Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mitä ihmettä meidän tulisi tehdä?

Vierailija
28.12.2009 |

Kotona oleminen on yhtä huutoa, itkua, hammasten kiristelyä koko ajan.

Miten saada arki toimivammaksi, jotta ei ihan koko ajan ahdistaisi olla kotona. Mieheni on todella tylsistynyt/väsynyt tilanteeseen, minä vielä joten kuten pärjäilen.

Lapset ovat 2- ja 6 -vuotiaita. Meillä on säännölliset ruokailu- ja nukkumaanmenoajat. Lapsemme tappelevat koko ajan, samoin meillä aikuisilla on mielestäni kohtuuttoman paljon erimielisyyksiä arkisista asioista.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
28.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se on jo omiaan tuomaan jatkuvaa riitaa heidän välilleen. Onko isommalla omia kavereita, kenen kanssa voisi välillä leikkiä? Voisko lapset mennä mummolaan yksin tai yhdessä?



Käyt(te)kö töissä päivisin? Onko lapset hoidossa? Vai onko tämä tilanne nyt jouluvapaiden aikana kärjistynyt tuollaiseksi?



Mitkä ovat ne asiat, joista aikuiset riitelee? Onko ne sen arvoisia? Mitä voisi korjata?

Vierailija
2/6 |
28.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Näitä koettaisin aluksi.



Ja jos vain onnistuu, niin koko perheelle jokin kiva yhteinen meno/loma/harrastus. Menkää vaikka pulkkamäkeen tai uimaan yhdessä! Jotain, mistä kaikki pitävät.



Meillä (lapset 2- ja 3-v) ap:n kuvaama tilanne useimmiten kertoo kasaantuneesta väsymyksestä, johon auttaa yksinkertaisesti sen nukkumaanmenon aikaistaminen. Kaikilla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
28.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

jotain ohjelmaa pitäisi arkeen saada. Kaikille osapuolille.



Ei kai 6 v ole täysipäiväisesti kotona? Sen ikäinen kaipaa kipeästi omaa seuraa.

Vierailija
4/6 |
28.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä opiskelen sekä käyn myös väliin töissä. Mies ei oikein ole innostunut ulkoilusta, vaan työpäivän jälkeen olemme lähinnä kotona. Olen itse ainakin toisinaan niin poikki etten joka päivä jaksa ulos.



Jotain yhteistä harrastusta olen miettinyt, mutta miten saan miehen innostumaan jostain myös?



Aikuiset riitelemme rahasta, ja siitä kun ei ole yhteistä aikaa. Lapsemme ovat ehkä 2x vuodessa jossain hoidossa hirveän suunnittelun jälkeen, kun saamme jonkun vahtimaan niitä =( Ja tiedätte mitä sitten käy kun suunnitellaan puoli vuotta yhteistä aikaa =(



Vierailija
5/6 |
28.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa kyllä siltä, että olette lähinnä väsyneitä! Lisää unta, lisää vapaa-aikaa, kotiapua? Kokeilkaapa aikaistaa lasten nukkumaanmenoa, niin iltaan jäisi teille yhteistä aikaa ennen kuin olette itsekin ihan poikki. Kynttiläillallinen tai sauna kahdestaan ihan kotosalla ei paljon maksa, mutta tekee hyvää!

Mitäpä jos kysyisit mieheltä, mikä olisi hänen mielestään sopiva yhteinen harrastus?

Uimista suosittelen, budjetista riippuen uimahallissa tai kylpylässä. Vedessä peuhanneet lapset syövät ja nukkuvat hyvin, ja jopa jää vanhemmillekin aikaa yhdessä.

Voisitko viedä/hakea lapsia hoidosta kävellen tai pyörällä? Ei tarvitsisi enää erikseen lähteä illalla ulos.

Minä opiskelen sekä käyn myös väliin töissä. Mies ei oikein ole innostunut ulkoilusta, vaan työpäivän jälkeen olemme lähinnä kotona. Olen itse ainakin toisinaan niin poikki etten joka päivä jaksa ulos.

Jotain yhteistä harrastusta olen miettinyt, mutta miten saan miehen innostumaan jostain myös?

Aikuiset riitelemme rahasta, ja siitä kun ei ole yhteistä aikaa. Lapsemme ovat ehkä 2x vuodessa jossain hoidossa hirveän suunnittelun jälkeen, kun saamme jonkun vahtimaan niitä =( Ja tiedätte mitä sitten käy kun suunnitellaan puoli vuotta yhteistä aikaa =(

Vierailija
6/6 |
28.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika usein ainakin, onneksi matka on aika lyhyt. =D



Tuo uiminen kuulostaa hyvältä, saiskohan miehen houkuteltua... =D



Mikähän tuohon kotona huutamiseen auttaisi, mä korotan ihan liian usein lapsille ääntäni, samoin mieheni on alkanut korottaa ääntään nykyään, ennen huusi vähemmän...Tuntuu että vaikka ärähdän/korotan ääntäni, sillä ei ole enää mitään merkitystä lapsille, koska se on niin jatkuvaa...