Miksi veljeni vaimo ei koskaan kiitä mistään? Ei ruoasta, ei kyläkutsusta,
ei lahjoista, ei mistään. Hän ei myöskään onnittele koskaan: ei raskaudesta, ei vauvan syntymästä, ei uudesta työpaikasta.
En minä hänen kiitoksiaan tai onniteluitaan kaipaa. Saan kyllä niitä riittävästi muiltakin ihmisiltä. ;)
Ihmettelen vain, miksi käly on sellainen. Ei kiitä, nyrpistelee vain nenäänsä. Kuuluhaan kiittäminen ja onnittelu nyt ihan alkeellisiin käytöstapoihin.
Kommentit (12)
Ei koskaan ole kiittänyt mistään, ei siis mistään. Mutta hänen kotikasvatuksensa on ollutkin mitä sattuu.
En usko että 40-vuotiaana kykenee enää oppimaan tunneälyä kun lähtötila on nolla.
hitonmoinen hössö, jonka naama vaan on rakennettu niin että suunpielet roikkuu alaspäin vaikka olisi iloisella mielellä.
Usein kotona mietin mitä ihmettä sanoin kuin toinen kertoi ilo- tai suru-uutisen, tai mahdoinko edes kiittää lahjasta ja sitten taas unohdan koko asian vaikka piti tekstari pistää perään,silloin juuri kiehuu soppa yli, mutta onneksi ystävät tuntentevat ja tietävät millainen olen.
Oli minullakin yksi tuollainen ystävä, mut hän oli muutenkin sosiaalisita taidoiltaan ihan pihalla. Muistan ikuisesti, kun hän otti lapselleen vastaan ison synttäripaketin, johon oli koottu leffoja ja leluja, siis tosi arvokas. Hän vilkaisi lahjaa ja totesi lyhyesti; ok, peruskamaa! Kyllä loksahti suu auki lahjan antajalta ja meiltä muiltakin. Luulis että hän ois edes hymyillyt tai kiittänyt.
Tommosta ihmistä jaksais varmaan sukulaisena, mut kaverina hän oli aika työläs tyyppi.
mäkin oon mahdollisimman kylmäkiskoinen appivanhempien kanssa, etteivät vaan luule että pitäisin heistä.
Kun ostin hänelle synttärilahjaksi fondue-padan, hän tuhahti, pyöräytti silmiään ja sanoi: "enää diskopallo puuttuu".
Ja minä luulin ihan oikeasti valinneeni hänelle kivan lahjan. Ilmeisesti sitten ei kolahtanut eikä sisko jaksanut teeskennellä...
Itse asiassa suuttui aattona, kun sai niin "vähän" lahjoja.. Veli koitti lohdutella, että on niit sitten kotona vielä lisää. Ja kyse on AIKUISESTA ihmisestä.
Eikä tehnyt meilläkään mieli lahjoa - syksyllä vehtas toisen miehen kanssa, mutta veli otti takaisin...
eli on tainnut olla ns vapaa kasvatus. Mun veljen vaimo on vähän samanlainen paitsi ettei se myöskään puhu juurikaan mitään ikinä kenenkään kanssa. Samoin mun pikkusiskolle sana kiitos, anteeksi ja ole hyvä on hirmu vaikeita, vaikka meillä siis ihan samanlainen kasvatus ollut.
Ei ole vieläkään älynnyt kiittää joululahjasta jonka annoin ja mähän en siltä saanut mitään.
Itse kiitin joulun jälkeen heidän perhettään lahjoista, niin hän ei edes siinä yhteydessä kiittänyt meidän perhettä antamistamme lahjoista. Uskomatonta, mutta olen tähän jo tottunut.
tai av-mamman kasvattama? Täällähän oppii, että kiittäminen, anteeksi pyytäminen, kaikkinainen toisen ihmisen tilanteeseen eläytyminen (esim kiitos ilahduttaa toista) on heikkoutta/ läheisriippuvuutta tms. Sallittua on ylemmyydentuntoinen sääli ja sitten kateus. Ja itsesääli.
on vaikea oppia aikuisena. Hän ei itse sitä tiedosta varmaan että on tuollainen. Osta lahjaksi joku kirja jossa neuvotaan kuinka ihminen voi tulla kohteliaammaksi jne. Jos lukee sen niin saataa välähtää. Minä opin kohteliaat tavat vasta aikuisena. Ja nimeomaan vasta sen jälkeen kun tajusin että minulla on heikko tunneäly. Kirjat auttaa.