ENSIASUNNON OSTO PK-SEUDULTA: voiko tämä olla tottakaan...

miksi mikään katsomistanne asunnoista ei ole teille käynyt. Onko syynä ollut liian korkea hinta, remontit, huonejako tms. Vai eikö mikään kyseisistä asunnoista ole tuntunut "kodilta"?



Totta on se mitä kirjoitit, että ette te siellä loppuelämäänne asu. Asunnon pitäisi olla sellainen että palvelisi teitä hyvin nyt ja seuraavina vuosina mutta tuskin enää kymmenen vuoden päästä.

Haluttiin kans löytää just se oikea... ja löydettiin. Lopulta koti löytyi ihan epätodennäköisestä paikasta, ei ollenkaan sielä mistä sitä etsittiin.



Väljentäkää vähän sitä aluetta ..esim että pysytte rantaradalla, mutta hakekaa muualtakin kuin siltä yhdeltä alueelta. Jos näkyy kiva ilmoitus niin eikun katsomaan, vaikka olis sitten Kauklahdessa, Kilossa tai Mäkkylässä.

Kolme kertaa ollaan muutettu tällä alueella ja aina on mennyt sopivan löytymiseen n. 3 kk suht tarkalleen oli sitten lama (eka ostettiin 90-luvun laman loppumainingeissa) tai ei.



Älä tyydy kompromisseihin, jatka vaan etsimistä! Harmittaa enemmän, jos ostatkin sellaisen, joka ei miellytä alunalkaenkaan, sillä niistä nyt ajanoloon paljastuu kuitenkin vielä joitakin epäkohtia lisää.

Nyt ollaan jo luovuttu. Alkoi jo naurattamaan hinnat tyyliin radan varresta 70-luvun rivarikolmio hp noin 180000. Alue tunnettua ongelmistaan.

että remontilla saa myös ihmeitä aikaan! Kysy mitkä seinistä on esim. kaadettavia seiniä > tuo avaruutta.

Ostimme täysin uuden asunnon, josta mm. poistettiin seiniä (useampi) ja tehtiin paljon muitakin muutostöitä ennenkuin tuli ns. hyvä.

Eihän sitä millään saa kunnon perheasuntoa ensiasunnoksi ellei tosiaan ole pätäkkää paljon! Miehen kanssa muutettiin yhteen ja myytiin yksiöt, saatiin rahaa kaksioon (+lisää lainaa tietenkin), hinnat nousi niin myytiin kaksio pois ja taas lisää lainaa niin saatiin kolmio, siitä neliöön jne.

Ja ei etsitty edes pk-seudulta.



Samaan aikaan kartoitettiin vapaita tontteja ja hintoja talopaketeille/avaimet käteen toimituksille.



Loppujen lopuksi löydettiin meille soviva ihan eri suunnasta kuin alunperin etsittiin. Oli vain pari vuotta vanha ja edullinen talo pikkukunnassa. Arvo ei tosin nouse niin kuin isossa kaupungissa, mutta ei tätä nyt olla myymässäkään.



Mutta aikaa meni, kun ei haluttu hätiköidä.

kohdallanne on.



Periaatteessa olen sitä mieltä, että asunnon suhteen ei kannata tehdä kompromisseja. Kodin on oltava tyydyttävä, muuten siellä ei viihdy.



Toisaalta taas kun kuuntelee joidenkin vaatimuksia niin yli menee ja lujaa. Vaatimukset ovat joillain aivan mahdottomia eikä asunnosta silti haluta maksaa juuri mitään (pitää olla tyyliin kävelymatkan päässä joka paikasta mutta silti rauhallisella ja hiljaisella alueella, asunto pitää olla halpa ja silti vaaditaan uudenveroista kuntoa, arvostettua aluetta jne).

Tämä oli ainoa mitä katsottiin ja täällä asutaan. Haluttiin nimenomaan tälle alueelle kun lähdettiin etsimään isompaa asuntoa. Asunto oli vielä puolivalmis kun nähtiin eka kerran, mutta päässä sanoi naks ja asia oli selvä.

Joitain kompromisseja sen "täydellisen" suhteen joutuu tekemään, paitsi jos raha ei ole este.

Moni on neuvonut laajentamaan aluetta, mikä on itse asiassa hyvä neuvo. Meidän asunto löytyi himpun verran eri suunnalta, kuin alunperin oli tarkoitus.

Periaatteessa olen sitä mieltä, että asunnon suhteen ei kannata tehdä kompromisseja. Kodin on oltava tyydyttävä, muuten siellä ei viihdy.

Toisaalta taas kun kuuntelee joidenkin vaatimuksia niin yli menee ja lujaa. Vaatimukset ovat joillain aivan mahdottomia eikä asunnosta silti haluta maksaa juuri mitään (pitää olla tyyliin kävelymatkan päässä joka paikasta mutta silti rauhallisella ja hiljaisella alueella, asunto pitää olla halpa ja silti vaaditaan uudenveroista kuntoa, arvostettua aluetta jne).

Ja lohdutuksena on käytetty sitä että toiset etsivät kaksikin vuotta. Mutta mä en jaksa etsiä kahta vuotta! Olen jo aivan lopussa tämän hakemisen kanssa. Haemme pihallista kämppää, 2000-luvulla tehtyä (no, ihan 90-luvun lopullakin tehty käy...), neliöitä vähintään 50, hinta alle 300 000 euroa. Junarata/hyvät yhteydet pitää olla töiden vuoksi. Lisäksi mies tahtoisi jotain "erikoisempaa". Tavalliset "perhekodit" eivät häneen iske = tällaisia valitettavasti suurin osa rivarikodeista nykyään on.

