Sosiaalityöntekijäksi vai opettajaksi? Perustelut!

Lomat, lomat, lomat

-kunnon lomat!

Sossutyö henkisesti todella raskasta. Joutuu tarjoamaan ei oo-ta apua tarvitseville.

Sossuksi soveltuu, jos on sitä maailmanparantajaa ja auttamisenhalua enemmän. Pitää olla kiinnostusta paneutua yksittäisen asiakkaan pulmiin. Opettaja sen sijaan hallitsee isoa ryhmää ja ehkäpä erityisopea lukuunottamatta ei niin paneudu yksittäisen oppilaan pulmiin.

Pitkät opinnot, etenkin jos aineenopettajaksi aikoo. Jos tuntee, että rakastaa jotain koulussa opetattavaa alaa, niin sitä sit. Toisen vaihtoehdon opiskeluista tai työnkuvasta en tiedä.

ja koulukuraattorin (=sossu) palkkoja, ei siinä ollut ratkaisevaa eroa.



Opettajilla toki on hyvät loomat, mutta useinhan ne ovat palkattomia. Että ei ne nyt niin hyviä ole...

Jos kumpikaan vaihtoehto ei ole sinulle itsestäänselvästi se homma, mitä haluat tehdä, älä valitse kumpaakaan. Molemmat työt henkisesti raskaita ja alalle täytyy olla hinkua ja työhön hengen palo, että jaksaa.



Olen itse ope, tehnyt välillä muita töitä mm. toimittajana, jota luulin haaveammatikseni, mutta sitten havahduin, että olenkin sielultani ope. Tykkään työstäni tosi paljon, mutta ei tätä aina jaksaisi, jossei olisi innostusta ja kutsumusta.



Moni tuttavani on opettajana olosuhteiden pakosta. He eivät työtä jaksa, elävät vaan seuraavaa lomaa odottaen.



Minulla on myös monta sosiaalityöntekijätuttavaa. Siinä työssä palaa 10 vuodessa loppuun sekin, joka lähtenyt työhön innosta ja auttamisenhalusta. Päivästä toiseen, uudelleen ja uudelleen, samat onnetomat syrjäytyneet tulevat hakemaan nopeaa apua. Vaikka kuinka yrittäisit ratkaista oikeasti heidän ongelmiaan, he eivät aina edes halua todellista, elämää muuttavaa apua vaan vain rahaa tai maksumääräyksen. Ja sitten seuraat sivusta, kun heidän lukuisat lapsensakin syrjäytyvät, avuttomana, tajuten, että mitään et voi oikeasti tehdä...



Herkkä ihminen ei kestä sosiaalityöntekijänä vuottakaan.