Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempien tasapuolisuudesta.
07.01.2010 |
Avaudun nyt tännekin, kun ihmetyttää ja harmittaa. Mikähän tässä voisi olla syynä?
MInulla 3 lasta ja mies on töissä 500km päässä. KÄy kotona joka toinen tai joka kolmas viikonloppu. Minulla siis yksin vastuulla lapset ja kaikki kotityöt. Lisäksi asumme ok-talossa ja töihin kuuluu tietysti lumityöt ja takan lämmitys. Olen töissä 30 km päässä ja työmatkoihin kuluu yhteensä noin 1h 10 min.
Aikataulu on tiukka joka aamu ja iltapäivä ja hommaa riittää päivän jokaiselle minuutille.
Minulla on vuoden vanhempi sisko, jolla myös 3 lasta ja mies, joka tekee töitä kotona. Siskoni lapsia vanhempani hoitavat useita kertoja viikossa ja auttavat kaikessa mahdollisessa. Äitini jopa kävi tekemässä yhdessä siskoni kanssa joulusiivouksen ja joskus muulloinkin käy siellä auttamassa siivouksen kanssa. Lisäksi äitini vähintään kerran viikossa pyytää siskoni perheineen syömään heille.
Minulle eivät koskaan tarjonneet siivousapua, en edes muista milloin viimeeksi olisin siellä käynyt syömässä...vuosi sitten ehkä. Nyt kun joululomta tuottivat vaikeuksia lasten hoidon kannalta (etenkin ekaluokkalaisen kanssa), niin vanhempani suostuivat hoitman yhden päivän ja sekin päivä minun piti tehdä lyhyempänä, jotta hain lapset viimeistään kello neljä pois. Kun hain lapset, niin heillä olikin jo kiire omille asioilleen. Edes kahveja eivät koskaan ehdi minulle keittää. Kerrankin olisi ollut aikaa istua edes tunti, kun ei ollut kiire hakea lapsia hoidosta ja iltapäiväkerhosta. Jotta sain jotenkin lasetn hoidot järjestettyä, niin jouduin viemään lapset 4 päiväksi miehen vanhempien luokse reilun 300km päähän ja sitten tietysti hakemaan ne takaisinkin. Miehen vanhemmat ehkä vähän mieluummin auttavat, mutta kun asuvat sen verran kaukana.
Onko muillakin tällaista epätasapuolista kohtelua? En ole siis missään riidoissa kenenkään kanssa ja mitään selvää syytä ei pitäisi olla. Koskaan en ole suuttunut tarjotusta avusta, jotta voisi ajatella, että en tykkää avun tarjoamisesta.
Voimat on aika lopussa tämän jatkuvan aikataulupaineiden kanssa ja siinä työmäärässäkin. Puhumattakaan työpaineista, kun en sielläkään voi venyä ja joustaa paljonkaan.
Äitini ja isäni käyvät usein hoitamassa siskoni lapsia, jotta pääsevät ulos iltaisin ja hoitamaan parisuhdetta. Pari kertaa olen yrittänyt saada hoitajaa, jotta me miehen kanssa voisimme lähteä ulos. Koskaan ei ole sopinut, kun juuri haluavat levätä tai on juuri omia menoja. Viimeeksi olemme käyneet ulkona mieheni kanssa 6 vuotta sitten niin, että vanhempani olivat lasten kanssa. Silloin lapsia oli kaksi.
Missähän vika, vai mistähän tämä voisi johtua?
Kommentit (37)
vanhempasi ajattelevat sinun olevan tarpeeksi vahva selviytymään itse. Kun taas siskosi ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sinä taas "vahva" ja pärjäävä? Tuo nyt tuli ensimmäisenä mieleen. Eli siis auttavat siskoasi, koska pelkäävät, että muuten romahtaa.
Suu auki vaan ja kysyt, mistä kiikastaa.
että olemalla auttamatta vanhempasi koittavat saada teidän perheen tajuamaan tilanteenne älyttömyyden. Mikä hiton avioliitto ja perhe-elämä sellainen on, jossa isä on kotona 2-3 päivää kuukaudessa? Olisiko elämän uudelleenorganisoinnin aika?
kero suoraan äidillesi että voimasi ovat aika lopussa ja että olisit kiitollinne avusta. Ehkä äitisi luulee ettet tarvitse/halua apua. Että selviät itsekin. Silti kyllä epätasapuolista kohtelua mielstäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tämä välillä järjettömältä tuntuu, mutta ei se nyt ole nin vain helppoa saada uutta työpaikkaa lähempää kotia tai myydä koti ja repia lapset ja itsensä pois tutusta ympäristöstä. Miehen työpaikka ei aina ole ollut kaukana. On yrittäjä ja nyt tämä aikana töitä on tehtävä siellä missä niitä on.