Oma ensiasuntoni oli noin sadas katsottu asunto. Alue, jolta etsittiin oli vielä tosi laaja, oli sekä Espoon että Helsingin alueita.



Nyt kun syksyllä etsittiin meille asuntoa, niin huomattiin, että tarjonta on tosi pientä. Monet asunnot revittiin aivan käsistä. Paras oli asunto, joka oli ihan ns. tavallinen kolmio (eli meille vähän pienikin, neliöitä 76) ja siitä tuli 10 tarjousta vuorokaudessa! Yritä siinä sitten ostaa asuntoa. Jäi ostamatta. Melkein yhtä ankeaa oli vuokramarkkinoilla - kerran oltiin katsomassa 30 muun kanssa yhtä aikaa asuntoa. Sitten kun vuokra ylitti 1400 euroa kuussa, niin sitten ei ollutkaan enää muita katsojia kuin me...

palautit uskoani edes vähän :) Etsimme itseasiassa hyvin samoilta alueilta joissa sinäkin asustelet... Tämä Leppävaaran seutu on niin käsittämättömän suosittu. Mäkkylä olisi se ykkösvaihtoehto, mutta on päästy pari hyvää menemään kun on kuviteltu että vielä parempaa tulee. No, eipä ole tullut.



terveisin ap (joka kirjoitti myös nrolla 12)

eihän me olla katsottu vielä paljonkaan jos melbakin nähnyt sata ennen ostopäätöstä...:)



-ap

Sillä onhan siellä asuntoja vaikka kuinka paljon!

Osasinkohan palauttaa uskoa? 10 vuotta sitten ostin... Nyt siis möin (ja meni ekasta näytöstä täyteen hintaan meidän asunto) ja en ole löytänyt mitään tilalle, mutta onneksi saatiin kiva vuokrakämppä! En tiedä, että tuleeko meistä enää Leppävaaran omistajia.

Ensi asunto: eka jota katottiin ja toista käytiin näön vuoksi katsomassa viereisellä tiellä. Oltiin tosin seurannut tilannetta netistä kuukausia ja tiesin, että tämä on se jota etsimme. Kelpuutin vain pari katua.



Toinen asunto: laajensimme hakua viereiseen kaupungin osaan, käytiin katsomassa huvin vuoksi päiväkävelyllä kolmea asuntoa. Kun viereiseltä kadulta tuli myyntiin isompi asunto, oli myynnissä puoli vuotta ja hinta laski tarpeeksi, ostettiin se.



Sori, niin herkullinen tilanne, että oli pakko kiusoitella. Mutta siis - entä jos rajaisitte ihan reilusti just sen paikan mitä haluatte ja sitten vaan jäisitte odottelemaan, milloin sieltä tulee jotain myyntiin? Teidän tyyli tosin taitaa olla yleisempi.

Sillä onhan siellä asuntoja vaikka kuinka paljon!

Näytäpä meille postinumerosta 02600 joku 4h+k, pitää olla kerrostalosta. Koko syksynä on ollut Perkkaalta yksi 100,5 m2, joka meni parissa viikossa, oli alkuperäiskuntoinen ja siinä oli tupakoitu, joten siihen olisi pitänyt tehdä täysremontti, harkittiin kyllä sitä. Sitten oli toinen 91,5 m2, joka meni ensiesittelyssä, en ehtinyt näkemään, kun meillä vaihdettiin juuri autoon talvirenkaita silloin, sitten oli kolmas 88,5 m2, jossa oli katto hapertunut olohuoneesta eli parvekkeet oli vuotaneet sisään. Neljäs 4h+k oli myynnissä sitten Säterissä sen jälkeen, kun me oltiin jo muutettu tänne vuokralle.

Oikonetistä ollaan selattu aika monta kuukautta, mutta turhaa ajanhukkaa. Vielä enemmän aikaa hukkaantuu, jos kiertää katsomassa. Me ainakin ollaan ihan pattitilanteessa.

Kolme vuotta etsin sopivaa omaa kotia. Piti olla tarpeeksi tilaa, laadukkaat materiaalit, 2000-luvulla rakennettu, max 15 min Turun keskustasta autolla, myös hyvät linja-autoyhteydet, mukava alue, palvelut ja ulkoilumahdollisuudet lähellä, kaunis maisema, kauko- tai maalämpö, jne. Asumismuodolla ei muutne ollut väliä, kerrostalo, rivari ok-talo kaikki sopi.



Aina oli jotain, mikä tökki. Vaikka kaikki olisi muuten ollut kunnossa, niin monet asunnot oli pilattu suoralla sähkölämmityksellä niin, että ei edes mahdollista vaihtaa esim. maalämpöön ilman koko lämmitysjärjestelmän purkamista...



Mutta sitten yhtenä päivänä astuin rivariasuntoon, jossa kaikki täsmäsi. Tiesin tulleeni kotiin! Vain se ärsytti, että ei ollut erillistä keittiötä vaan keittiö osa alakerran olohuonetta, mutta ihan kaikkea ei voi saada.



Kyllä tekin vielä oman kotinne löydätte! Pitää vaan olla kärsivällisyyttä ja juosta katsomassa, vaikka vuosia.