Ei mene päivääkään, etten ajattelisi toisen lapsen yrittämistä

mies ei haluaisi vielä toista, kun esikoinen on vasta 1-v. Itse haluaisin monta lasta. Luin äsken vietiketjun - Omakotitalorakentajat mainitaa 2 parasta ideaa talossanne? Ja mulle tuli niin ihanat mielikuvat monilapsiperheistä, jollainen itsellänikin on lapsuudessa ollut, että taidan ruveta lämmittelemään miestäni toisen lapsen hankintaan pikimmiten:). Luepa se ketju, vaikket ole kiinnostunut omakotitaloista:), niin tiedät mitä tarkoitan.

Päätös on tosin tehty. Haluan ehdottomasti lisää lapsia, yksi on niin yksin. Perhe ei tunnu "täydeltä" kun meitä on vain kolme.



Minua pelottaa myös sikainfluenssa. Kannattaako tässä kohtaa toimia? Jos tulen raskaaksi, saanko heti rokotteen vai vasta neuvolan todistuksella viikolla 8 tms?

yritän uskotella itselleni että isompi ikäero parempi:(

tekemään toisen lapsen. Toisen lapsen vauva-ajasta saa irti paljon enemmän kuin ensimmäisen, se on todella ihanaa aikaa, itse nautin joka hetkestä! Ja nautin edelleen, nyt tämä "vauva" on jo melkein 2-vuotias.

Ikää pikkasen päälle 30 ja tiedän, etten halua lapsia nelikymppisenä, eli nyt on vihoviimeinen hetki yrittää. Esikoinen koulussa ja vauva-arki enää kaukainen muisto. Rahatilanne on sellainen, että osataan elää säästeliäästi ja ihan kumman vain tuloilla pystytään kyllä pyörittämään arkea ne pari pikkulapsivuotta.



Ajattelen lapsiasiaa päivittäin. Pillerit jätettiin pois jokin aika sitten, mutta ollaan oltu paljon tahoillamme reissussa ja tainnut montakin ovulaatiota mennä ohi. Jännittää, että mitä jos tärppääkin. Jännittää, että mitä jos ei sittenkään tärppää. Kummassakin on puolensa, mutta viime kädessä se lapsen saaminen olisi sittenkin se mieluisin vaihtoehto.

Itse olen kokenut keskenmenoja, ja raskaaksi tuleminen ei ole kovin helposti onnistunut. Joten jos lapsen haluaa, niin mielestäni oikea aika on juuri nyt, kun asia on mielessä. Töitä ja tulevaisuutta kerkeää suunnittelemaan myöhemmin, siis sitä urapuolta.

Ei ikinä tiedä, vaikka sitä toista lasta ei olisi vuosienkaan päästä vielä kuulunut...

tavallisen influenssan raskaana ollessani, siitä ei kuulemma koitunut mitään vaaraa itselleni, tai sikiölle. Voi olla ettei alkuraskaus ole niin risialtista sikaflunssassa, kuin loppuraskaus, en tiedä, mietin vaan..

Olen saman ikänen, itsellä useampi lapsi.

Minä ajattelen niin että vanhana kumpaa katuisin enempi sitä etten ole uralla tehnyt mitä olis ajatellut tekevänsä tai hankkivansa perhettä kun siltä tuntui.



Itsellä lapset voittaa moninkertasesti. Uraa ehtii hakkaamaan 70- vuotiaaksi saakka.

No, samoissa mietteissä täällä. Esikoinen kohta 3 vee, itselläni tosin ura mallillaan ja se kai tässä mietityttää... että kun on saanut arjen pyörimään niin että pystyy hoitamaan suht vaativan työn ja ehtii olla lapsenkin kanssa, hankkisiko toisen? Jaksaako tosiaan, ykkönen oli helppo vauva, mutta silti koin vauva-ajan raskaana.

Mutta mies ei halua. Ja kai sitä ihan oikeesti pitäis mennä itsekin töihin, kun 7 vuotta olen jo ollut kotona. Työpaikkaa ei tietenkään ole, eikä työkokemustakaan. Joten neljäs lapsi olisi taas muutaman vuoden lykkäys tylsään työnhakuun.

tosin sillä erolla, että olen toivonut toista lasta jo 4 vuotta, mutta mies ei halua :( Pelkään, että tulen katkeraksi miestäni kohtaan tuon asian takia..päivittäin mietin miten ihanaa olisi olla taas raskaana ja hoitaa sitä pientä nyyttiä. Meidän 4.5v tyttökin kyselee usein, että milloin meille tulee vauva. Tyttökin olisi ilmeisesti mielellään hoitamassa vauvaa, mitä olen nähnyt tytön tuttavien vauvojen kanssa tekevän.



Toisaalta taas sitten pelottaa hirveästi se, että miten sitä jaksaisi, kun ne yöheräilyt yms alkaisi uudelleen. Kait se johtuu siitä, että nyt ei ole tarvinnut enään vuosiin heräillä oisin ja on niin tottunut siihen. On tämä niin haikeata..