Mitä mieltä olette lähetystyöstä ("tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni")?

"Miekkalähetys on lähetystyön muoto, jossa sotaretkillä voittajat pakottavat voitettuja määrättyyn uskonnollisuuteen.[1] Miekkalähetys oli tyypillinen kristinuskon lähetystyön muoto keskiajalla.[3] Sitä harrastivat hallitsijat, jotka pakottivat kuoleman uhalla ihmisiä kasteelle. Miekkalähetystä organisoitiin Roomasta ja Konstantinopolista käsin, jotka kilpailivat keskenään. [4] 1200-luvulla miekkalähetyksen vastustus lisääntyi ja kirkko ryhtyi korostamaan lähetystyössään väkivallattomuutta."

Noin sanottuna. Tietynlainen hengellinen imperialismi kuuluu useisiin uskontoihin. Ainakin kristinuskoon ja islamiin (no siihen se vasta kuuluukin!). Sille ei voi mitään, kun se on kristinuskon omissa rakenteissa niin vahvasti. Heti kun ollaan monoteistejä, niin eipä siihen tilaa jää muille teille Jumalan luo. Tietysti sitä toivoo, että ihmisiä houkutellaan rakkaudella ja hyvyydellä, eikä pakolla ja näin näyttäisi tällä hetkellä ainakin Suomen ev.lut. lähetystyön laita olevan. Mutta kyllä kristikunnasta muunkinlaista touhua löytyy.

täällä ei tule kuin tappelua, kunnon keskustelua et aikaan saa.

Mutta ajatteletteko tosiaan, että Suomen ev.lut. kirkko sellaista nykyisin harjoittaa? On vähän typerää vetää esiin joku tuhat vuotta vanha juttu, että kattokaa ny mitä se niiden lähetystyö on. Ajat muuttuu, kirkko muuttuu, ihmiset tekevät virheitä (ihan juu kristitytkin).

Ihmisten kokonaisvaltainen auttaminen on osa tätä viestiä, mikä näkyi myös Jeesuksen antamassa esimerkissä. Käytännössä seurakuntien toteuttamaan lähetystyöhön kuuluu hengellisen työn lisäksi oikeudenmukaisuuden puolesta puhuminen ja resurssien jakaminen toisten kristittyjen kanssa sekä kotimaassa että maailmalla." "

Monissa kehitysmaissa kirkkojen ylläpitämät sairaalat ovat ainoita paikkoja, missä tavalliset köyhät ihmiset saavat minkäänlaista sairaanhoitoa ja kirkkojen ylläpitämät koulut ainoita kouluja tavallisille köyhille lapsille. Lisäksi tehdään hyvin paljon erilaista auttamistyötä slummeissa ihan konkreettisesti köyhien ja sairaiden keskuudessa. AIDS-työ on erittäin suuri työala afrikassa, insinöörit rakentavat kaivoja köyhiin kyliin, opetetaan paikallisille maanviljelystä, autetaan kehittelemään erilaista pienimuotoista yritystoimintaa, ym.



Tottakai myös seurakuntatyöntekijöitä lähetetään varsinkin sellaisiin maihin, joissa ei vielä ole paikallisia vastaamaan seurakuntien toiminnasta, mutta valtaosa työstä on kyllä ihan muuta kuin julistamista.

jos sitä tekee kristillinen kirkko tai järjestö, joka ei ole lahko eikä tähtää taloudelliseen hyötymiseen, vaan itsenäisten paikallisten seurakuntien ja toimintamuotojen perustamiseen ja itsensä tarpeettomaksi tekemiseen. Erityisen kannatettavaa lähetystyö on maissa, joissa kristittyjä on vain hyvin vähän ja joissa kristityiksi kääntyvät kohtaavat vainoa.

Yritetään väkisin viedä länsimaisia tapoja. Sinänsä kehitystyö on hyvä asia, mutta eikö sitä voisi tehdä pyyteettömästi?

ja myös joku muu kuin jehovan todistajat. Täällä on tuo kristillinen toiminta jotenkin hiukan väljähtänyttä, enkä osaisi oikein kuvitella naapurissa asuvan papinkaan yrittävän käännyttää ketään. Uskookohan se itsekään Jumalaan?

imperialistista hallitsemista. Mielestäni on väärin, ettei toisten kansojen tapoja ja uskomuksia kunnioiteta vaan halutaan "väkisin" viedä omaa uskoa, osaksi verhoiltuna kehitystyöhön. Puhdas lähetystyö saisi varmasti liikaa kritiikkiä nykyaikana, siksi on pakko ollut ottaa mukaan humanitaarinen työ.



