Lue keskustelun säännöt.
Mitä muistat hetkestä juuri synnytyksen jälkeen?
25.10.2009 |
Mä katselin äimistyneenä vauvaa, jota olin puskenut ulos yli tunnin. Että tossa se nyt on. Oli ihan eri näköinen kuin olin ajatellut. Vauva itkaisi ihan pikkaisen ja haukotteli sitten. Oli ihan rauhassa, vaikka väkivalloin häntä oli useampi vuorokausi ulos häädetty (käynnistys).
Kätilö tokaisi jotain että: "Jälleen syntymän ihme" tai jotain muuta kornia. Sit muistan vauvan viileän vartalon mun ihoa vasten. Vauva ei itkenyt edelleenkään. Sitten hänet otettiinkin jo pesuun. En tuntenut mitään erityistä hurmosta tai liikutusta. Olin täydellisen tyytyväinen, mutta aivan rauhallinen, homma hoidettu.
Kommentit (25)
en tähän ketjuun pysty kommentoimaan mitään isänä. Luen silti kateellisina kokemuksianne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun yritin nähdä vauvan, mutta ei ollut helppoa kun vaavi oli toisella puolella huonetta ja minä olin sidottuna pöydälle. Onneksi isä sai pian tytön syliin ja minäkin näin uuden kansalaisen ;-)
kun vauva nostettiin vatsan päälle, se oli niin ihanan lämmin ja yllättävän painavan tuntuinen. ja se suuri helpotus tietenkin, kun se oli vihdoin ulkona.
inhottavasta musta tuntui kylmä napanuora roikkumassa jalkojen välissä! :)
mun jalkojen välistä, että tuossako se nyt on, tuonko takia tässä piti kärvistellä. Muistan ajatelleeni miten ruma vastasyntynyt on. En oikeastaan tuntenut mitään sen kummempaa kun vauva nostettiin syliini. Kauan ei ehtinyt siinä edes olla kun alkoi jalat vispaamaan ja se kauhea jälkipaikkailu...
tehdään tutkimuspöydällä (joutuikin sitten 2 yöksi lastenosastolle seurantaan).
Kuopuksesta muistan kun sain hänet heti rinnalle, ja tyyppi imi sormeaan :)
Kummallakaan kerralla en tuntenut mitään ylitsevuotavaa rakkautta, tms. Ne tunteet on tulleet vasta lasten kasvaessa. Velvollisuudentuntoa kyllä, mutta rakkaus on syttynyt hitaammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin uskomaton kepeyden tunne. Synnytyksen ajan olin kuin halvaantunut, kipu lamautti kaiken liikkumisen. Ja yhtäkkiä olisin voinut vaikka tanssia! Kaikki kipu oli poissa.
Toinen tunne oli vauvan saaminen rinnalle - pienen, ryppyisen, lämpimän ihmisen. Kun laskin käden ensimmäisen kerran vauvan selälle, ja toinen oli siinä rinnan ja käden välissä kuin värisevä linnunpoika. Sitä tunnetta en unohda koskaan, vieläkin voin tuntea sen konkreettisen onnen käteni alla.
"jess, ei enää ikinä tarvitse synnyttää"
ja toisen kohdalla ajattelin että "jess, ei enää koskaan tarvitse olla raskaana".
Nämä fiilikset siis just siinä synnytyspöydällä, se liikutus ja ylitsepursuava rakkaudentunne heräsi parin tunnin sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies ainakin muistaa, joten ei tarvi kateellisena lukea av:ta. ;)
en tähän ketjuun pysty kommentoimaan mitään isänä. Luen silti kateellisina kokemuksianne.
tai siis aurinko nousi ja ulkona alkoi tulla valoisaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Radio oli päällä ja siellä soi Edu Kettusen taivaan sininen BMW (v. 2001). Alkaa itkettää, jos kuulen sitä biisiä vielä jossain. Tämä esikoisemme menehtyi alle 2-vuotiaana vaikeaan sairauteen.
