Lue keskustelun säännöt.
Onko moraalitonta katkaista välit lapsen kummiin?
05.07.2006 |
Tyttäreni toinen kummi aiheuttaa minulle jatkuvasti pahaa mieltä puheillaan. Olimme ennen lapseni syntymää (esikoinen) hyviä ystäviä, mutta lapseni syntymän ja kummiksi pyytämisen jälkeen välimme ovat viilentyneet ja tuntuu, että kumpikin pidämme yhteyttä vain pakosta, koska hän on lapseni kummi.
Erimielisyydet alkoivat siitä, kun hän jatkuvasti vertaa meidän lastamme hänen omaan lapseensa, joka on pari kuukautta tytärtämme vanhempi. Hänen pitää aina todistaa, kuinka hänen lapsensa on parempi kuin hänen kummityttönsä ja hänen mielestään kehittyy nopeammin ja on muutenkin terveempi ja fiksumpi. Hän käy jatkuvaa kilpailua siitä, kumman lapsi on parempi ja minua se loukkaa todella paljon. Myös mieheni on huomannut tämän ja on hänkin asiasta loukkaantunut. Meidän mielestämme kummitäti jotenkin " sekosi" , kun sai lapsen ja hän muuttui ihan toiseksi ihmiseksi. Hän on tyyppiesimerkki äidistä, joka on olevinaan superäiti joka asiassa.
Pahinta on, kun tämä kummitäti oli selän takana puhunut, että mahtaakohan lapsellamme olla cp-vamma, kun hän ei osaa vielä kontata. Hän on kuitenkin ihan terve tyttö.
Olemme mieheni kanssa miettineet, että yrittäisimme hienotunteisesti ottaa tähän ihmiseen etäisyyttä niin, että pikku hiljaa emme olisi enää tekemisissä, mutta onko se lapsemme kannalta väärin, kun hänellä on kuitenkin vain kaksi kummia? Onneksi toinen kummi on aivan ihana!
Onko muilla vastaavia ikäviä kokemuksia?
Kommentit (5)
jos molempien lapsen ovat " konttausikäisiä" , kyseessä on tuoreehko ja kokematon äiti. Hän on todennäköisesti vähän seonnut omaan äitiyteensä. Kyllä hän siitä vielä tasaantuu.
Tai sitten hänellä on vain hassu tyyli ilmaista itseään. Voisithan ajatella, että esim huoli lapsenne terveydestä osoittaa vain että hän on kiinnostunut asioista ja välittää - ei hän maalaile piruja seinälle eikä yritä saada teidän lastanne näyttämään " huonommalta" . (eikä vammaiset edes ole huonompia)
Voisithan ajatella sanovasi suoraan, että tyyli ärsyttää, ja että koet sen harmittavana/surullisena tms. Mutta niinkuin parisuhteessakin, älä hyökkää ja syytä, sano vain että sinä koet asian näin. Kysehän voi olla (ainakin teoriassa) myös siitä, että sinä itse uutena äitinä suhtaudut lapseesi ihan tietyllä tavalla ja puheet loukkaavat sinua siksi.
Ja sitten jos tuo menettely ei auta, annat tuttavuuden hiljalleen haipua. Lapsen ympärillä ei kannata pitää ihmisiä joista ei itsekään pidä tai joita ei arvosta vain siksi että siinä olisi ihmisiä... Sen sijaan ihmisistä voi pitää ja heitä voi arvostaa heidän puutteistaan huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asiat tasaantuvat ajan myötä. Ensimmäisiä lapsia vain niin usein kytätään, että milloin se kääntyy ympäri ja milloin konttaa. Ajan myötä kummitätikin varmaan huomaa, että lapset ovat yksilöitä. Toinen oppii esim. kuivaksi mopeammin ja toinen puhumaan nopeammin, eikä kummassakaan ole mitään vikaa.
Itsetuntoa, ehkä nyt vain olet kovin herkkänahkainen. Meidän lapsi oppi konttaamaan 10kk iässä ja sain kuulla kaikenlaista, jonka jätin omaan arvoonsa. Pääasia, että itse hyväksyt lapsesi
No, ehkä vielä katsomme tilannetta ja yritän pitää vähän etäisyyttä näiden pahimpien kuukausien yli. Toivottavasti hän vielä palaa maan pinnalle. ap
Minulla myös ystävä jolla on jonkinlainen tarve todistella, että hänen lapsensa on etevä ja mitä kaikkea ovat oppineet ja selitellä jotain, mutta ei onneksi sentään vertaile lapsia keskenään!
Kyllä varmasti itsekin ottaisin etäisyyttä moiseen kummiin.
Tai toivottavasti kummi osa lopettaa vertailun ennenkun lapset kasvavat sen verran että itsekin sen huomaavat.