni siltä kritiikiltä mitä saisin totuudesta. Kun kirjoittaa tänne niin tajuaa itsekkin asioita. Eli en pysty ottaa vastuuta teoistani. Olen miettinyt pää tohtoria valehtelun takia mut se on iso kynnys mennä sinne. Yritän nyt puhua asioita halki itse avun parantamiseksi. Onpas sekavaa tekstiä.
omasta lapsuudesta. Se ihminen e ehkä oikeesti ees tajuu valehtelevansa... Jos näin on, niin sä et sille kyllä mitään voi, eikä järkipuhe auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opin jo pienenä miellyttämään muita ihmisiä ja olemaan "ilona" muille. Nyt aikuisena en pysty olemaan valehtelematta joistakin asioista, etenkin jos olen hankalassa tilanteessa. Esim. ystäväni kysyi mitä teen nykyään ja vaikka totuus on että olen työtön, lepertelin olevani kotiäitinä.
jonka oli ihan pakko valehdella ja ihan turhista asioista. Esim. kauppa-asia: Jos kauppalistalla oli jotain minkä hän unohti ostaa, valehteli hätäpäissään, ettei kaupassa ollut. Ja kuitenkin kyse saattoi olla vehnäjauhoista, joita varmasti kaupasta löytyy.
Eihän tällaisille valheille löydy järkevää selitystä, koska kyseinen luikuri on tarpeetonta. Meni sitten luottamus muutenkin ja lopulta erottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opin jo pienenä miellyttämään muita ihmisiä ja olemaan "ilona" muille. Nyt aikuisena en pysty olemaan valehtelematta joistakin asioista, etenkin jos olen hankalassa tilanteessa. Esim. ystäväni kysyi mitä teen nykyään ja vaikka totuus on että olen työtön, lepertelin olevani kotiäitinä.
Ei ne sulje pois toisiaan. Itse sanon aina olleeni kotiäiti vaikka olen myös työnhakija. Saahan sitä ihmisellä olla monta ns. toimenkuvaa ja onkin! Esim. olen vaimo, äiti, tytär, miniä, kotiäiti, työtön, keikkatyöläinen, työnhakija jne.
Olet asian ytimessä: valehtelu ei noudata mitään logiikkaa :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin tuossa joka unohti ostaa vehnäjauhot ja valehteli ettei niitä kaupassa ollut.
Ja aina minä suutun ihan hirveästi siitä, valkoisesta valheesta. Ja mies ei muka ymmärrä mikä siinä nyt on niin hirveää, pikku juttu vain. Olen yrittänyt selittää, että parempi kertoa aina totuus kuin keksiä valkoisia valheita. Vähän on tilanne parantunut, mutta silti välillä tulee vastaan tilanteita jotka saa mut raivostumaan.
Olet asian ytimessä: valehtelu ei noudata mitään logiikkaa :).
Asiahan on ihan niin kuin sen haluaa nähdä. Miksi kaivaa esiin aina se kaikkein kielteisin ja ankein näkökulma jos voi katsoa asiaa positiivisesti?
Esim. Toki 20 kg ylipainoinen on liian lihava mutta toisaalta asian voi nähdä myös myönteisesti, sille on ruoka maistunut ja se on vahvassa lihassa tai runsasmuotoinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli olen huomannut, että minulta pääsee silloin tällöin valkoisia valheita. Ennen ei ole tämmöistä ongelmaa ollut, maksimissaan olen pyöristellyt hintoja alaspäin jos olen vaikkapa äidille kertonut jonkun hyvän ostoksen hinnan (tyliin maksoi 4 euroa, vaikka todellinen hinta oli 4.90).
Nyt sitten olen havahtunut siihen, että tätä tapahtuu enemmän ja kyse on ihan valkoisista valheista. Tämä on tosi ärsyttävää! Tietoisesti koetan pyrkiä tästä pois, vaan hankalaa tuntuu olevan.
Tämä on alkanut kaiketi minun anoppini kanssa, joka on ihan mukava, mutta yrittää aina jotenkin saada minut näyttämään huonoja valintoja tekevältä. Olkoonkin kyse sitten vaikka vauvanhoidosta, niin hänen mielestään eri tavalla tekeminen=huonosti tekeminen. Eli kun herään 5kk vanhan vauvan itkuun yöllä monta kertaa ja annan tissiä (perhepedissä, sekään ei ole hyväksi!), niin on minun oma vikani että olen väsynyt. Vauvan pitäisi antaa itkeä viimeistään 2kk vanhana öisin, niin loppuisi nekin yösyömiset.
Tai sitten näin : isommalle lapelle olin pessyt ja pilkkonut porkkanat tikuiksi, en kuorinut kun en kiireessä kerinnyt ja vein lapsen mummolle pariksi tunniksi hoitoon. Niinpä anoppi tyttöä hakemaan saapuessani rupesi paasaamaan, että et ollut kuorinut porkkanaa, kait se oli luomuporkkana. Vastasin sitten valheellisesti että joo joo oli kun en jaksanut sitä vääntöä mikä siitä seuraa.