Uskonto on lopulta hyvin suvaitsematonta ja kapeakatseista.

se on meidän kristittyjen tehtävä, koska Jeesus on sen tehtävän meille antanut.

ovat paljon sisältäneet raakuutta, alistamista ja paaljon suvaitsemattomampaa ja kapeakatseisempaa uskonnollisuutta kuin kristinusko. Esim. Intiassa kävi niin että kastittomalta naiselta varastettiin tämän nukkuessa lapsi, ja se uhrattiin jollekin jumalalle heittämällä jätemyllyyn.

Lähetys- ja kehitysyhteistyön tekeminen saman järjestön kautta saa kritiikkiä demokratia-aktivisti Marko Ulvilalta.



”Eihän se ole demokraattinen lähtökohta, jos kehitysyhteistyötä tehdään lähetystyön ehdoilla. Suomessa tästä asiasta ei edes ole mitään keskustelua. Valtion tuki lähetysjärjestöille on jäänne 1800-luvulta”, Ulvila toteaa. Hänen mukaansa lähetysjärjestöt tekevät käytännössä vain yhtä työtä projektimaissa, vaikka rahaa haetaan eri hankkeisiin.



“Helluntailaisilla lähetysjärjestöillä ei edes välttämättä olisi tarvetta kehitysyhteistyörahoille, vaan heille tärkeää on valtion antama oikeutus. Lähetysjärjestöt pääsevät sanomaan, että ‘ei me mitään lähetystyöntekijöitä olla’ paikoissa, joihin lähetystyöntekijänä ei olisi pääsyä.



http://www.voima.fi/content/view/full/1859

Toisaalta tiedän, että uskossa pitää levittää sanomaa ja tehdä hyvää, mutta toisaalta näen nykykirkon ja sen tekemän lähetystyön aivan erillisinä juttuina. Lähetystyö ei ole millään muulla tavalla uskonnollista, kuin että pakettien ja palvelujen kyljessä lukee: ev.lut.seurakunta Suomi/Finland.

Minusta uskovaisen pitää levittää omaa uskoaan ja vakaumustaan teoillaan, jotka ovat aivan erillään maksullisista kirkon touhuista.

Kirkko on uskovien kerho, johon maksavat jäsenmaksujaan, Jumala ei niitä jäsenmaksuja tarvitse mihinkään.

Niin paljon on maailmassa tuhottu alkuperäiskulttuureja ja tehty pahaa "ainoan oikean" uskonnon levittämisen varjolla että henk.koht. minun on vaikea nähdä hengellisessä lähetystyössä oikein mitään hyvää!

Uskontojen sisäisen itseymmärryksen valossa islamin lähetystyö Afrikassa ja Euroopassa on aivan yhtä luonnollista ja periaatteessa hyväksyttävää kuin hindulainen tai buddhalainen missio Pohjois-Amerikassa ja muualla länsimaissa. Kun kristitty hyväksyy oman kirkkonsa lähetystyön, häneltä voisi vastaavasti odottaa ymmärrystä muiden uskontojen missiolle jopa omalla kotiovellaan.



Lähetystyö ei ole oikeutettua, jos siihen liittyy pakottamista tai ihmisten "ostamista". Entisaikojen miekkalähetys saattaa nykyaikana muuttaa muotoaan, mutta pakottamisen periaate on sama. Missiossa voidaan käyttää hyväksi ihmisten hädänalaista tilannetta esimerkiksi siten, että lähetyksen sairaalaan pääsevät ensisijaisesti kysymyksessä olevan uskonnon kannattajat.



Ihmisten "ostaminen" saattaa pukeutua diakonian hurskaaseen kaapuun myös ihmisille tarjottavien lahjojen - oikeastaan lahjusten - merkeissä. Tansaniassa kerrottiin maasai-vanhuksesta, jolle kastekoulun päätyttyä ilmoitettiin tulevasta kastepäivästä. Vanhus vastasi: "Mitä minä kasteella teen, minähän sain jo sen huovan."



Uskontodialogin tarkoituksena onkin oppia tuntemaan ja kunnioittamaan toista ja toisen uskontoa ja samalla myös omaa uskonnollista perinnettään. Aidossa uskontodialogissa kristitystä tulee parempi kristitty, muslimista parempi muslimi ja hindusta parempi hindu. Toisaalta aitoon dialogiin sisältyy myös se mahdollisuus, että ihminen näkee "uuden valon" ja siirtyy toiseen uskontoon.



http://www.evl.fi/kkh/to/kkn/kksv/19986/harjula.htm

Niin paljon on maailmassa tuhottu alkuperäiskulttuureja ja tehty pahaa "ainoan oikean" uskonnon levittämisen varjolla että henk.koht. minun on vaikea nähdä hengellisessä lähetystyössä oikein mitään hyvää!

