Kummilapsista...

kenelläkään, niin antakaa nyt sitten edes haukkuja... ;)

eli kertoa halusta pitää jälleen yhteyttä koko perheeseen. Ja siinä samalla voi muistaa kummilasta ;)

Ei muuta kuin otat yhteyttä reippaasti viimeistään kummilapsen merkkipäivänä (nimi- tai synttäripäivä) viimeistään. Tai ystävänpäiväkin on tulossa, se voisi olla hyvä "veruke" olla yhteydessä :)

toivottavasti saat välit parannettua kummilapseesi.

vasta haudassa. Ota puhelin rohkeasti käteen ja soita. Äänestä sen kuulee oletko mieluinen vieras vai et.

Ja kummilapsesi on varmaan jo jonkin ikäinen että hän ymmärtää puhetta.



Voithan esim kutsua jonain päivänä itsesi heille kylään ja viet jotain koko perheelle, herkkukorin, esim uudeksi vuodeksi.



Kyllä mä ilostuisin kovasti.

Eli itse ette ihmettelisi/paheksuisi, jos samanlaisessa tilanteessa kummi haluaisi aloittaa alusta kummilapsensa kanssa? :)

Tuntuu niin typerältä, miten se voikin olla niin vaikeaa tuo yhteydenotto, vaikka parhaita ystäviä oltiin pitkään..

Lapsi on jo kuuden vanha, joten ymmärtää jo varmasti paljon asioita. Jos tilanne olisi toisin päin, olisin isänä tai äitinä varmasti todella loukkaantunut kummille..

joka ei ikinä ole muistanut minua millään tavalla, ei edes joulukortilla, ei puhelulla ei mitenkään. Itse asiassa sain tietää tämän kyseisen ihmisen olevan kummini lukiessani siitä kastetodistuksesta tms. Yhden kerran kummi tuli käymään vanhempieni luona kylässä kun minäkin satuin olemaan siellä. Mies vain kysyi isältäni kuka tämä sinun lapsistasi onkaan ja vastauksen kuultuaan sanoi vain: ai jaa. Minulle itselleni ei sanonut mitään.



Minusta olisi ollut mukava jos olisi minulle puhunut jotain, kertonut olevansa kummini. Mutta eipä sitä ihmistä voi pakottaa jos ei kiinnosta. sitä vain ihmettelin että jos ei koskaan ole ollut mitenkään kiinnostunut miksi suostua kummiksi. Ymmärrän toki että joskus elämä voi olla sellaista ettei ylimääräiset asiat mahdu mieleen, mutta tuskinpa sellaista aina on. Sitten myöhemmin kun elämä on tasaisempaa ja rauhallisempaa, voi taas olla yhteydessä tai ainakin yrittää pitää yhteyttä.



Rohkeasti vaan AP ottamaan yhteyttä, jos ei viitsi soittaa niin laita viestiä. Ehkäpä olisi hyvä tavallaan pyytää omalta osalta anteeksi ettet ole jaksanut olla yhteydessä.

myös kummilapsen näkökulmasta :)

Toivoisin kovasti vielä ehtiväni kummilapsen elämään mukaan, taidanpa viesteistänne rohkaistuneena ottaa ensi viikolla yhteyttä tuohon perheeseen..:)

Mä olen ollut tosi nuori päästessäni ensimmäisiä kertoja kummiksi, just 15-16-vuotias ja kyllä siinä vaiheessa elämää, monta vuotta menee ihan sukkana opiskellessa ja seurustellessa ja.... Nyt kun vanhimmat kummilapset on parikymppisiä, ollaan jotenkin paljon lähempiä kuin koskaan ennen. Kummityttö käy ihan omasta aloitteestaan kylässä, soittelee ja kertoo kuulumisiaan.. Paremmin hän hoitaa yhteydenpidon kuin minä ikinä. Mutta hyvä, että on jonkunlainen linkki, vaikka heikkokin välillä, pidetty elossa kaiken aikaa, niin on ollut helppo lähteä jatkamaan.

Kuulostaa ihanalle, toivottavasti yhteydenottosi saa hyvän vastaanoton kummilapsen perheessä.



Me yritimme elvyttää suhdetta lapsemme kummiin, kun lapsi pääsi tänä vuonna ripille. Mutta kummi teki oman valintansa eikä tullut rippijuhliin eikä millään tavalla muistanut lasta ripille pääsyn johdosta. Teimme tästä omat johtopäätöksemme emmekä enää aio kummia "häiritä". Mutta olisi ollut kiva tutustua kummiin ... en tunne häntä, koska avioiduin lesken kanssa jolla oli jo lapsi (tästä lapsesta ja hänen kummista siis kyse).



Minä olisin valmis antamaan menneet anteeksi ihan kenelle tahansa oman elämäni historiassa, jos joku ottaisi yhtyettä vuosien tauon jälkeen.

Itselläni ei ollut aktiivisia kummeja, mikä oli kova paikka siinä 10-13 ikävuosien paikkeilla. Sinun kummilapsesi on vasta kuusi, joten aikaa on kyllä, jos niin halutaan :)

että lapseni kummit edes joskus haluaisivat tavata kummilapsiaan. jos olisit minun lapseni kummi, olisin ainakin erittäin iloinen yhteydenotosta .

vielä vastanneille.

Lupaan tulla sitten kertomaan, että kuinka kävi. Olisi tosiaan mukava tutustua tähän lapseen ennen kuin hän pääsee ripille, onneksi on vielä aikaa jonkin verran...:)

Meillä myös on lapsilla sellaiset kummit, etteivät juuri yhteyttä pidä, paitsi yksi esikoisen kummeista. Joulukin vasta oli, eikä edes joulukortteja tullut kuin tältä yhdeltä - minä kyllä uskollisesti laitoin kaikille kummeille kortit. Molempien kohdalla minä olen vielä erikseen ja useamman kerran kysynyt, ovatko nämä ihmiset todella halukkaita pitämään yhteyttä lapseeni, viettämään aikaa hänen kanssaan ja olemaan läsnä, ja tottakai, juu juu. Mitään lahja-automaattia en todellakaan kaipaile, mutta kun esikoinenkaan, 4-vuotias, ei ole kahta kolmesta kummistaan edes tavannut kastetilaisuutensa jälkeen.



Olisin enemmän kuin iloinen, jos joku näistä "kadonneista" kummeista ottaisi yhteyttä.

Sitten vähän ajan päästä voit soittaa.