Lue keskustelun säännöt.
Kun pimeys musertaa
15.12.2009 |
Sairastan masennusta, joka pahenee pimeydestä. Lääkitystä on nostettu, valolamppu on käytössä, samoin rauta, monivitamiini ja kalaöljyt. Olo on edelleen kamala.
Olen totaalisen väsynyt sekä normaalin yön jälkeen että viikonloppuna, jolloin saatan nukkua 14 t + päiväunet. Mikään ei kiinnosta. Työnteko ja keskittyminen on vaikeaa, en halua tavata ihmisiä. Meikkinaamio päähän ja zombiena liikkeelle, sen teen mikä on pakko.
Lapset odottavat joulua ja minulla kasvaa pakokauhu sukulaisillallisista, millä minulla ei ole mitään puhuttavaa enkä jaksa seurata keskustelua. Mies ei oikein ymmärrä, eikä jaksakaan enää tilannetta.
Mitä ihmettä vielä voi kokeilla...? Ajaa kallioon vai muuttaa toiselle puolelle maapalloa?
En minäkään tätä jaksa!
Kommentit (4)
Voi sentään. On tämä kauheaa luettavaa. Meillä kaikilla on masentavaa välillä. Miksi sinä syöksyt niin syvälle? Onko sinulla elämässäsi nyt juuri niin vähän hyviä asioita? Osaatko nauttia elämän pienistä asioista? Elämässähän juuri pienissä asioissa on suuren ilon salaisuus. Josko koittaisit vähän tsempata - lähde ulos vaikka tuntuisi siltä ettet jaksa. Lähde luontoon kävelemään - tarkkoile ympäristöäsi, huomaa sen kauneus ja väreineen kaikkineen.
Älä anna masennukselle jalan sijaa - koita päihittää se itse. Kun huomaat merkkejä masentumisesta, ala toiminaan sitä vastaan.
Toivon sinulle rauhaisaa joulun aikaa! Huomaatko, että ei ole kauaakaan kun päivät alkavat pidetä? = )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässäni ei varsinaisesti mitään "vikaa". Tuskin kukaan ulkopuolinen voisi uskoa/huomata miltä sisälläni näyttää. Kotona kaadun vain sänkyyn nukkumaan.
Kyse ei ole ollenkaan "tsemppaamisesta" tai masennuksen päihittämisestä. Koitettu on, monin keinoin. Mustuus vain tuntuu syövän minut ja kaiken energian, voimia riittää tunniksi tai kahdeksi. Tavalliset tehtävätkin ovat kuin juoksuhiekassa rämpimistä. Elämä alkaa normalisoitua vasta maaliskuussa.
ap :(
Hyvä valaistus on tärkeää, ei keltaista valoa.
Valoverkot asetat ikkunaan, niin että ovat suoraan keittiön ja olkkarin ikkunan edessä.
Paljon lyhtyjä.
Auttaa paljon ja poistaa pimeyttä.
Kaikkeni yritin ettei tarvitsisi mennä taas ilkuttavaksi ja tölvittäväksi sukulaisiin jouluna kun ei näin väsyneenä jaksa vastaankaan sanoa. Joka ikinen joulu sama homma, muutenkin ankeaa aikaa ja silti sama tekopirteä joulupingotus joka vuosi siihen väliin. Ainut ratkaisu taitaa olla vain jotenkin yrittää kestää se, itse ainakin itken joulupöydässä, huomaavatpahan ainakin muut päässeensä tavoitteeseensa, eli onnistuneet kiusaamaan väsynyttä, masentunutta ja joulua vihaavaa ihmistä. Itse ajattelin myös itsemurhaa, mutta ei jaksaisi sitäkään tehdä.