Ajattele, että ilman jonkunsortin lähetystyötä mekin täällä peräpohjolassa vielä varmaan pyllytettäisiin karhuja siinä toivossa, että jättäisivät elukkamme rauhaan. Karsea homma pikkupakkasessa hypellä housut nilkoissa lehmänraadon päällä siinä uskossa, että karhu ei syö lehmiä seuraavana vuonna jos jaksaa vielä päivän hypellä.

Ne alkuperäiskansojen tavat ja uskomukset ovat paljon sisältäneet raakuutta, alistamista ja paaljon suvaitsemattomampaa ja kapeakatseisempaa uskonnollisuutta kuin kristinusko. Esim. Intiassa kävi niin että kastittomalta naiselta varastettiin tämän nukkuessa lapsi, ja se uhrattiin jollekin jumalalle heittämällä jätemyllyyn.

Yritäpä katsella ulkopuolisen silmin suomalaista (luterilaista?) kulttuuria. Perheväkivaltaa, kiusaamista, alkoholiongelmia, yksinäisyyttä, masennusta, mielenterveysongelmia jne. Paljon on keskusteltu siitä, että kukaan ei välitä eikä uskalla puuttua, vaikka vieressä tapahtuisi mitä. Kyllä meilläkin olisi paljon opittavaa muilta kansoilta!

pakotetaan kuuntelemaan vastineeksi saarnaa. Muuten heitä ei suostuta hoitamaan. Aikoinaan suomalaisia lähetystyöntekijöitä oli avustamassa Thaimaan pakolaisleireillä, niin siellä kieltäytyivät auttamasta hädänalaisia ihmisisä, jotka eivät tulleet kirkkoon jumalanpalvelukseen.

Monissa kehitysmaissa kirkkojen ylläpitämät sairaalat ovat ainoita paikkoja, missä tavalliset köyhät ihmiset saavat minkäänlaista sairaanhoitoa ja kirkkojen ylläpitämät koulut ainoita kouluja tavallisille köyhille lapsille. Lisäksi tehdään hyvin paljon erilaista auttamistyötä slummeissa ihan konkreettisesti köyhien ja sairaiden keskuudessa. AIDS-työ on erittäin suuri työala afrikassa, insinöörit rakentavat kaivoja köyhiin kyliin, opetetaan paikallisille maanviljelystä, autetaan kehittelemään erilaista pienimuotoista yritystoimintaa, ym.

Tottakai myös seurakuntatyöntekijöitä lähetetään varsinkin sellaisiin maihin, joissa ei vielä ole paikallisia vastaamaan seurakuntien toiminnasta, mutta valtaosa työstä on kyllä ihan muuta kuin julistamista.

Niin paljon on maailmassa tuhottu alkuperäiskulttuureja ja tehty pahaa "ainoan oikean" uskonnon levittämisen varjolla että henk.koht. minun on vaikea nähdä hengellisessä lähetystyössä oikein mitään hyvää!

Ajattele, että ilman jonkunsortin lähetystyötä mekin täällä peräpohjolassa vielä varmaan pyllytettäisiin karhuja siinä toivossa, että jättäisivät elukkamme rauhaan. Karsea homma pikkupakkasessa hypellä housut nilkoissa lehmänraadon päällä siinä uskossa, että karhu ei syö lehmiä seuraavana vuonna jos jaksaa vielä päivän hypellä.

Risto Isomäen kirja Sarasvatin hiekkaa herätti ajatuksia. Siinä tuotiin hyvin esille se, miten paljon hienoja keksintöjä ja toimivia järjestelmiä länsimaiset ovat tuhonneet, kun he ovat tuoneet omia systeemejään esimerkiksi itämaihin.

Ei kannattaisi tuijottaa vain omaan napaan ja uskoa, että meidän nykyinen tapamme elää ja uskoa on ainoa oikea. Ennakkoluuloton suhtautuminen erilaisuuteen auttaa.

Itse en usko, että ilman lähetystyötä yhteiskuntamme ei olisi kehittynyt :) Eri asia on sitten se, millaista "lähetystyötä" tarvitsisimme, että alkaisimme toteuttaa kestävän kehityksen periaatteita ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia. Mieluummin jotain joka yhdistäisi niin eri tavoin uskovia kuin uskonnottomiakin. Uskonnot valitettavasti tuntuvat erottavan ihmisiä toisistaan.