Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muilla marttyyriäitiä?
27.12.2009 |
Olimme joulun minun vanhempieni luona ja se oli taas raskasta. Väsyn heidän luonaan ihan raadoksi. Äiti on pitkäaikaissairas ja vaikuttaa masentuneelta. Samoin isä vaikuttaa masentuneelta. Tunnelma on siis TODELLA raskas ja minulta häviävät kaikki energianrippeet.
Taannun myös ja ÄRSYYNNYN varsinkin äidistä ihan hirveästi. Äiti on aina ollut marttyyri eikä ole osannut pitää puoliaan. Älyttömintä soopaa mitä lapsena minulle syötti on se, että hänen piti suoraan synnytyksestä tultua mennä pesemään autotalli kokonaan. Vuosia säälin äitiä siitä. Myöskin se raivostuttaa, että hän ei kuulemma ole päässyt sinne ja tuonne kun kukaan ei ole ottanut mukaan.
Äiti on myös aina hävennyt isääni, joka oikeasti on aika hauska ja pidetty ihminen. Itsekin opin siis häpeän jo ihan pienenä.
PAHINTA tässä on kuitenkin se, että huomaan tietyissä asioissa muistuttavani äitiä : (
SUurin ongelmani on se, että häpeän miestäni. Kontrolloin myös. Marttyyri en onneksi ole kovin usein. Jos olen, pyydän sitä anteeksi. Lapsille on myös sanottu, että heidän ei tarvitse välittää minun kontrollintarpeestani (heitä en onneksi kontrolloi).
AIon nyt heti huomenna alkaa hakea apua itselleni. En halua, että meidän lapset joutuvat kärsimään kummallisesta koti-ilmapiiristä.
Kommentit (11)
siten voit katkaista kierteen. Hyvä! (kierteellä tarkoitan, että kun tulemme itse vanhemmiksi, meillä on tapana - tahtomattammekin - toistaa samanlaista vanhemmuutta kuin mihin lapsena totuimme).
Ja oma äitini on marttyyriäiti. Se on kammottavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairastuin vaikeaan masennukseen 30+ iässä, ja taustalla on osin näitä marttyyriäidin aikaisia syyllisyystunteita vieläkin..
itsekin olen nuorempana käynyt terapiassa, mutta silloin käsiteltiin vähän eri asioita. Nyt nelikymppisenä monet asiat uudelleen pinnassa.
Onneksi lapsilla kuitenkin melko selkeä koti. Mahtava isä ja itsekin olen äitinä aivan hyvä.
Rajattomasta rakkaudestasi lapsiisi kertoo jo se, että haluat heidän vuokseen hakea apua!
Olet myös erittäin fiksu kun tunnistat nuo lapsuuden taakat! Se ei ole itsestään selvää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jolla vahvoja narsistisia piirteitä, en oikein osaa sanoa onko enemmän narsisti vai marttyyri, osaa niin hyvin "olla aina oikeassa" jne... *huokaa*
Minuakin väsytti kamalasti äiti-tytär-suhteemme. Se imi voimat minusta täysin. Aina kun sai olla varuillaan joka sanomisestaan/tekemisestään. Aina sai haukut ja ilkkumiset joka asiasta.
Enää en olekaan äitini kanssa tekemisissä, en ole ollut puoleen vuoteen. Joskus aiemminkin näitä pidempiä taukoja yhteydenpidossa oli ja silloin voin itse aina paremmin. Sitten kun olimme uudelleen yhteydessä, ärsyynnyin itse todella paljon, olin hermoheikko jne... Nyt olen voinut taas hyvin ja ahdistus on tiessään sen osalta.
En aio enää olla tekemisissä äitini kanssa. Vaikka niin kurjalta se tavallaan tuntuukin, mutta en vaan voi. Näin olen paljon parempi äiti omille lapsilleni. Vaikka tiedostan ne jutut, mitä äitini käyttää minua vastaan ja minua manipuloidakseen, en voi sille mitään, että ne vaikuttaa niin kovin mielialaani. Parempi siis näin.