On minulla toki paljon ystäviä, joilta voisin apua pyytää, mutta tuntuu vain hullulta, kun omat vanhemmat ovat eläkkeellä ja voisivat auttaa. Ja siitä ei ole kiinni, etteivät halua auttaa ja olla kiinni toisten aikatauluissa, koska siskoni perhettä auttavat paljon ja hyvinkin lyhyellä varoitusajalla.
Olen tästä siskoni kanssa puhunut ja hyvissä väleissä ollaan. Siskoni ei silti näe tässä mitään epätasapuolista. Hänen mielestään heidän ja vanhempien aikataulut ovat vain menneet hyvin yhteen. Siskoni ja vanhempani asuvat lähempänä toisiaan.
Sekin ottaa päähän, kun mies ei ollenkaan ymmärrä, että mikä tässä järjestelyssä on minulle nyt niin rankkaa. Ei kuulemma hänelle olisi. Ei tosin ole koskaan hoitanut kaikkea yksin vaikka kolmea viikkoa putkeen. Yleesnäkin ollut maksimissaan päivän tai kaksi lasten kanssa kahdestaan ja silloinhan on sellaisia kivoja isä-lapsi päiviä, jolloin ei tarvitse tehtä mitään pakollista kuten siivota, viedä lapsia hoitoon, harrastuksiin tms. Hänelle ei kuulemma tarvitse "itkeä" puhelimessa elämän kurjuutta. Hän haluaa vain kuulla ne hyvät ja kivat uutiset kotoa...
Voi olla, että vanhempani pitävät minua vahvempana. Olen kyllä yleensä ollut sitkeämpi ja päättäväisempi kuin siskoni. Siis niin, etä olen sitkeästi hankkinut itselleni hyvän ammatin ja ihan hyvä työpaikankin. Siskolleni monet asiat ovat olleet hakusessa ja ovat vieläkin.
Olen varmasti huonompi pyytämään apua ja sen myönnän. Toisaalta kun monesti en ole apua pyydettäesssä saanut, niin se kynnys uuteen pyyntöön aina vain nousee. Enkä oikeastaan kehtaa pyytää apua siivoamiseen, kaupassa käyntiin tms.
Elämän uudelleenorganisointi olisi varmaan kiva juttu, mutta ei niin vain helppo. Toisaalta moni asia helpottuu, kun mies saa työtä lähempää kotia ja lapset kasvavat.
ap.
että olemalla auttamatta vanhempasi koittavat saada teidän perheen tajuamaan tilanteenne älyttömyyden. Mikä hiton avioliitto ja perhe-elämä sellainen on, jossa isä on kotona 2-3 päivää kuukaudessa? Olisiko elämän uudelleenorganisoinnin aika?
Aikuiset ihmiset tekevät omat ratkaisut elämässään eikä ne syyt aina ole niin mustavalkoisia ja yksinkertaisia. Todella törkeää jos yritettäisiin jollain avun pihtaamisella saada kokonainen perhe tekemään oman mielensä mukaiset ratkaisut.
että olemalla auttamatta vanhempasi koittavat saada teidän perheen tajuamaan tilanteenne älyttömyyden. Mikä hiton avioliitto ja perhe-elämä sellainen on, jossa isä on kotona 2-3 päivää kuukaudessa? Olisiko elämän uudelleenorganisoinnin aika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on kyllä aika erilainen elämäntilanne mutta ongelma on sama: vanhempani huomioivat siskoni perhettä ja lapsia aivan eri mittakaavassa kuin meidän lapsia. Meillä ihan sama juttu, että meidän lapsia ovat hoitaneet KERRAN (kovan pyytämisen jälkeen tosi hankalassa elämäntilanteessa) ja siskon lapsia hoidetaan jopa useamman kerran viikossa ja sitten vieläpä kerrotana minulle miten iiiiihania ne taas oli. Lahjoissa sama juttu, siskon lapset saavat joka kuukausi vaatteita ja muita lahjoja, meidän lapsia saatetaan muistaa ehkä kerran vuodessa. Joskus aiheesta hieman avauduin niin selitystä ei tullut, mikään ei muuttunut. Ilmeisesti mekin ollaan *liian pärjääviä* ihan itseksemme, mutta pärjättävä on kun apujoukkoja ei ole.
