Kokemuksia ulkokäännöksestä?

Tammisaaressa tökkivät akuneuloilla varpaaseen ja illalla sitten tuntui kohdussa pieni muljahdus kun vauva kääntyi. En tiedä yritetäänkö tätä missään muualla mutta siis Tammisaaren synnärillä näin.

Naistenklinikalla.



Ensin sain supistuksia vähentävän piikin, jonka jälkeen aloitettiin kääntäminen. Lääkäri käänsi, ja hoitsu ultrasi tilannetta koko ajan.



Oli mielestäni varsin epämukavaa, ehkä siksi, että suhtauduin koko kääntäämiseen epäluulolla. Aikansa työnsivät ja tönivät vauvaa, mutta eipä hän suostunut hievahtamaankaan. Niinpä ihana poikamme syntyi sektiolla pari viikkoa myöhemmin.



Onnea sinulle tulevaan!

Käännös akupunktiolla kuulostaa ihanalta! :) Harmi etten ole lähelläkään Tammisaarta vaan täällä Keski-Suomessa...



Vielä lisää saa kirjoitella kokemuksia, luen kaikki mielenkiinnolla!

ap

jolla käännöstä yritettiin+kasan erilaisia liikkeitä ja asentoja jolla vauvan pitäisi kääntyä, mutta ei minulla toiminut ollenkaan.

kakkosta yritettiin kääntää joskus viikolla 36. Ei onnistunut, istumaan jäi. Ultrattiin koko ajan, ja käännösyrityksen jälkeen makasin tarkkailussa vajaan puoli tuntia sen jälkeen. taisin myös saada Anti-D piikin(olen O Rh-). Tämän jälkeen kävin röntgenissä kuvauttamassa lantion, lopputulos oli että olisin voinut synnyttää perätilassa olevan. Lapsi syntyi viikolla 42+1, ihan pää edellä, eli oli kääntynyt itse!



Kolmosta käännettiin samoilla viikoilla, ja käännös onnistui. Lääkäri oli tosi kovakourainen ja oli lähellä etten oksentanut kun paineli niin kovaa... Pysyi pää alaspäin.

lääkäri huomasi kasvuseurannassa perätilan, ja päätti samantien kääntää. Ja niin teki. Seuraavaksi jouduin "lievään" käynnistykseen, tarkoituksena ei ollut synnyttää, mutta saada vauva laskeutumaan lähtökuoppaan..

Kuitenkin seuraavana päivänä oli huomaamatta kääntynyt takaisin. Laskettuna aikana oli sitten poikittain, mutta kun seuraavan kerran menin käännöstä varten, ja alettiin valmistella siinä, kysyin, että eikö se nyt pidä katsoa, miten päin on. Ja oikein päin oli..

ja kuten jo otsikostakin ilmenee niin yritykseksi jäi :-)



Kauhujuttuja kuulin ennen käännöstä siitä että se sattuu ja tuntuu ikävältä mutta minulla oli sen verran kokenut lääkäri tekemässä että hän pari kertaa yritti "antaa vauvalle vauhtia" mutta totesi ettei vauva käänny. Väkisin ei lähtenyt yrittämään, sanoi että vauvan pitäisi itse päästä "auttamaan" jaloilla.



Meidän vauva siis istuskeli ihan loppuun asti tukevasti pyllyllään ja syntyi sektiolla.

itse en ole tuossa kääntämisessä koskaan ollut, mutta mieheni äiti on kertonut omista kokemuksista.

Mieheni on käännetty kolmesti ja hänen siskonsa myös yhtä monta kertaa ja siitä huolimatta olivat vielä pyörähdelleet takaisinpäin ja uusi aika oli varattava.

Ne siis laittaa sinut makuulle ja pikkuhiljaa se lekuri mahan päältä, käsillä liikuttaa vauvaa pää alaspäin.

Kokemuksia tietty voi olla monenlaisia, mutta anoppi sanoi ettei se ollut tehnyt kipeää tai sattunut milläänlailla.

Korjatkaa joku vielä jos on jotain lisättävää, mutta tällaisen kertoi anoppini.

Ne siis laittaa sinut makuulle ja pikkuhiljaa se lekuri mahan päältä, käsillä liikuttaa vauvaa pää alaspäin.

eli koko ajan pidettiin huolta että vauva voi hyvin.

-2

Kauanko siihen muuten meni aikaa? Eli pitääkö varoittaa esikoisen hoitajaa että saattaa mennä kauankin...? Tarttiko jäädä jälkiseurantaan tms?

ap

Sain kohtua rauhoittavaa lääkettä etukäteen, sillä kohtuni on hirveän supistusherkkä ja kääntäminen ei onnistu jos on supistus päällä.



Vauvaa ultrattiin koko käännöksen ajan, toinen kätilö seurasi napanuoraa ja toinen vauvan sydämenrytmiä. Lääkäri rupesi kääntämään vauvaa, joka alkoikin kääntymään tosi "liukkaasti". Vauvalla oli pää melkein alhaalla kun supistus kaikesta huolimatta alkoi nousta ja silloin kääntö sattui, lääkärin sormista/kynsistä jäi naarmutkin mun vatsaan. Tämä lääkäri ei halunnut käännöstä lopettaa, sillä pää oli jo melkein alhaalla ja vauva ei ollut käännöksestä moksiskaan ja kääntyi hienosti. Ainoastaan mua sattui kun kohtu oli jännittynyt kovaksi.

Mutta valmisteluille ja muille meni kait puolisen tuntia. Lisäksi jäin seurantaan puoleen päivään asti, seurattiin vauvan sydäntä käyrällä (aika oli heti aamusta. Seuraavana päivänä piti käydä vielä käyrässä tsekkaamassa että kaikki oli ok.

lääkäri ei yrittänyt väkisin, sanoi että tämä on "tössähtänyt" niin tiukasti, että turha vaiva.

Ei se sattunut, rentona varmaan kannatta yrittää olla.

Sektiolla syntyi sitten meidän lapsi.

eli mulla otettiin (NKL) ensin sydänkäyrää ja ultrattiin (että varmasti on väärinpäin), sitten yrittivät kääntää alle puoli tuntia ja sitten vielä piti tulla parin tunnin päästä uudestaan sydänkäyrään.



Eipä herra kääntynyt kun oli jo pylly laskeutunut ja syntyi sitten pylly edellä aivan ongelmitta (2.lapsi). Ennen synnytystä kävin lantion magneettikuvassa jossa mitattiin että mahtuu tulemaan.