Minä olen käsitellyt näitä asioita terapiassa ja siellä minun silmäni aukesivat monille asioille. Ymmärsin niin paljon. Opin itsestäni ja omasta käyttäytymisestäni hurjan määrän asioita, joita en olisi ilman tuota terapiaa varmaan oppinutkaan.
Jaksamista kaikille vaikeisiin äiti-tytär-suhteisiin. Se on monella tavoin vaikea suhde, mikä vaikuttaa hurjasti ihmiseen.
Sitä vaan toivoo, että osaisi olla itse lapsilleen parempi äiti. Kun tiedostamme nämä asiat niin se jo auttaa paljon :)
Minun äitini on marttyyri kunten hänenkin äitinsä. Äitini auttaa ja jäkikäteen voivottelee valittaa raivoaa kuinka hänen elämänsä huonontui siitä kun auttoi esim vahvimalla poikaani. "Minä en päässyt sinne kun olin poikasi kanssa"
sain kesätyön kysyin äidiltäni voitko sitten auttaa poikani kanssa kun työssä iltavuoroa äitini vastasi tottakai. Ja nyt kun kesätyö alkoi hän raivoistui "minä en taaskaan voi lommallani suunnitella mitään, jo kolmas loma joka menee hukkaan"
Sanoin hänelle ei ole minun vikani ettet ole aijempina lomina mitään suunnitellut/tehnyt. Hänen raivonsa yltyi.
Mietin usein olisinko tasapainoisempi ihminen ilman äitiäni. Ahdistun/suutun/masennun hyvin helposti syynä usein oma äitini.
Pitäiskö pistää välit poikki? :o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.12.2009 klo 15:05"]jolla vahvoja narsistisia piirteitä, en oikein osaa sanoa onko enemmän narsisti vai marttyyri, osaa niin hyvin "olla aina oikeassa" jne... *huokaa*
Minuakin väsytti kamalasti äiti-tytär-suhteemme. Se imi voimat minusta täysin. Aina kun sai olla varuillaan joka sanomisestaan/tekemisestään. Aina sai haukut ja ilkkumiset joka asiasta.
Enää en olekaan äitini kanssa tekemisissä, en ole ollut puoleen vuoteen. Joskus aiemminkin näitä pidempiä taukoja yhteydenpidossa oli ja silloin voin itse aina paremmin. Sitten kun olimme uudelleen yhteydessä, ärsyynnyin itse todella paljon, olin hermoheikko jne... Nyt olen voinut taas hyvin ja ahdistus on tiessään sen osalta.
En aio enää olla tekemisissä äitini kanssa. Vaikka niin kurjalta se tavallaan tuntuukin, mutta en vaan voi. Näin olen paljon parempi äiti omille lapsilleni. Vaikka tiedostan ne jutut, mitä äitini käyttää minua vastaan ja minua manipuloidakseen, en voi sille mitään, että ne vaikuttaa niin kovin mielialaani. Parempi siis näin.
[/quote]
Meillä on sama äiti!!
Äitini (85 v.) viettää martyyri joulun yksin kotona. Sinnäpä sitten viettää, oma valinta. Raskasta on elää kaikki tietävän martyyri äidin syyllistämänä. Marttyyri äidilleni ei kelpaa mikään, hän ei ota apua vastaan ja on aivan mahdoton syyllistäjä. Olen oppinut elämään asian kanssa, mutta edelleen hän saa minut toisinaan raivon valtaan ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini (85 v.) viettää martyyri joulun yksin kotona. Sinnäpä sitten viettää, oma valinta. Raskasta on elää kaikki tietävän martyyri äidin syyllistämänä. Marttyyri äidilleni ei kelpaa mikään, hän ei ota apua vastaan ja on aivan mahdoton syyllistäjä. Olen oppinut elämään asian kanssa, mutta edelleen hän saa minut toisinaan raivon valtaan ...
13 vuotta vanhan aloituksen esiin nosto,just.
Alue: Aihe vapaa
Uppista.
Muilla marttyyriäitejä? Määritelmä on vähän löyhä, oikeastaan en ole itsekään varma onko kyse nyt ihan eri asiasta kuin narsistiäiti. Luulen, että oma äitini on lähempänä tuota marttyyriä, hän on Aina Oikeassa eikä häntä koskaan saa loukata/arvostella/kritisoida.