2. Tuijotin vain tutunnäköistä vauvaa ja hoin itselleni, että eihän tämä tosiaan olekaan **** (esikoisemme nimi) vaan ihan ainutlaatuinen tyyppi. (v. 2005)
3. Ilman kivunlievityksiä siis ihan luomuna syntynyt vauva hämmensi pienellä koollaan ja olin myös hyvin tietoinen kaikista kivuista ja tuntemuksista, joita en kahden epiduraalin voimin maailman pusketun vauvelin syntymän jälkeen ollenkaan muistanut tunteneeni. Olin myös hyvin hämmentynyt nopeasta ja luonnonmukaisesta synnytyksestä. (v. 2009)
Mun mies ainakin muistaa, joten ei tarvi kateellisena lukea av:ta. ;)
en tähän ketjuun pysty kommentoimaan mitään isänä. Luen silti kateellisina kokemuksianne.
Olin työkavereiden kanssa mökkireissulla. Vaimo soitti että synnytys käynnistyi ja minä humalassa että: "En pääse olen vähän ottanut ( puolikas viskipulloa ja 8 kaljaa) että tilaa taksi". Seuraava päivä menikin krapulassa toipuessa ja kännykästäkin oli akku loppunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
utuisa synnytyssalin rauha, vauva makasi rintani päällä ja mies istui vieressä. Hyvin samanlaiset helpottuneet tunnelmat molemmilla kerroilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Muistan kun tuore isä esitteli tunnin ikäiselle vauvalle naikkarin pihalla aamuauringossa loikkivaa kania ja kaverini (oltiin 21v) soitti krapulassa että oli törmännyt exääni joka oli vähän kysellyt perääni. Ikinä, ei koskaan mikään ole tuntunut niin turhalta puhelulta kuin se känniääliökaverin söperrys synnytyssaliin!
2. Tuskaisen synnytyksen jälkeen ihmettelin pojan punaista tukkaa
3. Säikähdin miten ruma vauva oli :/ Kasvot oli vaan reppanalla tosi tosi turvonneet ja silmät tihrustivat sieltä jostain hyvin vaivalloisesti.
Ekan kohdalla ihmetys kun tuli oikea vauva jolla oli tumma tukka. ja sitten järkytys kun se istukka piti vielä synnyttää..
Tokasta katoin, että onpa pitkä ja kalju, kun imukupilla vedettiin ulos. Muistelen yhä mieluiten niitä rauhallisia kahvihetkiä synnytyssalissa miehen kanssa kun synnytys istukkoineen onnellisesti ohi ja uusi ihminen tuhisee terveenä.
kun luulin, että nyt se junttaus vihdoin on ohi (kesti 2 vrk).
Katsoin sivulle, miehellä oli kyyneleet silmissä ja liikutuin siitä itsekin. Radiossa soi Silmiisi sun (vai mikä se nyt oli).
Kun sain lapsen ajattelin, että onpa hassun- näköinen musta kikkaratukkainen poika (itse olen blondi), nukkui rinnnalla.
Sitten kysyin, saanko jo mennä suihkuun.
Ja pieni yllätyksen tunne siitä, että olin todellakin selvinnyt ja synnyttänyt lapsen. Kuvittelin kai että lopulta joutuvat kuitenkin leikkaamaan, että ei minusta ole siihen puserrukseen. Mutta helpotus oli niin suunnaton tunne, ja sitä seuraava valtava kiitollisuus siitä että kaikki meni hyvin.
mutta oli varotoime, kun syntyi ennen rv 37. Pari päivää käynnistelty.
Mietin kyllä myös, että voi vittu se on poika, onko tähän käyttöohjetta.
Kätilöt touhusivat vakavana ja yhtäkkiä sali olikin täynnä kiireistä porukkaa ja minut kärrättiin leikkuriin. Kuoleman pelon muistan edelleen voimakkaimpana.
Kätilö kyllä oli tosi toimissa.