(meitä ei ole koskaan pyydetty minnekään mukaan) ja viettävät vuodesta noin kuukauden-puolitoista heidän kanssaan (miehen sisko asuu ulkomailla). Me asumme 5 kmn päässä ja meidän kanssamme he viettävät max 10 päivää vuodessa. Kun meillä syntyi kuopus, anoppi piti sen päivän vapaata ja oli esikoisen kanssa, mutta kun miehen sisko synnytti esikoisensa, lensi anoppi 2,5 viikoksi siskon avuksi. Nyt jouluna me kelvattiin seuraan jouluaattona, vaikka miehen sisko perheineen oli täällä anoppilassa 2,5 viikkoa. Muina päivinä ei pyydetty.
No, jahka anoppi tulee vanhaksi, niin ei meitäkään kiinnosta eikä meillä ole aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen lapsen perheessä ravaa alvariinsa auttamassa, ottaa pyytämättä yöhoitoon, ostelee lahjoja ja lahjat suuruusluokaltaan aivan erilaisia kuin meidän lasten, vaikka taloudellisesti ollaan tiukemmalla.
Mutta tässä perheessä on ihan selvä oletus, että tää toinen lapsi tarvitsee enemmän tukea ja apua ja toinen osaa ja sen pitää pärjätä.
Lastenlasten puolesta harmittaa.
Yksi tärkeimmistä asioista perheessä ja vanhemmilla lasten ja lastenlasten suhteen on tasapuolisuus. Sillä ei ole merkitystä onko siskosi esim. viitsinyt opiskella yhtä ahkerasti kuin sinä ja paljonko miehenne saavat palkkaa. se on omaa ansiotanne. siskollesi annetaan täysin väärä signaali jos häntä laiskuutensa vuoksi autetaan enemmän kuin sinua. Myöskään sinua ei pidä auttaa enempää kuin siskoasi, koska olette miehesi kanssa tilanteenne valinneet.
Vanhempien on helppo olla tasapuolisia:
- merkkaavat tehdyt aputunnit ja annettujen lahjojen arvon ylös.
- voivat tarvittaessa ilmoittaa, että toiselle tehdyt tunnit korvataan esim. 5-10 eur/h rahallisesti tai jos on siivousapua annettu, niin korvataan sama työmäärä, kun teetät ulkopuolisella saman työn.
- jos lahjat eriarvoisia, korvataan tietty toiselle se rahallisesti (esim kalliimpi joululahja tms.). Myös sisaresi ruokailut on korvattava esim 3eur-5eur/ateria
- pitävät näistä asioista kirjaa ja näyttävät ne kaikille lapsilleen.
Näistä kannattaa puhua ehkä eka siskosi kanssa, jospa hän ehdottaisi asiaa vanhemmillesi tasapuolisuuden nimissä.
Minulla ja veljelläni on sellainen periaate, että kun saamme apua, kerromme siitä toiselle ja tietenkin myös itse sanon vanhemmilleni, että muistakaa auttaa myös veljeäni.
appivanhempani taas ovat toivottomia tämän asian suhteen. mutta en nyt sitä jaksa vatvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ketä auttavat ja kelle rahojaan antavat. Tätä on vaikea niellä kateuden täyttämässä yhteiskunnassa mutta niin se vain on. Ei vanhempien tarvitse mitään listoja kirjoitelle mitä kellekin antanut, sairas ajatus.
Minulle myös äitini kerran ihan ajatuksissaan totesi kuinka läheisiä ja tärkeitä nämä nimeltä mainitut lapsenlapset heille ovat. Siskoni oli siinä mukana ja ihan tyytyväisenä ajatuksissaan hänkin nyökytteli. Minä jäin suu auki ihmettelemään ja en oikein sillä hetkellä osannut sanoa yhtään mitään.
siskon lapsia hoidetaan jopa useamman kerran viikossa ja sitten vieläpä kerrotana minulle miten iiiiihania ne taas oli. Lahjoissa sama juttu, siskon lapset saavat joka kuukausi vaatteita ja muita lahjoja, meidän lapsia saatetaan muistaa ehkä kerran vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli kumpikaan meistä ei ole miniä.
