Mikä vikana kun ihmiset eivät pidä yhteyttä?

Nyt meitä perheenä pyydetään kylään enää 3 - 4 krt/vuosi, jos ei lähisukua lasketa. Mutta tilalle on tosin tullut esim lasten synttärikutsuja, joille siis toinen vanhempi menee yleensä mukaan. Ehkä perheet eivät vaan jaksa seurustella niin paljoa ruuhkavuosina ja kutsumalla kutsua. Jos oikein haluttaa tavata, niin voi itsekin ehdottaa tulevansa kylään. Joskus se käy niin, kun toiselle on esim syntynyt vauva tms, niin ostaa lahjan ja laittaa viestin, että tulisimme lahjaa tuomaan. Härskiä tosiaan, mutta ne vierailut ovat aina olleet tosi kivoja.



Meillä käy usein lasten kavereita, mutta ei kavereiden perheitä juuri kutsuta. Riittää kun heitä näkee siinä hakuvaiheessa ym.



Lisäksi myös lapsen sosiaalisuus ym vaikuttaa varmasti kyläkutsuihin. Meidän lapset ovat aika ujoja ja toinen muutenkin erikoinen, joten ehkä senkin vuoksi ei kutsuja paljoa tule. Joitain sosiaalisia kavereita kutsutaan kaikkiin mahdollisiin tilaisuuksiin...

Yksi lapsistamme on tosi sosiaalinen ja saa jatkuvasti kyläänkutsuja, sen sijaan ujompaa esikoista ei juurikaan kutsuta.

Kännykkäni katosi kahdeksi viikoksi ja sinä aikana kaksi ihmistä oli ottanut yhteyttä; vuokraemäntäni ja eräs ei-niin-läheinen tuttava! Ei mitään kuulunut vanhemmistani, "ystävistäni"...kyllä pisti miettimään. Päätin etten ota itsekään yhteyttä, väsyttää tämä yksipuolisuus!! Olen yhdelle ystävälle mm. ostellut lahjoja tulevaa vauvaa varten, toiselle lainannut ison summan rahaa...mitään ei näytä tulevan takaisin, joten antaa olla.

Isekään en juuri odota, että koko perhettä kutsutaan kylään, mutta toivoisin, että kavereita kävisi useammin leikkimässä tai lasta pyydettäisiin kylään.

että kutsutaan aina koko perhe kyläileen, samoin meille ei voi tulla, jos isä ei ole kotona. Mies on yrittäjä, eikä tiedä työvuoroja päiviä etukäteen. Haluisin kyllä kyläillä lasten kanssa, samoin meille on vieraat tervetulleita. Ärsyttää välillä, kun esim. uudetvuodet ja juhannukset saa olla lasten kanssa yksin, kun kukaan ei kutsu mihinkään, kun mies ei pääse.

ihmiset eivät kaipaa seuraa samalla tavalla kuin sinä, mikä on ihan normaalia...itse olen passiivinen kyläilijä ja kyläilylle kutsuja juuri tästä syystä. Kuulumisia on mukava vaihdella mutta ei liian usein...

Miksi ihmiset linnoittautuvat omien seiniensä sisään.



Meilläkin on kiirettä ja monesti päivät ja viikot vaan vilahtavat. Olisin kuitenkin iloinen, jos joku tuttavasti piipahtaisi ihan vaan pikakaffeella 20 min.



Itse ei ihan uskalla, kun olen koittanut olla se aktiivinen, eli pelkään olevani tungetteleva, jos vielä lisään aktiivisuuttani ja tuppaan ovesta sisään kaffeelle.

Olen lopettanut yhteydenpidon, kun olen huomannut että se olen aina minä joka soitan (näin siis jo todella pitkään). Hiljaista on sen jälkeen ollut. Ei ole kukaan soittanut eikä käynyt. Ilmeisesti vastapuolilla ei ole halua olla tekemisissä kanssani, koska eivät ota yhteyttä. Näi on käynyt sekä ystävien että sukulaisten kohdalla. Puhelinnumeroni ja osoitteeni on pysynyt jo pitkään samana. Eli yhteystietojen vaihtumisesta/ei tiedossa olemisesta ei syytä löydy.

sitten inhoon hiostajia jotka kokoajan on pyytelemässä kylään tai johonkin, ei siinä ehdi itse ees tehdä aloitetta.Tietysti ihmisiä on erilaisia toiset tarvii enempi seuraa vieraista kuin toiset.Itse olen tarkoituksella jättänyt sellaiset ihmiset jotka tunnen rasittaviksi kun kokoajan ahdistelevat kyläilyillään.Tykkään enemmäm satunnaisista piipahtajista jotka ohimennen käy kahvilla.Itse pärjäisin vaikka en koskaan kyläilisi.

Olen miettinyt tota asiaa paljon viime aikoina,

että mitä on tapahtunut kun kukaan ei ota yhteyttä, ei sukulaiset, eikä muutkaan. Miksi minun pitäisi aina tehdä aloite? Eikö ketään kiinnosta kysyä mitä minulle ja perheelleni kuuluu?

Suomi on jotenkin ahdistava maa, ei ihme että täällä masennutaan, on itsemurhia, kukaan ei kaipaa vaikka kuolisi. Tätä asiaa olen pohtinut myös viime päivinä ja ollut vähän alakuloinenkin.Tilasin tädilleni pari ilmaisjaksoa sanomalehteä ja odotin, että hän soittaisi ja kiittäisi, mutta ei ole mitään kuulunut, ihan syvältä...olisiko ollut vaikea soittaa ja kiittää? Se olisi merkinnyt minulle tosi paljon. Taitaa olla parempi sitten ottaa itsekin vähän etäisyyttä, antaa olla jos ei kiinnosta. Sapettaa! Onneksi on ihana mies ja lapset.