Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

tulevaisuus pelottaa.

Vierailija
26.10.2009 |

olen 30v. minulla ei ole ammatillista koulutusta, ylioppilas sentään olen. kaksi lasta, nuorempi vasta vauva. olen maanisdepressiivinen ja ollut kuntoutustuella 5 vuotta. "oikealle" eläkkeelle minua ei päästetä. tuki on katkolla vuoden välein.



en ole koskaan ollut oikeissa töissä. aika monta kertaa olen ollut työharjoittelussa, pisin kesti 5kk. se päättyi loppuunpalamiseeni.



olen nyt mielestäni täysin tasapainoinen, vuosien "kuntoutuksen" takia, eli siis olen saanut olla rauhassa kotona, stressaamatta töistä. pelottaa nyt sitten se ettei kuntsaria enää jatketa, olenhan niin hyvinvoiva. se tarkoittaisi sitä että joudun töihin.



mutta minne? ei ole ammattia. en osaa mitään. joo, varmaan taas siivoajaksi. jaksan sitä sen pari kuukautta ennen kuin taas hajoan. lapset siitä kärsivät. ja koko "kuntoutusrumba" alkaa alusta.



ahdistaa tällainen. kumpa pääsisin eläkkeelle :( vaikka saan sen minimin, n. 500e kuussa, otan sen mielummin kuin edes yritän palata töihin :(

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
26.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

5 vuotta on pitkä aika.

Vierailija
2/7 |
26.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kai en ole tarpeeksi hullu? toisaalta, en sa myöskään tukea Kelalta psykoterapiaan, koska olen parantumattomasti sairas :( ei oikein omat rahat riitä terapiaan 2xviikossa á 80e.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
26.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuntoutustukihan on kuntoutumista varten. Eläkkeen saa ainakin skitsofreniaan sairastuneet jos ei onnistu työelmään paluu.



Sinun ongelmasi on ehkä heikko itsetunto. Eli tarvitset vain potkut takalistoosi eli juuri tuon katkon hoitosuhteeseesi. Sitten vain menet kylmiltään töihin ja kyllä se siitä.

Me muutkin käymme töissä.

Vierailija
4/7 |
26.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

paskojen, kuten nro 4, tämä maailma on tällainen persläpipaikka. Työ on ainoa asia, joka on ihmiselle tärkeä, millään muulla ei oo väliä kuin työllä, työllä, työllä. Ja tuo on tosi härskiä sanoa sairaalle, että potku perseeseen ja töihin. Hyi hitto, että ottaa aivoon tällaiset kirjoittelijat. Luuletko 4:nen, että tämä ap:kin on itse sairautensa valinnut tai aiheuttanut? Ole sinä vaan siellä töissä ja anna sairaiden olla morkkaamatta, et elämästä tajua kyllä yhtään mitään.

Tsemppiä sinulle ap ja yritä keinolla millä hyvänsä saada itsellesi sellaiset paperit, joilla saisit lopullisen eläkkeen. Vaihda vaikka lääkäriä, jos se on mahdollista. Turha lähteä itseään polttamaan työelämään, sillä se on todellakin yhtä helvettiä nykyään.

Vierailija
5/7 |
26.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

on ihan törkeää!!



Ap:n kaltaiset joutuvat elämään pätkäelämää, tulevaisuudesta ei ole mitään varmaa tietoa, perhe kärsii siinä sivussa - ja sitten vielä kuulee täysin asiattomia kommentteja. Jotkut kun eivät voi ymmärtää, ettei näitä mielenkään sairauksia kukaan itselleen tilaa.



Yritä jaksaa, ap, toivottavasti kohdallesi osuu vielä oikea Ihminen tekemään päätöstä ja saat eläkkeen!



Vierailija
6/7 |
26.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset


Sinun ongelmasi on ehkä heikko itsetunto. Eli tarvitset vain potkut takalistoosi eli juuri tuon katkon hoitosuhteeseesi. Sitten vain menet kylmiltään töihin ja kyllä se siitä.

Me muutkin käymme töissä.

mun ongelma on huono itsetunto. mutta työkyvytön olen kaksisuuntaisen mielialahäiriön takia.

kyllähän minä mielummin töihin menisin kuin kituuttaisin tolla 500 euron eläkkeellä. mutta kun ei pää kestä :(

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
27.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla itsellä on yli 12 vuoden kuntoutustuki rumba takana ja kuulin ensimmäistä kertaa täälä tälläisestä mahdollisuudesta kuin lopullinen eläke.

Minulla on vakavampi tausta kuin ap:n masennus..

Lääkärit ovat toistuvasti kehoittaneet jatkamaan työntekoa ja hankkimaan kiintoisan koulutuksen.

Joka kerta koulunkäynti ja työnteko on tyssännyt uuteen sairaskohtaukseen.

Monet läheiset ovat sitä mieltä että potku takamuksille auttaa ja viljelevät sitä useasti.



Olen sairaampi kuin ap joten minusta kokonainen eläke kuuluisi ennemmin minulle kuin hänelle tai ainakin ensin minulle sitten hänelle. Hän voisi yrittää vielä kerran.