Toisaalta miehen äiti suostui hoitamaan lapsia 4 päivää joulun alla. Lapsenlapsia anopilla on yhteensä 13 kpl ja samaan aikaan oli yksi miehen siskon lapsi myös hoidossa. Vähän aikaa mietti, mutta sitten sanoi, että tottakai hoitavat.
Minusta tuntuu, että meillä miehen vanhemmille lapset ovat tärkeämpiä kuin minun vanhemmilleni.
Mitään materiaa en oikeastaan edes odota vanhempieni ostavan. Tieto tuesta ja avusta tarvittaessa olisi hyvä tieto/tunne. Jos isovanhemmat eivät halua ollenkaan lastenlasten kanssa olla, niin se on toki sitten eri asia, muuta ei se kivakaan ole kun siskon lasten kanssa haluaa olla, mutta minun auttaminen on "pakkopullaa".
Miniän lapset harvoin ovat yhtä läheisiä kuin oman tyttären.
ketä auttavat ja kelle rahojaan antavat. Tätä on vaikea niellä kateuden täyttämässä yhteiskunnassa mutta niin se vain on. Ei vanhempien tarvitse mitään listoja kirjoitelle mitä kellekin antanut, sairas ajatus.
Ajatushan on loistava! Sillä tavoin ei vahingossakaan lipsahda epätasapuolisuuden linjalle. Pysyvät itsekin helpommin kärryillä. en puhukaan kympeistä, vaan esim toiselle hiihtoviikko Lapissa, toiselle perheelle ei yms. satojen / tuhansien eurojen "edut".
Ja kun näköjään joidenkin vaikea niellä isovanhempien epätasapuolisuutta, olisi ainakin näyttää paperilla, jos ollaankin oltu tasapuolisia.
Onko mielestäsi sairas ajatus, että vanhemmat eivät anna perintöä tasapuolisesti? Sekin on vanhempien oma asia. Itse olen tasa-arvonkin kannattaja ja mielestäni ihmisiä, varsinkin läheisiä tulee kohdella tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti. KELA hoitaa sitten pummit / toisten rahoila elävät!
Ovatko lapsesi vilkkaita siskosi lapsiin verrattuina? Mitään muuta syytä en keksi, miksi he eivät auta lasten hoidossa?
kaikki lapset ovat samanarvoisia, paitsi vanhemman siskon. Hänen lapsensa ovat mummilla viikot hoidossa ja välillä viikonloppuisinkin(vanhemmille omaa aikaa), minä käyn kotona muutaman kerran vuodessa ja silloinkin pitää mennä niin, ettei siskonlapset siellä ole. Mitään lapsenhoitoapua en ole koskaan saanut. Olen kateellinen ja katkera, tästä epätasa-arvosta.
ollut vähän sama ongelma tähän saakka. Miehen siskon tyttöä anoppi pitänyt yökylässä vauvasta saakka kuukausittain, meidän lapsia ehkä max kerran vuodessa. Nyt kun lapset jo koulukäisiä, alkaa muuttua kuvio. Miehen siskon tyttö ei enää suostu menemään mummolaan yöksi, jos meidän tytöt ei tule myös, kun mummolassa ei ole mitään tekemistä yksin. Eli anoppi "joutuu" nykyään majoittamaan myös meidän lapset, jos aikoo saada tän suosikkitytön luokseen. Tämä lasten serkkutyttö on nykyään paljon meillä viikonloppuisin, mikä näkyy harmittavan anoppia suunnattomasti. Asutaan melko lähekkäin ja miehen siskon ollessa viikonlopputöissä, tulee tyttö yleensä meille.
Yleensä ensimmäinen/ensimmäiset lapsenlapset saavat kaiken huomion, nuoremmat eivät kiinnosta samalla tavalla. Joskus sen esikoislapsenlapsen sisaruksen em. "varjolla" saavat enemmän huomiota mitä serkkunsa.
Entä auttaako siskosi perhe enemmän vanhempiasi? HUOM: aina ei välttämättä sinulle kerrota että Maija/matti taas jelppi siinä ja siinä. Mutta jos sinä olet koko ajan kiinni omissa (koti-)töissä ja lapsissa ja mies harvoin kotona --> lienee siskosi/miehensä ne jotka auttavat esim. polttopuutalkoissa, tietokoneen päivityksessä, tuovat uuden auton osan hajonneen tilalle jne.
Ja menee kylään? Miten itse pidät yhteyttä vanhempiisi? Siis kerrotko rehellisesti, että nyt väsyttää, tarviis siivota jne?