Eli anopin kanssa oli asia mikä tahansa, niin aina teen huonosti ja väärin. En ole jaksanut enää jatkuvaa kritiikkiä ja kinojen välttämiseksi tai minun "murskaamisen" välttämiseksi olen joissakin asioissa päästellyt valheita. Siitä kait se on alkanut.
Mieheni on vanhetessaan tullut hieman kitsaaksi rahoistamme, tai en tiedä onko se vaan kanava purkaa työstressiä tai jotain. Rahaa todellakin on säästössä kivasti, joten rahan puutteesta ei ole kysymys. Eli usein mieheni on alkanut kyselemään ostosteni perään, että mitäs ihmettä. Ja kun puhun ostoksista niin kyseessä voi todellakin olla vaikka vaan patonki jonka olen kaupasta ostanut (meillä on leipäkone kotona ja sillä usein tehdään leipä). Vaihtelun vuoksi siis olen patongin mukaan kaupassa napannut tai ostanut itselleni poolon villapaidan alle, niin johan riemu ylimmillään. Ajan kanssa olen pikku ostoksiani alkanut peittelemään mieheltä, sanonut että olen ostanut tämän paidan viime vuonna tai syönyt ostamani leivoksen ja piilottanut paperit roskiksen pohjalle. Mainittakoon tässä vielä että itsekin teen töitä ja tili on yhteinen, en siis elä miehen rahoilla. Mies tosin tienaa enemmäin kuin minä.
Pikku lisänä tämä palsta jossa tulee käytyä, tarkoituksellisesti yleensä muokkaan vaikkapa lasteni ikää tai muita juttuja jos perheestäni kirjoitan, muuntelen siis totuutta. Ja olen huomannut että tämäkin vaikuttaa siihen miten tosi elämässä puhun: joskus päästän valkoisen valheen kun tutun kanssa puhun, vaikkei siitä ole mitään hyötyä saati haittaa. Miellyttämisen halu kai on taustalla myös, haluan olla pidetty ja ehkä silloin päästän valheen jos "pelkään" että toinen katsoo kieroon jotakin asiaa jonka olen tehnyt/sanonut. Eli pahalla en valhtele, tyyliin levitä ilkeitä juttuja selän takana. Toivon pääseväni tästä eroon, viime kesästä olen siis päästellyt valkoisia valheita tutuille. Yhdelle rikkaalle tutulle annoin ymmärtää ostaneeni leipäkoneen uutena, todellisuudessa ostin sen kaveriltani käytettynä. Big deal. En vaan kait halua ja jaksa sitä, että ruvetaan anopin tapaan kaivelemaan tai kyselemään että todellako teit niin, että käytettynä ostit.
voi ollakkin että valehtelusta ei haluta tai ''muista'' asiaa joten ihminen pelkää sitä asiaa. minäkin pelaan l4d2 paljon vaikka oon ala ikänen ja siinä valehtelen. hyvä peli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla alkoi valehtelu koulukiusaamisesta. Pakenin fantasiamaailmaan pakoon todellisuutta, jossa mulla ei ollut yhtään kaverira ja koulukaverit kerääntyivät välitunneilla ringiksi ympärille pilkkaamaan. Haavemaailmassani olin kaikkea muuta kuin kiusattu, surkea, pienikokoinen rääpäle ja luuseri.
Valehtelu alkoi siitä, kun menin kertomaan kerran kiusaamisesta vanhemmilleni ja siitä tuli kaamea hulabaloo, joka kuitenkin minun kannaltani johti vain kiusaamisen lisääntymiseen ja siihen että jouduin käymään koulupsykologilla (kiusaajille ei tullut seuraamuksia). Sen jälkeen päätin, että en halua aikuisten tietävän mitään kiusaamisesta. Joten aloin valehdella, että minua ei enää kiusata. Sitten huomasin, että äiti on huolissaan siitä että minulla ei ole kavereita, ja en halunnut että siihenkään hän sekaantuu, joten aloin keksiä juttuja kavereista. Saatoin esim. maleksia vaan jossain useita tunteja ja sen jälkeen kertoa äidille mitä olin tehnyt "Kirsin" tai "Susannan" kanssa tai miten olin pelaamassa pesäpalloa toisten kanssa koulun pihalla. Kotona ostin rauhassaolon sillä, että valehtelin että minun asiani ovat hyvin.
Ainoa vaan, että tästä tavasta on ollut ihan helvetin vaikea päästä eroon kouluaikojen jälkeenkään. Huomaan vieläkin jossain tilanteissa puhuvani ihan paskaa. Esim. lopetin vakiokampaajalla käymisen kun hän on semmoinen juttelevainen ja kyseli kaikenlaista, ja oli tullut vahingossa valehdeltua ihan outoja, ja hävetti niin. Olin esim. väittänyt että mulla on 3 lasta kun niitä on oikeasti 2 ja että mieheni on ulkomaalainen vaikkei ole. Tiesin että jään kiinni ennemmin tai myöhemmin joten lopetin käymästä siellä kokonaan. Olen muutenkin katkaissut useita ihmissuhteita valehtelutaipumukseni takia, kiinnijäämistä ennen. Elämäni miehen jätin koska olin valehdellut hänelle vanhemmistani outoja juttuja enkä voinut siis päästää häntä tapaamaan heitä.
Mun ystävä valehteli kaikesta ja koko ajan. Me elettiin tosi symbioottisessa suhteessa, hoidin paljon hänen lasta ja molemmat vietettiin aikaa toistemme vanhempien luona jne.
Silti hän valehteli mullekin välillä ihan älyttömistä pikkuasioista. Isojen asioiden valehtelun vielä ymmärrän (pettämiset jne) koska ihminen haluaa pelastaa kasvonsa, mutta monta kertaa kysyinkin häneltä että miksi valehtelee niistä pienistä mistä varmasti jää kiinni. Ei tiennyt.
Välillä sitten unohteli mitä oli kenellekin sanonut ja puhui itsensä pussiin. Minä aina puolustelin hänen käytöstään muille ja katsoin itsekin sormien läpi. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin muista syistä etääntyä hänen elämäntyylistään ja jättäydyin hitaasti pois. Hän sitten kosti tämän juoruamalla kipeimmät salaisuuteni kaupungilla ja katkaisin välimme kokonaan. (Tavallaan kyllä ymmärrän hänen reaktionsa, olisin ollut hänelle velkaa viimeisen keskustelun missä olisin kertonut tunteistani ja selittänyt etten enää halua olla kiinteästi tekemisissä)
Joka tapauksessa. Syyt tähän valehtelemiseen olivat mielestäni hänen lapsuudessaan. Hänen ystäväpiirinsä oli ollut vähän paremmin toimeentulevista perheistä, kun taas oma perheensä oli mm. alkoholiongelmien takia jatkuvissa rahavaikeuksissa ja turvaton. Hän oli turvautunut syömiseen, ja ylipainon takia häntä oltiin kiusattu. Tämä taas muuntui erilaisiksi syömishäiriöiksi sekä aivan hillittömäksi miellyttämisen tarpeeksi. Hän oli tottunut pätemään erilaisilla todellisilla ja keksityillä tarinoilla sekä seksillä. Aikuisiällä alkoholi tuuditti hänet omaan todellisuuteensa, mistä hänellä ei ollut mitään tarvetta päästä pois, joten rutiininomainen valehtelu jatkui.
Tutustukaa termiin mytomania.
Itselläni on ollut pari tällaista ysävää (entistä!), yksi työkaveri ja yksi opiskelukaveri, joiden voisin kuvitella saiarstaneen jotakin sen tapaista. Tai jotakin histrionista, huomionhakuista persoonallisuuden ongemaa jopa sen lisäksi,
Kaksi heistä valehteli ihan mitä sattuu, ihan turhaankin. Fantasioi ihan ihmeellisiä tapahtumia elämästään tämän tästä. Kaksi sen sijaan oli draamakuningattaria ja aina keskipisteessä toinen toistaan kauheampien epätosien tapahtumisen vuoksi. Teatraalisia ihmisiä.
Kaikki hoitoalalla tai lääkäreitä.
Vähän off topic, mutta tunnen yhden tuttavapariskunnan, jonka mies valehtelee aivan käsittämättömistä asioista. Nainen vaikuttaa rehelliseltä ja uskon oikeastaan kaiken, mitä hän sanoo. Sen sijaan mies saattaa esim. kertoa koko perheen käyneen pääsiäisenä Lapissa, vaikka vaimo on aamulla bussipysäkillä ketonut heidän olleen ihan kotosalla ja nuorimman sairastelleen tms. Vähintäänkin omituista.
Minulla on ystäväpariskunta jossa mies puhui höpöjä koko ajan ja me muut ystävät huomattiin se jopa miehet.no nytten tämä nainenkin valehtelee minkä kerkiää.eilenkin puhelun aikana koko ajan mietin mikä on totta ja tarua.jotenkin rasittavaa ja säälittävää.itse mietin miksi kun keksitään sairauksia jopa omille vanhemmille,lapselle ym....
Muunneltua totuutta tai kateuttamå muiden elämästä. Näitä nähty. Katalia. Omituisia valheita.
Usein valehtelevilla ihmisillä on taustallaan rakkaudettomuutta ja esimerkiksi köyhyyttä, jota he haluavat peitellä. Ellei henkilö ole täysin patologinen, voi tämän melko helposti havaita ristiriitaisista jutuista esimerkiksi lapsuudesta. "Vanhempani olivat alkoholisteja" ja viikon päästä: " Minulla oli onnellinen lapsuus".
Kaverin tai vaimon asemasta tilanne on tosi hankala, koska tällaista henkilöä tietysti säälii, samalla kuitenkaan ei haluaisi olla hänen kanssaan missään tekemisissä.